Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.11.15

Mallaskosken Black Pils

http://www.alko.fi/tuotteet/925414/
Mallaskosken Panimo Black Pils
  • Valmistaja: Mallaskosken panimo
  • Tyyppi: Olut, Black Pils / Schwarzbier / Baltic Porter
  • Maa: Suomi
  • Alue: Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki
  • Maltaat: Carafa Special, pilsner-
  • Humala: Hallertau Magnum, Hersbrucker, Perle
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,48e (Syyskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 3,48e (Marraskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)

Tässä kesän jälkeen Alkon valikoimiin ilmestyi parikin mielenkiintoisen oloista olutta Captol Invest -konsernin omistamalta Mallaskosken panimolta – Black IPA vakiovalikoimaan ja Black Pils tilausvalikoimaan. Tähän asti Mallaskoski oli jäänyt meikäläiseltä hieman huomiotta, koska panimo oli tuottanut ensisijaisesti maitokauppavahvuisia Kuohu-sarjan oluita – itse kun harvemmin ostelen oluita maitokaupasta, jäävät ne helposti meikäläiseltä paitsioon. Nyt kuitenkin oluet tulivat testiin kun sattuivat kävelemään Alkon hyllyiltä vastaan.

Ensimmäisenä testiin lähti tilausvalikoimasta löytyvä Black Pils. Niin mikä? Kaikki tuntevat vaalean IPA:n ja pilsnerin, jotkut ovat jopa kuulleet hieman oksymoroonisesta black IPA:sta, mutta että mustaa pilssiä? Perinteisesti pils on kuivaa ja normaalia rapeammin humaloitua lageria, kun taas schwarzbierit eli mustat lagerit ovat usein täyteläisempiä ja makeampia, mutta niitä taas harvemmin humaloidaan reippaasti. Tässä oluessa ollaan ymmärtääkseni yritetty yhdistää molempien tyylien parhaat piirteet: saada tumman lagerin väri, mutta pitää homma pilsnerimäisenä, eli kuivempana, humalaisempana ja helpostijuotavana. Humalointiin on asianmukaisesti käytetty vain saksalaisia humalia, eli moderniin aromihumalatykitykseen ei olla sorruttu, vaan uutta oluttyyliä on lähdetty luomaan traditiot mielessä.

Oluen väri on todella mustanruskea ja läpinäkymätön, kun taas kohtalaisen runsas vaahtokukka on runsas, tiivis, melko kestävä ja rantahiekkaisen vaaleanruskea.

Tuoksussa tuntuu lakritsista ja mämmistä paahteisuutta, kylmää kahvia, kevyttä jälkiuunileipää ja hillittyä, kevyesti vihertävää humalaisuutta. Taustalla tuntuu myös hennon siirappista maltaisuutta ja ujoa tummaa hedelmää. Makeat ja kevyen kärtsäiset paahtuneen maltaan aromit ovat selkeästi pääosassa, eli aromihumalointi on pidetty selkeästi aisoissa.

Suussa oluella on uskottavan pilsnermäisen kuiva ja kepeä, mutta samalla paahteinen ja kevyen kärtsäinen, hämmentävästi melko raikaskin maku. Kielellä pyörii lakritsia, ruohoisuutta, hentoa puisevuutta ja kohtalaisesti katkerohumalointia. Makumaailmassa pääosassa ovat tumman paahteiset aromit, mutta hieman tuntuu puuttuvan potkua kärtsän rinnalta, minkä takia kokonaisuus vaikuttaa hieman vetiseltä – hieman samaan tapaan miksi maitokauppavahvuiset stoutitkin aina tuntuvat vetisiltä. Jos kieli maistaa paahteisuutta, tahtoo se odottaa myös jotain hieman tuhdimpaa. Hiilihappoisuus on hyvin pienntä ja jopa hentoa, varovaisesti nipistelevää.

Kuivassa jälkimaussa tuntuu kevyttä kärtsää ja hentoa lakritsia, mutta myös pilsmäistä viljaista mallasta ja kevyttä ruohoista humalaa. Jälkivaikutelma on yhtä aikaa sekä kepeä ja raikas että kevyen paahteinen, mutta myös pienen aavistuksen vetinen.

Mallaskosken musta uutuus on ihan kiva, raikas ja – kuten suunnitelmissa taisi olla – helpostijuotava. Suurin ongelma tässä lienee tuttuuden puuttuminen: suu on yleensä tottunut, että näin paahteiset oluet ovat stouteja tai portereita, jotka ovat tuhdimpia, kun taas tummissa lagereissa usein runsaampi makeus tuo enemmän bodya. Kun aivot saa hyväksymään sen, että tämän oluen ei kuitenkaan tarvitse olla paahteisuudestaan huolimatta tuhti tapaus, vaan maun pieni ohkaisuus ja vetisyys ovat ominaisuus, ei vika, homma toimii paljon luontevammin.

"Black Pils" on silti hieman hassu olutluokitus, sillä vaikka olut luontevasti yhdistää pilsin ja tumman lagerin parhaat piirteet, voisi olutta silti kutsua hyvillä mielin esimerkiksi pohjahiivoilla tehdyksi, kevyemmän pään balttiportteriksi. Noh, kenties black pils on sen verran iskevä ja omintakeinen nimi oluelle, että se toivottavasti toimii itsessään hyvänä profiloitumiskeinona ja markkinointikikkana!

Lyhyesti: Perusmaukas, tasapainoinen ja hyvällä juotavuudella varustettu kuiva tumma lager, johon humala tuo mukavan maltillisesti särmää.

Arvio: Hyvä – kiva, freesi ja helpostihörpittävä yhdistelmä paahteisia aromeja ja särmikästä humalointia. Ei mitään suurta ja ihmeellistä, mutta toimivaa ja perusvarmaa meininkiä.

Hinnan (3,48e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti