Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.1.16

Château de Beaucastel Blanc 2013

Château de Beaucastel Blanc 2013
  • Valmistaja: Château de Beaucastel
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Châteauneuf-du-Pape
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Châteauneuf-du-Pape
  • Rypäleet: Roussanne (80%), Grenache Blanc (15%), Bourboulenc, Clairette, Picardan
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 70,00e (Syyskuu 2015, Vindirekt)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämän viinin tuottaja on Perrinin viinisuvun luotsaama Château de Beaucastel, joka on tullut tunnetuksi ainutlaatuisesta, punaisesta Châteauneuf-du-Papestaan, joka on tunnettu siitä, että se valmistetaan käyttäen kaikkia alueella sallittuja kolmeatoista rypälelajiketta ja jota moni taho pitää peräti maailman parhaana punaisena CdP:nä. Beaucastelin historia alkaa vuodesta 1549, kun Pierre de Beaucastel osti Coudoulet'n kylästä maatalon; viinejä tilalla on kuitenkin viljelty vasta 1800-luvun alusta. Kun 1800–1900-lukujen taitteessa viinikirva tuhosi alueen viini-istutukset, osti Pierre Tramier viinitalon vuonna 1909 ja palautti sekä talon viljelmät että itse viinitalon entiseen loistoonsa. Perrinin viinisuvun huomaan talo päätyi kun Tramierin vävypoika Pierre Perrin peri talon Tramierin kuoltua. Nykyisin Beaucastel käsittää 130 ha viljelyksiä, joista viiniköynnöksiä on 100 ha alueella. Tästä alueesta n. 75% sijaitsee Châteauneuf-du-Papen alueella ja 25% ympäröivillä alueilla, joista valmistetaan Beaucastelin suuremman alueappellaation Côtes du Rhône -viinejä. Lisäksi Perrinit ostavat rypäleitä sopimusviljelijöiltä ympäri Rhônen laaksoa, mutta näistä valmistettuja viinejä ei käytetä Château de Beaucastel -viineissä, vaan niistä valmistetaan négociant-viinejä Famille Perrin -nimen alla.

Perrinin viinisuku on kerännyt mainetta ensisijaisesti Château de Beaucastelissa, jossa he tuottavat hyvin klassisia, elegantteja viinejä, joissa pääosaa eivät näyttele uusi tammi tai Châteauneuf-du-Papen pääasialliset lajikkeet, Grenache ja Grenache Blanc. Beaucastelin punaviinin pääasiallinen lajike on Mourvèdre, kun taas valkoisessa on pääosassa Roussanne. Talon tarhoilla siirryttiin luonnonmukaiseen viljelyyn jo 1950-luvulla, minkä lisäksi Beaucastel on ollut yksi biodynaamisen viljelyn pinoeereja Ranskassa siirtyen biodynaamiseen viljelyyn jo vuonna 1974. Talon viinit käytetään ensisijaisesti suurissa, vanhoissa tammitynnyreissä ja -sammioissa, jotta alueen terroir pääsisi esille viineissä. Osoituksena viinien korkeasta tasosta Perrinin viinisuku hyväksyttiin vuonna 2006 Primum Familiae Vini -yhdistykseen, joka koostuu 12 maailman parhaimpien joukkoon kuuluvasta perheomisteisesta viinitalosta.

Tämä arvio ei kuitenkaan kerro legendaarisesta punaisesta Château de Beaucastelista, vaan sen paljon vähemmälle huomiolle jäänestä valkoisesta versiosta: parhaimmat CdP:n valkoviinit ovat kuitenkin varsin hurmaavia esityksiä, jollaisia on käytännössä mahdotonta löytää Rhônen laakson ulkopuolelta (tosin on sääli, että vaikka Etelä-Rhônessa tuotetaan varsin jännittäviä, mielenkiintoisia ja persoonallisia valkoviinejä, päätyy useimmiten monopolin hyllyille lähinnä niitä raskastekoisia, matalahappoisia ja hallitsevan alkoholisia esityksiä).

Valkoisen Beaucastelin vuosittaiset tuotantomäärät ovat varsin pieniä, sillä talolla on omistuksessa vain n. 7 ha valkoisia lajikkeita (joista vähiten Picardan-lajiketta, jota nykyisin tavataan Ranskassa n. 0,5 ha alueella). Käsinpoimituista rypäleistä puristettu mehu siirrettiin aluksi uusiin tammitynnyreihin alkoholi- ja malolaktista käymistä varten. Tämän jälkeen viini siirrettiin kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin (30%) ja terästankkeihin (70%) 8 kk ajaksi.

Väriltään viini on nuorekkaan vaaleanvihertävä.

Viinillä on hillitty, mutta pidätteleväistä muhkeutta vihjaileva kompleksinen tuoksu, josta erottuu valkoista persikkaa, hillottua sitruunaa, kukkaisuutta, kevyttä mausteisuutta, hentoa verkkomelonia ja aavistus kermaisuutta. Valkoisien rhônelaisten tuoksua on usein vaikea kuvailla, koska ne ovat jotenkin todella epämääräisiä ja vaikeaselkoisia, mutta tämän viinin tuoksu tuntuu hieman selväpiirteisemmältä. Viinissä on silti kuitenkin sitä jotain epämääräistä vaaleaa hedelmäisyyttä ja vahamaisuutta, jota on melkeinpä mahdotonta saada kuvailtua.

Suussa viini on täyteläinen ja maun hedelmäisyydestä on tuoksun tavoin hieman vaikea saada otetta. Makumaailmassa tuntuu valkoista persikkaa, kypsää omenaa, tynnyrikäymisen ja -kypsytyksen tuomaa kermaisuutta ja hillittyä, hienostunutta mausteisuutta, jopa hentoa puisevuutta, kypsää keltaista hedelmää, hentoa asetonia ja ujo vihjaus hunajaisuutta. Makumaailmassa on runsautta, mutta viinillä on ihastuttavan runsaat, ryhdikkäät hapot ja kokonaisuus huokuu valloittavaa balanssia.

Jälkimaku on yhtä aikaa sekä kuiva että kypsänmakean hedelmäinen. Kielelle jää viipyileviä vivahteita valkoisesta persikasta, verkkomelonista, makeasta punaisesta omenasta ja mantelista. Jälkivaikutelma on moniulotteinen, ryhdikäs, kielellä kehittyvä ja ennenkaikkea pitkäkestoinen.

Beaucastelin valkoinen Châteauneuf-du-Pape edustaa sitä, mitä kyseinen viinityyli voi parhaimmillaan olla: moniulotteinen, vaikuttava ja rakenteikas ilman liiallista tammea, alkoholia tai ylikypsää hedelmää. Happoja ja ryhtiä siinä on reilusti enemmän mitä monista viinin kilpakumppaneista löytyy, mutta viini ei hapoistaan huolimatta silti ole varsinaisesti kepeä ja freesi, vaan runsas, muhkea ja positiivisesti tuhti. Vaikka tammeakin erottuu paikoin, on kokonaisuus ennen kaikkea puhdaspiirteinen ja hedelmän ehdoilla menevä – puiset piirteet jäävät lähinnä taustalla pysyttelevän statistin rooliin.

Viini on juuri tällä hetkellä aivan valloittavassa, nuorekkaassa tikissä, mutta voin hyvin kuvitella, että näin runsaalla ja rakenteikkaalla viinillä on valoisa tulevaisuus myös kellarissa. Nyt viini kannattaa korkata melko tuhdin ja riittävän rasvaisen ruoan kumppaniksi, mutta kärsivälliset voivat odottaa viinin kanssa viinin 10-vuotispäiviin ja ihmetellä, mihin suuntaan valkoinen Rhônelainen ikääntyessään menee.

Lyhyesti: Arvostetun tuottajan todella hurmaava, nuori, ryhdikkään hapokas, puhdaspiirteinen ja runsaan hedelmäinen valkoinen Châteauneuf-du-Pape.

Arvio: Erinomainen – valkoinen Château de Beaucastel edustaa sitä, mitä valkoinen Châteauneuf-du-Pape voi parhaimmillaan olla. Kenties muidenkin tuottajien kannattaisi ottaa tästä mallia ja siirtää Grenache Blanc pääosasta rypälekoituksen pienemmäksi komponentiksi?

Hinnan (70,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Viini on ehdottomasti huikean persoonallinen ja tutustumisen arvoinen. Minulle siunaantui taannoin 2 pulloa 2009:iä joista toisen join nuorena pois. Sinun kommentit vastaavat hyvin mun käsitystä tuosta viinistä. Tuon toisen pullon avasin reilut vuosi sitten ja ison yllätyksen toi silloin väri. Viini oli kehittynyt varsin lohen punaiseksi. Aromimaailma oli ehyt ja eloisa mutta hapot jo aikalailla olemattomat. Viini ei kutenkaan millään muotoa ollut oksidoitunut. Aika friikkiä mutta varsin mieluisaa maisteltavaa sellaisenaan.
    Joachim

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, kuulostaapa hurjalta evoluutiolta! Olikohan kyseessä jokin kummallinen poikkeusyksilö, vai hajoaakohan viini yleensä tuolla tavalla palasiksi reilun 5 vuoden jälkeen? Kuulostaa myös hyvin erikoiselta, että viini oli saanut noin paljon väriä ja hapot olivat kadonneet, mutta oksidaatiosta ei silti ollut tietoakaan! Jännää settiä.

      Poista