- Valmistaja: Moët & Chandon
- Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
- Maa: Ranska
- Alue: Champagne
- Rypäleet: Pinot Noir (55%), Chardonnay (45%)
- Koko:
- Hinta arviointihetkellä: 146,90e (Syyskuu 2015, Alko)
- Hinta nyt: 156,00e (Tammikuu 2016, Alko; vk. 2006)
Huippushamppiksista (prestige cuvée virallisemmalta nimeltään) on melko mahdotonta keskustella ottamatta puheeksi Domppaa eli Dom Pérignonia, Moët & Chandonin lippulaivalinjaston tunnetuinta edustajaa.
Vuonna 1936 vuosikerralla 1921 julkaistu Dom Pérignon on maailman ensimmäinen kaupallinen prestige cuvée, joskin jo vuodesta 1876 Venäjän hoville tuotettu Louis Roedererin Cristal on todellisuudessa merkittävästi vanhempi tapaus, vaikka tulikin markkinoille vasta vuonna 1945. Alun perin Dom Pérignon oli yksinkertaisesti normaalin Moët & Chandon Vintage -shamppanjan versio, jota oltiin kypsytetty tavallista pidempään ja joka oli pullotettu perinteikkyyttä henkiviin, 1700-luvun kuohuviinipulloihin. Vasta vuosikerrasta 1947 eteenpäin Dom Pérignon on tehty alusta loppuun täysin omana viininään. Alkuaikoina Dom Pérignonia valmistettiin vain parhaimpina vuosina, mutta Moët & Chandonin jatkuvan kasvun myötä niin huonot vuosikerrat, joina Dom Pérignonia ei tehdä lainkaan, ovat huvenneet lukumäärältään jatkuvasti. Tällä hetkellä Dom Pérignonia on tuotettu jokaisena vuotena sitten vuoden 1998, poislukien katastrofaalinen vuosikerta 2001. Vuodesta 1921 alkaen on tuotettu yhteensä 41 Dom Pérignonia, joista uusin on tällä hetkellä markkinoilla oleva vuosikerta 2006.
Nimensä viini saa benediktiiniläismunkki Dom Pierre Pérignonilta, joka asui 1600-1700-lukujen taitteessa Champagnessa. Hänet usein mainitaan kuohuviinin keksijänä tai Champagnen kuohuviinien pioneerina, mutta todellisuudessa hän pyrki parantamaan alueen valkoviinien laatua; viinin kupliminen nähtiin ensisijaisesti ongelmallisena vikana ja pullojen räjähteleminen kellareissa oli todellinen riski, minkä vuoksi Dom Pérignon pyrki parhaansa mukaan estämään viinien kuplimista. Hän esimerkiksi pyrki kehittämään menetelmiä, millä punaisista Pinot Noireista saatiin mahdollisimman kirkasta valkoviiniä (blanc de noirs), sillä hänen mukaansa Pinot Noir ei ollut niin altis kuplimaan kuin valkoiset rypäleet.
Monelle kuluttajalle Dom Pérignon -viini edustaa kuohuviinien korkeinta huippua ja suoranaista graalin maljaa, mutta tässä on todennäköisemmin kyse ennemmin siitä, että Moët & Chandon sattuu olemaan maailman suurin kuohuviinitalo, jolla on valtava markkinointibudjetti – tunnettua nimeä on helppo pitää maailman parhaana kuplivana, jos ei osaa nimetä ainuttakaan muuta huippushamppista. Vanha Dom Pérignon on kyllä tunnustettu korkealaatuiseksi kuohuviiniksi, mutta kun nykyisin kyseistä viiniä valmistetaan aivan käsittämättömiä määriä (yli 2 miljoonaa pulloa joka vuosi – siis enemmän kuin lähes millään shamppanjatalolla on edes yhteenlaskettua vuosituotantoa!) ja vieläpä jokaisena vuosikertana, on suuri riski, että tietämätön kuluttaja ostaa kehnon vuosikerran tavaraa ja saa yksinkertaisesti ylihinnoiteltua brändiviiniä, eikä sitä laatua, mistä parhaiden vuosikertojen Dom Pérignonit ovat tulleet tunnetuiksi.
2002 on onneksi tällainen huippuvuosikerta: vuotta 2002 pidetään Champagnessa tämän vuosituhannen parhaana vuosikertana (joskin vuosikerrasta 2008 lupaillaan sille kovaa haastajaa) ja tällä hetkellä vuosikertaa 2002 pidetään parhaana sitten vuoden 1996, joka taas tuntuu olevan yleisen mielipiteen mukaan paras vuosikerta Champagnessa vuosikymmeniin. Vuonna 2002 ei ollut keväällä ongelmia hallan kanssa ja kesä oli lämmin muttei kuuma, minkä vuoksi rypäleet kypsyivät erinomaisesti ja melko hitaasti, säilyttäen yleisesti varsin korkean hapokkuuden. Vaikka monet vuosikerran 2002 kuohuviinit ovat runsaan ja kypsän hedelmäisiä, ovat monet edelleen vielä aivan liian nuoria ja tiukkoja happojensa osalta – ehdotonta kellaritavaraa, siis!
Dom Pérignon on tunnettu erityisesti nuorena "savuisena" shamppanjana, mikä johtuu viinin äärimmäisen reduktiivisesta viininvalmistusmenetelmästä: puristettu rypälemehu käytetään suljetuissa terästankeissa, hapelta suojattuna. Viini pullotetaan kypsymään hiivasakan kanssa edelleen täysin hapettomissa olosuhteissa. Kun näin täydellisesti hapelta suojattu viini kypsyy hermeettisissä olosuhteissa, kehittää se usein savuisia, ns. reduktiivisia piirteitä – Moët & Chandon siis pyrkii siihen, että viini on mahdollisimman kepeä ja puhdaspiirteinen, eikä saa runsautta ja raskaampia piirteitä esimerkiksi hapettumisen tuomista oksidatiivisista piirteistä tai tammesta. Ainoastaan käymätöntä rypälemehua ei suojata täysin hapelta, sillä sen uskotaan ehkäisevän viinin ennenaikaista hapettumista myöhemmin Tyypillisesti Dom Pérignon on n. 50-50-blend Chardonnayta ja Pinot Noiria, eli "kolmatta lajiketta", Pinot Meunieria, ei käytetä viinissä lainkaan. Tyypillisesti viiniin käytetyt rypäleet tulevat Champagnen 8 parhaan Grand Cru -tasoisen kylän (Avize, Aÿ, Bouzy, Chouilly, Cramant, Le Mesnil-sur-Oger, Mailly, Verzenay) tarhoilta sekä Dom Pérignonin luostarin omilta tarhoilta Hautvilliersista. Viini käy aluksi viljellyillä hiivoilla alkoholikäymisen ja sen jälkeen malolaktisen käymisen. Tämän jälkeen viini pullotetaan hiivan kanssa, minkä jälkeen se kypsyy pulloissa hiivasakan kanssa vähintään 7 vuotta ennen korkinvaihtoa, lyhyttä (6kk) lisäkellarointia ja markkinoillelaskua. Osa pulloista jätetään kypsymään kellareihin pidempään hiivasakan kanssa 12-15 vuodeksi tai peräti 25-40 vuodeksi erityisiä Œnothèque-erikoisjulkaisuja varten.
Väriltään viini on hennon vihertävä – ikäänsä nähden suorastaan hämmentävän neutraali.
Viinille tyypillisesti melko runsas tuoksu on ensisijaisesti ruutimaisen savuinen – muistuttaen etäisesti ilotulitusrakettien jälkeen ilmassa leijuvaa savuista aromia. Runsaudestaan huolimatta tuoksu on tietyllä tavalla tiukahko, eli siinä ei tunnu mitään lempeää tai anteliasta. Viheromenaa, kevyttä sitruksisuutta, hillitysti kypsiä keltaisia hedelmiä ja hentoa salmiakkijauhetta.
Viinillä on teräksinen ja kevyesti reduktiivisen savuinen ensivaikutelma, mutta pian alkaa erottua myös kypsää sitrushedelmää, kevyttä briossisen makeaa paahteisuutta ja hentoa Granny Smith -omenaa. Selväpiirteisiä makuja ei tunnu olevan erityisen runsaasti, mutta makumaailmalla on silti suht vivahteikas ja elegantti olemus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja vaikka happoja tuntuu olevan runsaasti, on kokonaisuus (yllättävästi, vuosikerta huomioon ottaen) melko lempeä ja tasapainoinen. Mousse on hyvin pehmeä, maltillisen pienikokoinen ja kermaisen hienostunut. Yleisilme ei ole monelle shamppikselle tyypillisen napakka, vaan ennemmin silkkinen ja helpostilähestyttävä.
Suhteellisen runsas jälkimaku jättää kielelle häilymään kypsää keltaista hedelmää, kevyttä kivistä mineraalia ja hennon mantelista pähkinäisyyttä. Jälkivaikutelma on elegantti, miellyttävän vivahteikas ja pitkäkestoinen.
Kyllä Dom Pérignon tekee suhteellisen selväksi, minkä takia sitä arvostetaan: viini on melkeinpä korostetun elegantti, vivahteikas, kermaisen lempeä ja tasapainoinen. Viini on niin salonkikelpoinen, että siitä tuntuu puuttuvan kaikki sellaiset särmät, jotka tekevät viinistä mielenkiintoisen – sen eleganssia kyllä ihastelee mielellään, mutta se ei onnistu kuitenkaan pitämään mielenkiintoa yllä samalla lailla kuin joku vähemmän hienostunut, mutta rouheampi tapaus. Tässä on toki otettava huomioon viinin ikä – normaalisti Dom Pérignon tarvitsisi n. vuosikymmenen lisää ikää markkinoillelaskun jälkeen, mutta tällainen huippuvuoden esitys varmasti paljon enemmän. Nyt viini on vielä niin nuori, ettei siltä voi odottaakaan kovinkaan ihmeellistä vivahteikkuutta vielä, korkeintaan potentiaalia siitä, mitä odottaa saattaa.
Viiniä ei siis kannata missään nimessä korkata vielä: tällä hetkellä näin nuoren Dompan korkkaaminen on täyttä rahanhukkaa, sillä mielenkiintoisempia ja kehittyneempiä shamppiksia voi löytää hyvin pienellä vaivalla jopa 3-4 kertaa edullisempaan hintaan. Viinin pariin kannattaa siis palata aikaisintaan kun viinillä on vähintään 20 vuotta ikää, mieluummin enemmänkin.
Lyhyesti: Erittäin siistiksi siloiteltu, elegantti, kermaisen pehmeä ja helpostilähestyttävän lempeä huippuvuoden Domppa.
Arvio: Tyylikäs – viini on kyllä hienostunut ja tasapainoinen esitys, mutta tämän ikäisenä se ei kyllä pärjää nuorempana juotavaksi tarkoitetuille, vaikuttavammille shamppanjoille. Näiden huippuvuosikertojen parhaat viinit kykenevät osoittamaan vaikuttavuutensa vasta sitten, kun ne rupeavat saamaan riittävästi ikää ja niiden kilpakumppanit rupeavat kuolemaan vanhuuteen.
Hinnan (146,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti