Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.11.15

Cà Maiol Groppello 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/936297/
Cà Maiol Groppello 2012
  • Valmistaja: Cà Maiol
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Garda
  • Maa: Italia
  • Alue: Lombardia, Brescia, Garda
  • Rypäleet: Groppello (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 18,67e (Kesäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 18,67e (Marraskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)


Italiasta taitaa nykytiedon valossa löytyä maailman viinimaista kaikista suurin määrä paikallisia alkuperäislajikkeita: siinä missä Jancis Robinsonin Wine Grapes -opus listaa 1,368 erilaista rypälelajiketta, on Italiassa viljelty arviolta 2,000 erilaista rypälelajiketta! Näistä toki monet ovat kahdella tai useammalla nimellä kulkevia päällekkäisyyksiä (esim. Trebbiano di Soave & Verdicchio tai Prugnolo & Sangiovese), mutta osa on todella lajikkeita, joille ei ole synonyymiä ja joita vain yksi tai kaksi pienviljelijää yhdellä häviävän pienellä alueella viljelee koko maailmassa.

Gardan rannoilta löytyvä Groppello ei ole aivan täysin obskuuri lajike, sillä sitä viljellään yli 500 hehtaarin alueella. Sekavuutta asiaan kuitenkin liittyy, sillä Gardan rannoilta löytyy kahta eri Groppelloa; Groppello Gentileä ja Groppello di Mocasinaa, jotka ovat läheistä sukua toisilleen. Trentinosta löytyy myös pieniä määriä Groppello di Revò -lajiketta, joka ei kuitenkaan ole sukua edellämainituille lajikkeille. Lisäksi eräissä lähteissä venetolaisen Rossignolan epäillään olevan synonyymi jommalle kummalle Groppellolle. Tämän ohella Pignola Valtellinese -lajike tunnetaan Venetossa nimellä Groppello Breganze ja Groppello di Revò -lajikkeen lähisukulainen Nosiola kulkee myös nimellä Groppello Bianco

Italia nyt jumalauta.

Jotta homma ei menisi tästä helpommaksi, on myös todettava, että Groppellosta harvemmin valmistetaan lajikeviininä; usein Groppello Gentile- ja Groppello di Mocasina -rypäleitä sekoitetaan Gardan punaviineissä muiden paikallisten lajikkeiden kanssa. Muutamat, harvat tuottajat kuitenkin tuottavat myös puhtaita Groppello-viinejä, kuten mm. nyt arvioitavan viinin tuottanut Cà Maiol / Provenza. Tämä perhetalo on tuottanut nykymuotoisesti viiniä vuodesta 1967, mutta talo katsoo historiansa alkaneen jo vuonna 1710, jolloin notaari Sebastiano Maioli rakennutti sen suvussa periytyneen rakennuksen, jossa perheyritys toimii edelleen. Talo aloitti toimintansa 1960-luvulla 12 viljelyshehtaarilla, mutta nykyisin omistuksessa on peräti 140 hehtaaria viinitarhoja ja Cà Maiol on yksi alueen merkittävimmistä tuottajista.

Cà Maiol ei kotisivuillaan juurikaan tästä viinistä valmistusteknistä dataa kerro. Lisäksi kun talo kertoo viinin olevan Groppello Mocasina Gentile -lajikkeesta valmistettu, niin ei hullukaan ota nyt tästä tolkkua. Ainakin viini on Groppello.

Viini on läpinäkyvähköltä väriltään tumman ja hennosti granaattiin taittuvan kirsikanpunainen.

Tuoksu on selvästi italialainen (sellainen todella tunnistettava kirsikkaisuus hallitsee tuoksua) mutta samalla jotenkin jännä: hapankirsikan ja kirsikan rinnalta löytyy kuningatarhillomarjoja ilman hillomaista makeutta, murskattua aroniamarjaa, leivonnaismausteista vivahteikkuutta ja kevyttä neilikkaa. Erityisesti vastaavanlaista tummaa marjaisuutta tapaa harvemmin pohjoisitalialaisissa punaviineissä.

Suussa viinillä on keskitäyteläinen, mukavan hapokas ja sulavalinjainen olemus – jälkimmäistä varmasti avittaa 7 g/l jäännössokeria. Suhteellisen intensiivistä makumaailmaa hallitsevat kypsä kirsikkaisuus ja melko runsas mausteisuus. Näiden pääsävyjen rinnalta erottuu hieman hillitympinä piirteinä hillittyä kuningatarmarjaisuutta, kohtalaista bitterisyyttä, kevyttä hapankirsikkaisuutta, hentoa kriikunaa ja aavistus maamainen. Kokonaisuus on melko lempeä, eli korkeintaan keskitanniininen, mutta tasapainoinen hapokkuus antaa viinille hyvin ryhtiä.

Jälkimaussa korostuvat keskimausta löytyneet karvaus ja hapankirsikkaisuus hallitsevimmiksi piirteiksi. Jännässä, moniulotteisessa ja pitkäkestoisessa jälkivaikutelmassa jää kuitenkin häilymään näiden piirteiden rinnalle kypsää kirsikkaisuutta, sinisiä metsämarjoja, aroniamarjaa, kevyttä leivontamausteisuutta, ujoa nahkaisuutta ja aavistus sikaria.

Yleisesti Cà Maiolin Groppellossa on paljon samaa kuin monissa Gardan ja Valpolicellan punaviineissä, erityisesti rakenteellisesti, mutta aromimaailmassa on paljon sellaista sinimarjaisuutta ja persoonaa, joita alueen perinteisissä, Corvina-vetoisissa viineissä ei ole tottunut tapaamaan. Kokonaisuus ei ole ehkä se kaikkein vaikuttavin ja suurin tyyliltään, sillä tämmöinen kepeämmänpuoleinen ja pienellä jäännössokerilla varustettu tapaus on enemmän yleiskäyttöinen arkiviini, mutta sellaisena se onkin vallan mainio ja mukavan persoonallinen. Tämä on hurmaava pikku viini, joka on mainio ensikosketus Groppello-lajikkeeseen (kun vielä tietäisi mihin niistä) ja kevyesti viilennettynä varsin luotettava valinta niin kepeämmille aterioille kuin ihan sellaisenaan seurusteluun. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta vain 12 pullon laatikoittain tilattavana, mutta muutamista handeleista sen voi bongata myös hyllytavarana.

Lyhyesti: Miellyttävän persoonallinen ja vivahteikas, sinertävää marjaisuutta ja perinteistä kirsikkaisuutta yhdistelevä Gardan punaviini.

Arvio: Miellyttävä – tämä on kyllä maukas, monipuolinen, mukavan tasapainoinen ja luonteikaskin tuttavuus; jos Groppello toimii näin kivasti ihan sellaisenaan, mikseivät alueen tuottajat tahdo valmistaa siitä useammin puhtaita lajikeviinejä?

Hinnan (18,67e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Gambinamiäs30/11/15 11:40

    Kerrankin mielenkiintoisen oloinen viini a-marketissa jonka perusteella saattaisin jopa hetkekeksi unohtaa monopolin boikotin. Pieni jäännössokeri ja italialaisten napsakka hapokkuus, toimisiko jopa bbq-henkisten ribsien kanssa vai onko liian hentoinen viini tuollaiseen tarkoitukseen? Yleensä tulee ribsiasioisssa tartuttua muuten ehkä tylsähköön ripassoon, tai jopa ihan olueen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tämä viini vaikuttaisi idean tasolla varsin erinomaiselta kumppanilta pienellä käristyspinnalla ja jopa hennon makealla soosilla varustetun grillipossun kanssa!

      Tyylillisesti viini on jossain perus-Valpolicellan ja Ripasson välimaastossa, mutta vain kumpaakin edellämainittua mielenkiintoisempana. Voin siis kyllä ihan lämpimästi suositella nappaamaan tämän viinin jonkun perus-Ripasson sijaan.

      Poista