't IJ Struis

't IJ Struis

• Valmistaja: Brouwerij 't IJ
• Tyyppi: Olut, Barley wine
• Maa: Alankomaat
• Alue: Pohjois-Hollanti, Amsterdam
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 2,69e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: uvinum

Olen jo useaan otteeseen todennut 't IJ:n oluiden olevan parasta bestiä (TJEU: arviot IPA:sta, Zattesta tai Columbuusta), mutta jostain syystä blogissani ei ole löytynyt arviota toisesta niistä kahdesta panimon oluesta, jotka saivat meikäläisen ihastumaan täysiä tähän panimoon (toinen oli tuo edellämainittu IPA). Tämä olut, jota panimo itse kutsuu Britti-tyyliseksi barley wineksi, tuli alun perin testattua joskus kesällä 2014, jolloin tilasin sen oluesta sen kummempia tietämättä, lähinnä hyväksi havaitun panimon nimen kannustamana. Jo ensimmäinen hörppy sai sukat kieppumaan jaloissani nopeammin kuin häntäänsä jahtaava koiranpentu.

Tuon ensikohtaamisen jälkeen olut on tullut hörppäistyä pari kertaa uudelleen, mutta koskaan ei siitä ole tullut sanaakaan kirjoitettua. Päätin nyt korjata asian ja iskeä linjoille arvion tästä viime syksynä Firmabieristä tilaamastani, turvallisissa ja kontrolloiduissa kotioloissa testatusta oluesta. Parasta ennen -päiväys oluella oli 07/2016, joten oluella taisi olla testaushetkellä ikää n. 4–5 kk.

Oluella on hyvin tumma, syvä punertavan kuparinruskea väri ja hyvin runsas, tiivis, keskiketterästi haihtuva, kevyesti maitokahvisen vaaleanruskeaan taittuva vaahtolakki. Hiivojen kanssa oluen väristä tulee samea, likaisen tummanruskea.

Lasista kohoaa erittäin runsas, makea ja persoonallinen tuoksu, jossa tuntuu karamellia, siirappia, ruisleipäistä mallasta, kevyttä rusinaa, hillittyä taatelia, maltillista kärtsäistä paahtuneisuutta, aavistus jännää likaisuutta (jolle lähin vertailukohta lienee Orval, eli Yksi Maailman Parhaista Oluista), hentoa pähkinäisyyttä ja kaikkialla ujona häilyvää belgimausteisuutta. Adjektiivien määrästä voi päätellä, että kokonaisuus on äärimmäisen vivahteikas ja monisyinen; nämä vivahteet eivät kuitenkaan vyöry päälle kaikki yhtä aikaa, vaan lomittain toinen toistensa seassa.

Suussa Struissilla on hyvin täyteläinen, runsas ja jopa paksu, hieman makeahko, intensiivinen ja melko mausteinen habitus. Tuoksu on tässä vaiheessa onnistunut nostamaan odotukset kattoon, eikä makumaailma petä niitä, vaan jatkaa samanlaisella tykityksellä: kielellä pyörii karamellista maltaisuutta, rusinaa, luumukeittoa, pähkinää, belgimausteisuutta, kevyttä pippurista mausteisuutta, hentoa maamaista likaisuutta, ujoa sulanutta maitosuklaisuutta, aavistus palaneen sokerin karvautta ja varsin hentoa, yrttisen bitteristä katkerohumalaa. Hiilihappoisuus on hillittyä ja kermaisen pehmeää, mutta oluella on tästä, erittäin täyteläsestä suutuntumasta ja makeasta makumaailmasta huolimatta yllättävän paljon ryhtiä.

Kohtalaisen makeassa jälkimaussa tuntuu saaristolaisleipäistä paahteisuutta, maustepippurisuutta, belgihiivaista hedelmäisyyttä, kevyttä alkoholin (9%) lämpöä, hillittyä nougat'ta, ujoa vehnäistä happamuutta ja maltillista, mutta keskimakua voimakkaampaa katkeroa. Vivahteikas ja kohtalaisen kärtsäinen jälkivaikutelma on hyvin pitkä ja suussa viipyilevä.

Struis on helposti parhaimpia 't IJ:n oluita – jotka ovat jo valmiiksi varsin korkealaatuista tavaraa – sekä ehdottamasti yksi mielenkiintoisimpia barely wineja mitä tiedän. Tuo barley winejen tyyli on muutenkin melko hitti-tai-huti-kategoria: oluesta on pakko saada mielenkiintoinen ja tasapainoinen, tai muuten käsissä on vain tasapainotonta, alkoholista rusinamehua. 't IJ on onnistunut tämän oluen tapauksessa tässä erinomaisesti ja luoneet upean, ihastuttavalla tavalla makeaa runsautta ja särmikästä mausteisuutta yhdistelevän olutjättiläisen, johon ujo happamuus ja Orval-henkinen likaisuus tuovat upeaa syvyyttä ja persoonallisuutta. Kokonaisuus ei tunnu jättävän lainkaan kehittämisvaraa, sillä ainakin meikäläisen suuhun tämä on parhaita maistamiani barley wineja ja muutenkin yksi viime aikojen suurimpia lempioluitani. Yksi oluen parhaimpia puolia on myös sen riittoisuus: koska tämä on niin tuhtia ja volteiltaan vahvaa tykitystavaraa, ei sitä tee mieli hörppiä kovinkaan rivakkaa tahtia, minkä vuoksi 0,33-litrainen pullo kestää kiitettävän kauan!

Lyhyesti: Todella tuhti, makea ja uskomattoman vivahteikas barley wine Hollannin kenties parhaalta panimolta. Ai jummi!

Arvio: Täydellinen – suurimpia suosikkejani massiivisten olutjättiläisten joukosta. Diggin' this, big time.

Hinnan (2,69e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

't IJ Columbus

't IJ Columbus

• Valmistaja: Brouwerij 't IJ
• Tyyppi: Olut, strong / amber ale
• Maa: Alankomaat
• Alue: Pohjois-Hollanti, Amsterdam
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 2,69e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: uvinum

Olen täällä blogin puolella moneen kertaan asian todennut, mutta mainittakoon jälleen kerran, että 't IJ ("Het Ij") on ehdottomasti yksi lempipanimoitani – niin Hollannissa kuin koko maailmassa. Lähinnä panimon perustason tuotteita olen ehtinyt tarkastella, mutta niiden taso on ollut sen verran kova, että voin otokseni perusteella julistautua faniksi.

Panimo aloitti toimintansa Zatte-tripelillä, mutta valikoima on laajentunut käsittämään monenlaisia erilaisia oluita, joista valtaosa on ale-tyyppisiä, mutta muuten vähän vaikeammin määriteltävissä. Esimerkiksi tämä nyt arvioitava Columbus kulkee vaihtelevasti mm. strong alena tai amber alena (panimon omien sanojen mukaan speciaalbier), mutta mitään selkeää tyylisuuntaa se ei kuitenkaan tunnu edustavan – mitä nyt semmoista yleistä, 't IJ:lle tyypillistä ale-meininkiä. Ilahduttavasti panimo on myös pyrkinyt tuottamaan useita oluitaan täysin luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista, joten panimolla on monia luomusertifioituja oluita – mukaanlukien myös tämä Columbus. Kaikkia oluita ei kuitenkaan ole mahdollista tuottaa luomuna, sillä vaikka muut raaka-aineet saisi hommattua luomuna, on maailmassa monia humalalajikkeita, joita ei kukaan viljele luomusti.

Pakko myös tässä välissä mainita yksi asia, joka on hämmentänyt minua pidempään: monissa 't IJ:n oluiden arvioissa mainitaan niiden olevan kevyen happamia ja etäisesti lambic-maisia, mitä itse en ole koskaan havainnut. Tämä on toki sääli, sillä luen itseni hapanoluiden suureksi faniksi! Ainoastaan panimon IPA:sta olen löytänyt hyvin kevyen, mahdollisesti brettaisen juonteen, joka on tehnyt siitä etäisesti Orval-henkisen, mutta muuten en ole kyllä pahemmin tavannut brettaisiin, happamiin tai muuten lambic-henkisiin 't IJ:n oluisiin. Tämä on pitkään ollut asia, joka on hämmentänyt minua lukiessani arvioita panimon oluista!

No niin, sitten itse asiaan. Pullon parasta ennen -päiväys on 05/2016 ja olut on testattu lokakuussa 2010, eli edelleen sopivan tuoreena.

Väri on syvän, kirkkaan ja kaikin puolin kauniin pronssisen punaruskea, minkä lisäksi oluella on myös runsas, kohtalaisen kestävä ja hieman pitsiä jättävä kermanvärinen vaahto.

Tuoksu on runsaalta ensivaikutelmaltaan makean marjahilloinen, kypsän aprikoosimössöinen ja moniulotteisen belgihiivainen. Taaempaa erottuu myös maltillista leivontamausteisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä, hentoa siirappista ja karamellista mallasta, ujoa alkoholin makeutta ja jopa etäistä herkkusientä. Kokonaisuus on hurmaavan kompleksinen ja täynnä erittäin kiehtovia sävyjä.

Oluella on muhkea, mehukas maku ja suuntäyttävän täyteläinen suutuntuma. Makean marjaisuuden, luumuisen hedelmän ja voimakkaan karamellimaltainen hallitsemassa makumaailmassa tuntuu myös hillittyyn pippuriin taittuvaa kuivakkaa mausteisuutta ja kevyttä rusinaisuutta. Oluen runsautta korostaa varsin maltilliseksi jäävä katkeroisuus ja vielä tätä pienempi hiilihappo.

Jälkimaku on makeaa keskimakua paljon kuivempi ja runsaan – muttei voimakkaan – mausteinen. Siinä tuntuu kuivattua luumua, karhunvatukkamarmeladia, aprikoosimössöä, keskimakua runsaampaa ja loppua kohden varsin tuntuvaksikin kasvavaa katkeroa, kevyttä valkopippuria ja hennon vehnäistä / tripelmäistä happamuutta. Mausteinen, hieman makean hedelmäinen, rapsakan katkeroinen ja hennon lämmin jälkivaikutelma kestää melko pitkään samalla kun 9% alkoholia tekee jälkivaikutelmasta hieman lämpimän.

Riippumatta siitä, mitä oluttyyliä 't IJ Columbus loppupeleissä edustaa, on se kyllä pirun hyvä olut! Aluksi ihmettelin oluen maltillista humalointia, sillä panimo mainostaa tätä tuntuvasti humaloituna tekeleenä, mutta kyllähän myös ne katkerot sieltä muhkean hedelmän alta loppuliu'ussa hienosti paljastuivat! Jos tämmöisistä epämääräisesti strong-alemaisista, rehevän hedelmäisistä, hieman belgi-henkisistä oluista sattuu tykkäämään, on Columbus todella mainio tapaus – lähin vertauskuva olisi jonkinlainen wee heavyn ja tripelin kummallinen risteytys, joten jos edellämainitut maistuvat, kannattaa olut kyllä ehdottomasti testata!

Vaikka oluessa on muhkeutta ja alkoholia, ei sitä kannata missään nimessä jättää kellariin kehittymään – vaikka oluen aromimaailmassa on paljon mallasta, on varmasti merkittävä osuus oluen runsaudesta ja vivahteikkuudesta juuri nuorekkailla ja vivahteikkailla humalan aromeilla! Tämän tyylinen olut on siis parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Se sopii mainiosti ihan sellaisenaan nautittavaksi fiilistelyolueksi, mutta on myös käyttökelpoinen riittävän tuhdille ja hieman makeaan taittuvalle safkalle – sellaisille, kuten imelällä grillisoosilla varustettu nyhtöpossu tai seitanpaisti karamellikastikkeella.

Lyhyesti: Iso, vaikuttava, ihastuttavan moniulotteinen ja maukas hollantilainen amber tripel mikälie.

Arvio: Erinomainen – taattua 't IJ -laatua! 5/5.

Hinnan (2,69e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Meneer de Uil Ledaig Imperial Stout 2015

Meneer de Uil Ledaig Barrel Aged Imperial Stout 2015

• Valmistaja: Het Uiltje
• Tyyppi: Olut, Stout/porter
• Maa: Alankomaat
• Alue: Pohjois-Hollanti, Haarlem
• Maltaat: Amber-, Cara-, München-, paahto-, Pale-, suklaa-
• Humala: East Kent Golding
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,99e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: whiskysite

Vuonna 2012 ensimmäiset oluensa julkaissut hollantilainen Het Uiltjen panimo on hyvin lyhyessä ajassa kerännyt paljon nimeä ja mainetta erilaisilla kokeellisilla oluillaan. Tämä tarina ei kyllä sinällään ole mitenkään ainutlaatuinen, sillä pienpanimobuumin vallattua maailman 2000-luvulla tuntuu Hollannissa sijaitsevan ne kaikista kokeellisimmat ja parhaiten laatikon ulkopuolella ajattelevat panimot (hyvänä esimerkkinä de Molen)! Het Uiltje ei kuitenkaan ole mikään poikkeus tähän sääntöön. Panimon Meneer de Uil ("Herra Pöllö") -sarja ei ole ehkä maailman omintakeisin, sillä kyseessä on vain tynnyrikypsytettyjen imperial stoutien linjasto, mutta persoonaa näihin oluisiin Het Uiltje on tuonut käyttämällä eri viskitislaamojen tynnyreitä: jokainen sarjan olut on saanut nimensä siitä tislaamosta tai viskistä, jonka tynnyrissä olut on kypsynyt ennen pullotusta. Esimerkiksi tämä nyt arvioitava olut on kypsynyt Ledaig-tynnyreissä.

Ledaig on Mull-saaren ainoan tislaamon, vuonna 1798 perustetun Tobermory distilleryn, kenties kuuluisin viski. Tobermoryn päätuotanto on keskittynyt hedelmäiseen Tobermory Single Malt -viskiin, jota käytetään myös monessa kuuluisassa blend-viskissä, mutta tislaamo tuottaa myös pieniä määriä tömäkästi turvesavustettua Ledaigia, joka tunnetaan monien Islayn saaren viskien jälkeen yhtenä Skotlannin savuisimmistä viskeistä.

Oluella on lähes täysin läpinäkymättömän mustanpuhuva väri, sekä melko maltilliseksi jäävä, mutta erittäin tiivis ja kestävä, cappuccinomaisen rusehtava vaahtokukka.

Kuten odottaa saattaa, on tuoksussa etualalla äärimmäisen selvää, voimakkaan turvesavuista ja jodimaista viskisyyttä. Nenän totuttua turpeisen viskin antamaan turpasaunaan, rupeaa oluen nokkasektorilta löytymään muutakin, kuten mm. lakritsia, kosteaa metsämaata, kevyttä tervaleijonaa, hillittyä balsamicoa ja maltillista paahteista mallasta.

Oluella on varsin täyteläinen, muttei kuitenkaan ylimitoitetun tuntuinen suutuntuma. Voimakkaasta mausta erottuu tervaa, melko selkeää turvesavua, lakritsia, kohtalaisen voimakkaaksi kasvavaa salmiakkista suolaisuutta, kevyttä paahteisuutta, hennon viskisen maltaista mausteisuutta ja hentoa mämmiä. Tuhdeille imperial stouteille tyypillisesti hiilihappoisuus on erittäin pientä.

Runsaassa jälkimaussa alkoholi (11,3%) tuntuu ensimmäistä kertaa kunnolla, sillä oluen kuivakka, erittäin pitkä ja kevyen karvas jälkivaikutelma on myös melko selvän lämmin ja nielussa hokaavana tuntuva. Jälkimaussa on myös runsaasti syvyyttä ja kerroksellisuutta: aluksi kielelle jää lähinnä voimakkaan turvesavuisia ja jodimaisia piirteitä, mutta niiden alta paljastuu särmikästä ja lakritsisen makeaa mausteisuutta ja kevyttä tervaisuutta. Yrttisen vihertävä bitterisyys kasvaa muiden makujen haihtuessa ja viipyilee todella pitkään kielellä kuivakan savuisuuden ja jodisuuden kanssa.

Meneer de Uil Ledaigissa tynnyrin tuomat piirteet ovat sen verran hallitsevia, että olut on kuin turvesavuista viskiä, jota voi pienten siemausten sijaan hörppiä suuhun suuria suullisia! Tämä on siis kaikin puolin tömäkkää tavaraa, jota voimakkaan turpeiset ja tervaiset piirteet hienosti komppaavat.

Olut on tuskin kaikkien makuun – voin epäillä, että olut ei hurraahuutoja herätä, jos voimakkaan turpeiset viskit eivät ole lähellä sydäntä – mutta koska olen itse niin imperial stoutien kuin Kilchomanin ja Ardgebin kaltaisten mörssäreiden vankkumaton fani, onnistuu olut naittamaan yhteen hyvin vakuuttavasti kaksi ihailemaani juomatyyliä yhdeksi, erittäin toimivaksi ja maukkaaksi kokonaisuudeksi! Oluesta voisi saada mahdollisesti jopa entistä jännittävämmän keskipitkällä kellaroinnilla, mutta kyllä tämä toimii nykykunnossakin hävyttömän hienosti hedonistiseen nautiskelukäyttöön.

Lyhyesti: Olut, joka tahtoisi olla turvesavuinen viski, mutta onkin imperial stout. Reilulla kädellä jöpeää turpeisuutta, lakritsia, runsautta ja massiivisuutta. Erittäin jepa.

Arvio: Erinomainen – tämä on kuin pirun hyvä imperial stout, mutta parempi. Ei missään nimessä turvesavun vihollisille.

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

't IJ Zatte

't IJ Zatte

• Valmistaja: Brouwerij 't IJ
• Tyyppi: Olut, Tripel
• Maa: Alankomaat
• Alue: Pohjois-Hollanti, Amsterdam
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 2,29e (Huhtikuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: gall & gall

No niin, takaisin Firmabier-tilausten pariin! Vuorossa jälleen yksi arvio lempihollantilaispanimoni, 't IJ:n ("Het Ij") oluista.

Amsterdamse tripel -luomuolut Zatte on vuonna 1985 perustetun 't IJ:n ensimmäinen tekele. Se on pastöroimaton ja suodattamaton vaalea olut, joka valmistetaan kokonaan luomuna viljellyistä raaka-aineista.

Olut on väriltään utuinen, hennosti oranssiin taittavan kellanruskea, joskin seasta löytyy aavistus vihertävää sävyä. Lasiin kaatamisen yhteydessä syntyy runsas, mutta lyhytkestoinen vaahto, joka jättää hyvin kevyesti lasin reunoille pitsiä.

Lasista kohoaa runsas, tiukan hedelmäinen ja mausteinen tuoksu, josta erottuu appelsiinimarmeladia ja mandariininkuorta, belgihiivan hedelmäestreitä ja mausteisuutta, kevyttä metallia ja hentoa trooppista sekahedelmämehua.

Hyvin täyteläinen, runsas, todella mehukas ja hieman makean mandariininen makupuoli tarjoilee maustepippurista mausteisuutta ja ujosti hunajaista sekä kepeän viljaista maltaisuutta; lisäksi myös alkoholi (8%) maistuu kevyesti. Hillitty happamuus tasapainottaa mainiosti makeaan taittuvaa hedelmää. Hyvin pieni, tasainen ja hento hiilihappo sointuu runsaan täyteläiseen kokonaisuuteen tyylikkäästi.

Vivahteikas jälkimaku on selkeästi keskimakua kuivempi, makean omenainen, kevyen yrttinen ja hennon ruohoinen, loppua kohti häilyy myös aavistus karambolaa ja muita kuivempia trooppisia hedelmiä. Jälkivaikutelmassa tuntuu kevyt ja melko pitkäkestoinen pöllähdys alkoholin lämpöä, kun taas tyylinmukaisesti katkerot ovat lähes olemattomat.

Zatte on kokonaisuutena todella hyvä, maukas ja hyvällä tavalla helppo, pehmeämmän pään tripel, eli siinä on enemmän hedelmää kuin särmää ja mausteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olut olisi täysin särmätön ja munaton, eli balanssia löytyy hyvin mehukkaan hedelmäpuolen tasapainottamiseksi. Pääpaino on kuitenkin selkeästi runsaudessa ja trooppisessa hedelmässä, ei niinkään rakenteessa.

Tasapainoisen ja moniulotteisen makupuolensa puolesta Zatte sopii hyvin harrastajan suuhun fiilistelyolueksi, mutta varsin pehmeän ja ystävällisen habituksensa puolesta olut on myös varsin aloittelijaystävällinen esitys tripeleiden maailmaan – vaikkei olekaan belgialainen, kuten esikuvansa! Olut on myös harvinaisen vakuuttava esitys ollakseen panimon historian ensimmäinen tuote.

Lyhyesti: Runsas, täyteläinen, mehevä ja makean trooppinen hollantilais-luomutripel, joka on piirun verran pehmeämpi ja mehukkaampi kuin belgialaiset esikuvansa.

Arvio: Erittäin hyvä – olut ei maltilliseksi jäävässä happamuudessaan ja mausteisuudessaan yllä samanlaiseen raikkauden ja täyteläisen makean hedelmän hekumaan kuin parhaat tripelit, mutta siitä huolimatta kokonaisuus on varsin tasapainoinen, maukas ja fiilistelykelpoinen.

Hinnan (2,29e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

't IJ Flink

't IJ Flink

• Valmistaja: Brouwerij 't IJ
• Tyyppi: Olut, Ale, Blonde
• Maa: Alankomaat
• Alue: Pohjois-Hollanti, Amsterdam
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 2,09e (Huhtikuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: slijterij luno

Firmabierin sivuilta näytti löytyvän jos jonkinnäköistä tavaraa IPA:llaan vakuuttaneelta 't IJ:n (Het Ij'n) panimolta, joten päätin tilailla parit entuudestaan tuntemattomat oluet testiin. Niistä ensimmäiseksi korkattiin maitokauppavahvuinen "Amsterdams Blond", Flink. Pullon parasta ennen -päiväys oli 07/2015, eli aivan tuoreimmillaan olut ei korkkaamishetkellä toukokuussa enää ollut.

Oluen väri on vaalea ja kirkas kullankeltainen. Kaataessa oluen päälle nousee kevyt ja ohut valkoinen vaahtokukka.

Tuoksultaan olut on makean viljainen ja kohtalaisen hedelmäinen, taittuen voimakkaimmin epämääräisen, kevyen persikkaisen hedelmäisyyden suuntaan. Taustalla tuntuu maltillisesti kypsää sitruksisuutta ja hillittyä ruohoisuutta.

Oluen maku on yleisilmeeltään kuiva, kepeä ja kohtalaisen bitterinen ruohoinen. Hennon maamaisesta ja siten jopa aavistuksen tunkkaisesta mausta löytyy myös kevyesti viljaisuutta, sitruksisuutta ja vehnäistä happamuutta. Kokonaisuutena oluen maku on simppelihkö ja sitä kannattelee hyvin pieni ja pehmeä hiilihappo.

Jälkimaku on yrttinen, ruohoisen humalainen, kohtalaisen karvas ja erottuupa sitä myös kevyesti sitruksenlihaa. Keskipitkässä jälkivaikutelmassa häilyy aavistus mausteisuutta ja häivähdys belgihiivaista hedelmää.

Kokonaisuutena 't IJ:n Flink on melko simppeli ja vähän yllätyksiä tarjoilea perus-pale ale. Harrastelijakäyttöön olut on melko tylsä tuttavuus, mutta sen sijaan raikkaana, edullisena, kepeänä ja sessioitavana markettioluena tämä on varsin verraton tapaus. Vaikka 't IJ:n oluita onkin siellä täällä erilaisissa olutravintoloissa näkynyt, ei niitä ole vielä ainakaan omiin silmiini osunut ruokakauppapuolella. Toivottavasti asiaan tulisi muutos – etenkin jos hinta onnistuttaisiin pitämään sellaisella tasolla, että olutta kehtaisi ostaakin!

Lyhyesti: Kepeä ja freesi markettivahvuinen vaalea hollantilaisale, joka tarjoilee tasapainoisesti hedelmisyyttä ja katkeruutta.

Arvio: OK – kelvollinen perusolut. Ei mitään kikkailuja, mutta näillä volteilla ja tähän hintaan ei sellaisia oikein tarvitakaan.

Hinnan (2,09e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

't IJ IPA

't IJ IPA

• Valmistaja: Brouwerij 't IJ
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Alankomaat
• Alue: Pohjois-Hollanti, Amsterdam
• Koko: 0,33
• Hinta arviointihetkellä: 9,50e (Maaliskuu 2014, Kaisla, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: znhr

Viime maaliskuussa suuntasimme Repository-blogin Oton kanssa rankan Viiniexpo-session jälkeen vielä olutlasilliselle Helsingin keskustan kenties parhaimpaan olutkuppilaan, Kaislaan. Sieltä tämä toinen Otto bongasi aiemmin erinomaiseksi toteamansa 't IJ:n (lausutaan ymmärtääkseni "Het Ij") IPA:n, joka minun oli kuulemma niin pakko maistaa, että hän suostui tarjoamaan pullollisen meikäläiselle ihmeteltäväksi. Noh, mikäs siinä – erinomaista olutta parempi asia on vain tarjottu erinomainen olut!

't IJ on Amsterdamiin vuonna 1985 perustettu panimo, joka syntyi panimomestari Kasper Petersonin innostuttua naapurimaansa Belgian oluista. Muutaman Belgian-reissun jälkeen hänelle oli syntynyt tarve tuottaa omaa, selkeästi hollantilaista olutta, joten 't IJ:n panimo oli perustettava.

Tätä nykyä panimon on laajentunut kahteen erilliseen panimoon 't IJ:n oluiden kysynnän kasvettua erittäin suureksi: alkuperäinen Funenkaden panimo tuottaa edelleen panimobaarin omat hanaoluet, kuten ennenkin, mutta vuonna 2013 panimon olut- ja tynnyrituotanto siirtyi tilanpuutteen vuoksi uusiin panimotiloihin Zeeburgerpadiin – eli vain vajaan kilometrin päähän alkuperäisestä panimosta. Panimon oluet ovat pitkään valmistettu täysin luonnonmukaisista raaka-aineista (maltaat, vehnät, humalat), mutta koska luomuhumalien viljely on äärimmäisen pienimuotoista ja kysyntä suurta, on panimo joutunut poistamaan muutamilta oluiltaan luomusertifikaatit – oluihin ei siis pystytä aina saamaan riittävästi luomuhumalia. Esimerkiksi tämä arvioitava IPA on valmistettu luomumaltailla, mutta humaloitu tavanomaisesti viljellyillä humalilla.

Väriltään olut on rusehtavan oranssinkellervä ja samea.

Tuoksussa tuntuu kyllä IPA-henkistä sitruksisuutta (niin greippiä kuin appelsiininkuorta), mutta myös selkeän punervasävyistä kirsikkaisuutta sekä ennen kaikkea miellyttävän hallitsevaa, luonteikasta ja vahvasti Orvalin mieleen tuovaa landea ja maamaisuutta.

Maultaan olut on kuiva ja karvas, eli tällä saralla ei mitään suuria yllätyksiä. Yllätyspuoli nimittäin löytyy oluen selkeästi Orvalin brettaisen meiningin kanssa flirttailevasta aromikkuudesta, jossa sitrushedelmäisten ja yrttisten makujen rinnalle nousee brettaisen maamaisia, mausteisia ja rustiikkisia sävyjä sekä hennosti villihiivaisen hapahkoa otetta. Suutuntumaltaan olut on täyteläinen, mutta samalla miellyttävän tiukkarakenteinen.

Oluen kuiva, yrttinen, ruohoisa ja hyvin bitterinen jälkimaku tuo mieleen voikukkaisen karvaita sävyjä. Rustiikkiset ja hennon nahkaiset sävyt sekä hento greippisyys häilyvät melko pitkään oluen intensiivisen rapeankarvaassa jälkivaikutelmassa.

Koska me Otot jaamme innostuksen Maailman Parasta Olutta eli Orvalia kohtaan, ymmärrän nyt täysin minkä takia toinen Otto oli tästä oluesta niin fiiliksissä. 't IJ IPA on suorastaan maagisen herkullinen fuusio Orval-maista brettaisuutta ja tiukan bitteristä, ei niinkään hyperaromaattista vaan ennemminkin tyylikästä ja moniulotteista IPA-maisuutta.

Tämä IPA onnistui tekemään meikäläisestä kertaheitolla panimon fanin; vastedes on pidettävä silmät mahdollisimman auki siltä varalta, että muitakin 't IJ:n oluita sattuisi tulemaan jossain vastaan! Nämä oluet ovat kyllä harmillisen harvinaisia näillä leveysasteilla, mutta aina silloin tällöin panimon nimi vilahtaa joidenkin hyvinvarusteltujen olutravintoloiden listalla. Toivottavasti tämä selkeästi omia polkujaan tallaava panimo saisi hieman enemmän nimeä täällä peräpohjolassa, täällä on nimittäin kyllä käyttöä näin mainioille mallasjuomille!

Lyhyesti: Hämmentävän herkullinen ja kiehtova IPA, jossa yhdistyy Orval-henkisen brettaiset aromit tiukkaan, voimakkaan katkeraan ja hillityn sitruksiseen humalointiin. Upea olut, jossa balanssi on hiottu äärimmilleen ja jonka sopivalla tavalla likainen meininki istuu omiin makumieltymyksiini enemmän kuin täydellisesti.

Arvio: Täydellinen – tämä IPA kuuluu siihen muutamien harvojen oluiden joukkoon, joita voisin siemailla onnellisesti maailman tappiin saakka. Pakko kyllä saada muitakin 't IJ:n oluita käsiini!

Hinnan (9,50e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.