Meneer de Uil Ledaig Barrel Aged Imperial Stout 2015
- Valmistaja: Het Uiltje
- Tyyppi: Olut, Stout/porter
- Maa: Alankomaat
- Alue: Pohjois-Hollanti, Haarlem
- Maltaat: Amber-, Cara-, München-, paahto-, Pale-, suklaa-
- Humala: East Kent Golding
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 4,99e (Lokakuu 2015, Firmabier)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Vuonna 2012 ensimmäiset oluensa julkaissut hollantilainen Het Uiltjen panimo on hyvin lyhyessä ajassa kerännyt paljon nimeä ja mainetta erilaisilla kokeellisilla oluillaan. Tämä tarina ei kyllä sinällään ole mitenkään ainutlaatuinen, sillä pienpanimobuumin vallattua maailman 2000-luvulla tuntuu Hollannissa sijaitsevan ne kaikista kokeellisimmat ja parhaiten laatikon ulkopuolella ajattelevat panimot (hyvänä esimerkkinä de Molen)! Het Uiltje ei kuitenkaan ole mikään poikkeus tähän sääntöön. Panimon Meneer de Uil ("Herra Pöllö") -sarja ei ole ehkä maailman omintakeisin, sillä kyseessä on vain tynnyrikypsytettyjen imperial stoutien linjasto, mutta persoonaa näihin oluisiin Het Uiltje on tuonut käyttämällä eri viskitislaamojen tynnyreitä: jokainen sarjan olut on saanut nimensä siitä tislaamosta tai viskistä, jonka tynnyrissä olut on kypsynyt ennen pullotusta. Esimerkiksi tämä nyt arvioitava olut on kypsynyt Ledaig-tynnyreissä.
Ledaig on Mull-saaren ainoan tislaamon, vuonna 1798 perustetun Tobermory distilleryn, kenties kuuluisin viski. Tobermoryn päätuotanto on keskittynyt hedelmäiseen Tobermory Single Malt -viskiin, jota käytetään myös monessa kuuluisassa blend-viskissä, mutta tislaamo tuottaa myös pieniä määriä tömäkästi turvesavustettua Ledaigia, joka tunnetaan monien Islayn saaren viskien jälkeen yhtenä Skotlannin savuisimmistä viskeistä.
Oluella on lähes täysin läpinäkymättömän mustanpuhuva väri, sekä melko maltilliseksi jäävä, mutta erittäin tiivis ja kestävä, cappuccinomaisen rusehtava vaahtokukka.
Kuten odottaa saattaa, on tuoksussa etualalla äärimmäisen selvää, voimakkaan turvesavuista ja jodimaista viskisyyttä. Nenän totuttua turpeisen viskin antamaan turpasaunaan, rupeaa oluen nokkasektorilta löytymään muutakin, kuten mm. lakritsia, kosteaa metsämaata, kevyttä tervaleijonaa, hillittyä balsamicoa ja maltillista paahteista mallasta.
Oluella on varsin täyteläinen, muttei kuitenkaan ylimitoitetun tuntuinen suutuntuma. Voimakkaasta mausta erottuu tervaa, melko selkeää turvesavua, lakritsia, kohtalaisen voimakkaaksi kasvavaa salmiakkista suolaisuutta, kevyttä paahteisuutta, hennon viskisen maltaista mausteisuutta ja hentoa mämmiä. Tuhdeille imperial stouteille tyypillisesti hiilihappoisuus on erittäin pientä.
Runsaassa jälkimaussa alkoholi (11,3%) tuntuu ensimmäistä kertaa kunnolla, sillä oluen kuivakka, erittäin pitkä ja kevyen karvas jälkivaikutelma on myös melko selvän lämmin ja nielussa hokaavana tuntuva. Jälkimaussa on myös runsaasti syvyyttä ja kerroksellisuutta: aluksi kielelle jää lähinnä voimakkaan turvesavuisia ja jodimaisia piirteitä, mutta niiden alta paljastuu särmikästä ja lakritsisen makeaa mausteisuutta ja kevyttä tervaisuutta. Yrttisen vihertävä bitterisyys kasvaa muiden makujen haihtuessa ja viipyilee todella pitkään kielellä kuivakan savuisuuden ja jodisuuden kanssa.
Meneer de Uil Ledaigissa tynnyrin tuomat piirteet ovat sen verran hallitsevia, että olut on kuin turvesavuista viskiä, jota voi pienten siemausten sijaan hörppiä suuhun suuria suullisia! Tämä on siis kaikin puolin tömäkkää tavaraa, jota voimakkaan turpeiset ja tervaiset piirteet hienosti komppaavat.
Olut on tuskin kaikkien makuun – voin epäillä, että olut ei hurraahuutoja herätä, jos voimakkaan turpeiset viskit eivät ole lähellä sydäntä – mutta koska olen itse niin imperial stoutien kuin Kilchomanin ja Ardgebin kaltaisten mörssäreiden vankkumaton fani, onnistuu olut naittamaan yhteen hyvin vakuuttavasti kaksi ihailemaani juomatyyliä yhdeksi, erittäin toimivaksi ja maukkaaksi kokonaisuudeksi! Oluesta voisi saada mahdollisesti jopa entistä jännittävämmän keskipitkällä kellaroinnilla, mutta kyllä tämä toimii nykykunnossakin hävyttömän hienosti hedonistiseen nautiskelukäyttöön.
Lyhyesti: Olut, joka tahtoisi olla turvesavuinen viski, mutta onkin imperial stout. Reilulla kädellä jöpeää turpeisuutta, lakritsia, runsautta ja massiivisuutta. Erittäin jepa.
Arvio: Erinomainen – tämä on kuin pirun hyvä imperial stout, mutta parempi. Ei missään nimessä turvesavun vihollisille.
Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti