Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.11.15

Château Musar Blanc 2005

Château Musar Blanc 2005
  • Valmistaja: Château Musar
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Libanon
  • Alue: Beqaa
  • Rypäleet: Obaideh (60%), Merwah (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 30,90e (Elokuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Libanonissa, 1700-lukulaisessa Mzarin linnassa majaansa pitävä Château Musar on viinitalo, jonka viinien maistelu on aina yksi seikkailu ja joista kirjoittaminen on joka kerta pelkkää iloa.

Tämä vuonna 1930 perustettu viinitalo nauttii hyvin suurta kulttisuosiota ympäri maailman ja esimerkiksi Brittein saarilla talon maine on jo niin kovassa kurssissa, että talon voidaan sanoa nauttivan jo jonkin sortin mainstream-suosiosta siellä päin. Tämä on äärimmäisen kova suoritus ottaen huomioon sen, että talo ei pyri millään lailla vaikuttamaan viiniensä valmistusprosessiin, vaan jokainen vuosikerta ja jokainen yksittäinen viinipullo on vahvasti sattumaan perustuvien tapahtumien tulos. Château Musaria voidaankin pitää hyvin perustein maailman tunnetuimpana ja arvostetuimpa natural-viinitalona.

Musar tuottaa kolmea viinilinjastoa, joita tuotetaan yhteensä n. 600,000-700,000 pulloa vuodessa: nuoria, simppeleitä ja tammettamattomia Musar Jeune -viinejä, "nuorina" juotavia tarhaviini Musar Hochar -viinejä ja lopuksi erittäin pitkään kypsytettyjä Château Musar -viinejä. Tässä, viimeisessä talon mukaan nimetyssä tuoteperheessä punainen versio vastaa ehdottomasti suurimmasta osuudesta n. 100,000 pullon osuudellaan. Valkoisen Musarin vuosituotanto pyörii normaalisti jossain muutaman tuhannen ja kymmenen tuhannen pullon välimaastossa, kun taas äärimmäisen harvinaista roséeviiniä talo tuottaa vielä pienempiä määriä ja vain riittävän laadukkaita rypäleitä tuottavina vuosina. Koska valkoinen Musar on varsin harvinaista tavaraa, karkasi suustani pari innostunutta hihkaisua, kun huomasin kyseisen viinin saapuneen Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan loppukesästä 2015. Yhden ostamani pullon kehtasin tässä ihan korkkailla, sillä nappasin Arkadiasta heti ensimmäisessä sopivassa saumassa kolme lestiä kellariini.

Valkoinen Musar valmistetaan paikallisista Obaideh- ja Merwah-lajikkeista, joiden uskotaan olevan todellisuudessa paikallisia mutaatioita Chardonnaysta ja Sémillonista. Tähän viiniin tarkoitetut rypäleet korjataan Beqaan laakson reunoilla sijaitsevien vuorten rinteiltä, joilla äärimmäisen harvaan istutetut ja omilla juurillaan kasvavat, 50-90-vuotiaat varttamattomat köynnökset kasvavat peräti 1,300 ja jopa 1,500 metrin korkeudessa. Niistä puristettu mehu valmistetaan viiniksi rypäleiden omilla villihiivoilla betonisammioissa, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään Neversin tammesta valmistettuihin tynnyreihin, Musarin tyyliin "sellaiseksi ajaksi, ettei tammi vielä maistu" – mikä tarkoittaa valkoisen viinin tapauksessa n. 6-9 kk kypsyttelyaikaa. Tynnyrikypsymisen jälkeen viini pullotetaan täysin kirkastamattomana ja suodattamattomana. Koska kaikki Château Musar -linjaston viinit julkaistaan markkinoille vasta sitten, kun ne ovat viinitalon mukaan valmiita julkaistavaksi, siirretään pullotetut viinit kypsymään kellareihin useiksi vuosiksi. Valkoisen Musarin kypsyttelyajasta kertonee jotain se, että tällä hetkellä markkinoilla on myynnissä valkoinen Musar 2007.

Koska Château Musar -viinit valmistetaan täysin luonnon omilla ehdoilla, mitenkään viininvalmistukseen puuttumatta, ovat viinit erittäin voimakkaasti alttiita niin vuosikerranvaihdoksille kuin muille viininvalmistuksessa tapahtuville asioille. Tästä syystä Musarin eri vuosikerrat ovat usein huomattavan erilaisia keskenään, minkä lisäksi talo nauttii varsin kyseenalaista mainetta erittäin rankasta pullokohtaisesta vaihtelusta. Moni voisi pitää tätä virheenä, mutta meikäläiselle tämä ainoastaan tekee jokaisesta Musarin avaamisesta seikkailun!

Tämän kyseisen Musarin väri on keskisyvä, kehittyneen keltainen – ei vaadi kovinkaan vilkasta mielikuvitusta, jotta erehtyisi kuvaamaan viinin ulkonäköä virtsanäytteenkeltaiseksi.

Jonkin aikaa karahvissa makoilleella valkoniinillä on hienostunut ja viekoittelevalla tavalla oksidoitunut tuoksu, josta voi erottaa makeaa kypsien omenoiden mehua, hunajamelonin ja aprikoosin johtamaa keltaista hedelmää, tammitynnyrikypsyksen tuomaa vaniljaa ja pähkinää, kevyttä Corn Flakesia ja hentoa appelsiininkukkaa. Tuoksu on yhtä aikaa kuiva ja mausteinen mutta samalla hennon makeaa jälkiruokaviinimäisyyttä vihjaileva.

Viinin kuiva, vivahteikas ja kehittynyt maku on jättänyt nuorekkaan hedelmäisyyden taakseen ja makumaailsta erottaa ensisijaisesti tertiäärisiä aromeja: mehiläisvahaisuutta, yrttisyyttä, maltillista oksidoitunutta pähkinäisyyttä, hentoa vaniljaa, aavistuksen bergamottista Earl Grey -teetä ja aavistuksen amontillado-sherrymäistä suolaista mineraalia. Vaikka viini on suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen ja kevyen vahamainen, on se myös ilahduttavalla tavalla napakan hapokas ja eloisa. Melko runsaalla kokonaisuudella on miellyttävästi tuoreen omenaista raikkautta ja ennen kaikkea mainio ryhti.

Mehukkaassa ja hurmaavan monisyisessä jälkimaussa erottuu kevyttä pähkinää, hentoa hunajaa ja ujoa vaniljaa. Jälkivaikutelmassa suolainen mineraalisuus saa enemmän voimaa samalla kun omenainen hapokkuus pitää yleisilmeen ryhdikkäänä, freesinä ja ennen kaikkea pitkään kantavana.

On tämä kyllä jumalauta hieno viini. Olihan tuo vuosi sitten testattu valkoinen Musar 2001 jo enemmän kuin erinomainen tapaus, mutta tämä vuosikerta vetää vielä rytisten siitä ohi yllättävänkin napakalla ja ryhdikkäällä hapokkuudellaan – joskin viinin kehittyneestä, vahamaisesta ja ujosti oksidoituneesta yleisilmeestä johtuen tämä hapokkuus ei ole mitenkään ilmiselvästi esillä. Tämä hapokkuus kuitenkin antaa viinille sekä hyvää puruvoimaa ruoan kanssa parittamista ajatellen että potentiaalia pidempään kellarointiin.

Siinä missä nykyaikaisia viinimarkkinoita hallitsevat joko korostetun nuorekkaan hedelmäiset tai sitten huonolla maulla tammitetut, kermatoffeelta maistuvat monsterivalkoviinit, pääsee silloin tällöin tällaisten (tai esimerkiksi Viña Tondonia Blanco Reservan) kaltaisten viinien avulla ihmettelemään, minkälaisia parhaat valkoviinit ovat mahtaneet olla vuosisata takaperin. Vaikka tämmöinen selvästi kehittynyt, vahamainen ja ujon oksidatiivinen tyyli ei pitkään aikaan ole ollut viininvalmistajien keskuudessa muodissa, onnistuu se tarjoamaan helposti paljon vivahteikkaamman ja mielenkiintoisemman makuelämyksen kuin leijonanosa siisteistä ja moderneista valkoviineistä.

Lyhyesti: Äärimmäisen kiehtova, vahamainen, kompleksinen ja kevyen oksidatiivinen sekä ennen kaikkea ihastuttavan hapokas valkoviini Libanonista.

Arvio: Täydellinen – oksidatiivisten natural-valkoviinien kuningatar, kuningas, keisari, tsaari ja ylipäällikkö. Rupeaa olemaan jo melko vaikeaa kuvitella tämän tyylin viinistä enää parempaa esitystä (muuten kuin antamalla tälle lisää ikää – onneksi pulloja jäi vielä pari kellariin).

Hinnan (30,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti