Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.1.15

Bonny Doon Le Cigare Blanc 2009

Bonny Doon Le Cigare Blanc 2009
  • Valmistaja: Bonny Doon Vineyards
  • Tyyppi: Valkoviini, AVA Arroyo Seco
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Coast, Monterey, Arroyo Seco
  • Rypäleet: Roussanne (58%), Grenache Blanc (42%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11,10e / 16 cl (Joulukuu 2014, Ravintola Sandro, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viime kesänä tuli pyörähdettyä Kalliossa ravintola Sandrossa, jonka upea, mm. lähi-itäisiä ja afrikkalaisia tunnelmia yhdistelevä ruokatarjonta iski makuhermoihin tuhannen tonnin voimalla. Kun ravintola avasi uuden pisteen Eirassa, pitihän sekin käydä testaamassa. Ravintolan viinilistalta iskeytyi silmiini Bonny Doonin valkoinen sikari, joten pitihän se napata testiin lammas-shakshukan kylkeen.

Jos nimi Bonny Doon ei sano vielä mitään, niin toivottavasti viimeistään tämän arvion jälkeen. Muun muassa "ikuiseksi humanistiksi" itseään tituleeraava Randall Grahm perusti tämän viinitalon vuonna 1983. Alun perin hänen suunnitelmissaan oli tuottaa "Burgundia Kaliforniassa", rakastuttuaan ranskalaisiin viineihin, mutta pian hän totesi lämpimämpiin olosuhteisiin sopeutuneiden rhônelaisten pärjäävän paljon paremmin Kaliforniassa. Hänen tunnetuimmaksi viinikseen muodostui vuonna 1986 julkaistu Châteauneuf-du-Papea imitoiva / tributeeraava Le Cigare Volant. Vuoteen 1989 mennessä Grahmin innostus rhônelaisiin lajikkeisiin oli tunnustettu suuremmassa mittakaavassa ja häntä alettiin kutsua leikkisällä nimellä "The Rhône Ranger" – termi, joka kuvaa tätä miekkosta, jolla tuntuu olevan ikuisesti kieli vähän poskessa.

Vuonna 2006 Grahm totesi, että maailma on täynnä "ihan hyviä" mutta ei mitenkään joukosta erottuvia viinejä. Hän myi edullisten viiniensä tuotemerkit pois ja alkoi keskittymään vain huippuviineihinsä, tarkoituksenaan parantaa niiden laatua entisestään ja alleviivata viinien todellista terroiria. Vuodesta 2003 eteenpäin Grahm on viljellyt tarhojaan vain biodynaamisin periaattein ja kaikki hänen viininsä valmistetaan mahdollisimman vähään käsittelyyn perustuen. Lisäksi Grahm yleensä kertoo kaiken mahdollisen viininvalmistuksellisen tiedon viiniensä etiketeissä.

Le Cigare Blanc on kuuluisan Le Cigare Volantin valkoinen versio, eli valkoista Châteauneuf-du-Papea jäljittelevä viini. Vuodesta 2008 eteenpäin se on ollut vain yhden tarhan ("Beeswax") tarhaviini. Viini on käytetty villihiivoilla ja viininvalmistuksessa on käytetty bentoniittia kirkastukseen ja hiivaravinteita. Kypsytys on tapahtunut ranskalaisissa tammitynnyreissä. Pullotuksen yhteydessä sulfiitteja on ollut viinissä 75 mg/l, mikä ei ole vielä lähellä natural-viinien kaliiberia (5-25 mg/l), mutta selkeästi vähemmän kuin valtaosassa maailman viinejä (150-200 mg/l). Viiniä on valmistettu n. 10,000 pulloa.

Viinillä on todella tuhti, tiiviin oloinen, syvän kellervä väri.

Tuoksu on kevyehkö, mutta hyvin jännittävä ja mielenkiintoa kutitteleva: hunajamelonia, kuivattua persikkaa, päärynänkuorta, kevyttä mausteisuutta, hillittyä kukkaisuutta ja hentoa asetonisuutta. Todella hienostunut ja elegantti bouquet, suorastaan.

Pyhä jysäys! Viini ei kyllä tuoksullaan osaa yhtään varoittaa, millaisella voimalla viini iskee suussa! Todella tiivis, konsentroitunut ja voimakas maku iskee kevyesti turpaan, tarjoillen samalla aprikoosia, omenahilloa, aasialaista mausteisuutta, kevyen suolaista mineraalia, hentoa kuivattua ananasta ja aavistus vaniljaa. Viinin makumaailma ja kohtalaisen runsas (14,5%) alkoholi vihjailevat makeutta, mutta kokonaisuus on varsin kuiva, hieman tiukahkokin ja todella jyhkeä. Suustuntuma on hyvin täyteläinen ja jopa öljyinen, mutta napakka hapokkuus pitää kokonaisuuden ongelmitta hyvin tikissä.

Varsin pitkä jälkimaku jatkaa saumattomasti keskimaun hengessä. Kielelle jää persikkaista ja hennon litsimäistä hedelmää, makeaa mausteisuutta ja melko tuntuvaa, kivisen bitteristä mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on hennon lämmin, viipyilevä ja kehittyvä.

Bonny Doonin näkemys valkoisesta C9dP:sta on aivan uskomaton hedelmäpommi – ei varsinaisesti sen massiivisuudessa, sillä kyllähän valtavia superviinejä on aina osattu tehdä Kaliforniassa, vaan siinä, että se onnistuu olemaan samalla myös ihastuttavan puhdaspiirteinen, rakenteikas ja mineraalinen! Yleensä kalifornialaiset turboahdetut valkoviinit ovat vain löysiä, hahmottomia viinijättiläisiä, joita ei voisi kuvitellakaan ruoan kylkeen, kun taas Le Cigare Blanc kantaa itsensä alusta loppuun täysin ongelmitta ja tuntuu tarjoavan joka suullisella jotain uutta ja ainutlaatuista.

Mausteisempi ja voimakasmakuisempi lähi-itä-afrikka-ruoka asettaa aina haasteita viiniparituksille, mutta Le Cigare Blanc toimi kaikin puolin erinomaisesti lammas-shakshukan kanssa ilman pienintäkään ristiriitaa. Viini ei missään vaiheessa jäänyt ruoan jalkoihin, muttei myöskään lähtenyt dominoimaankaan. Yhdessä kokonaisuus on vailla vertaa, ja voin suositella lämpimästi niin tätä viiniä, Sandroa kuin näitä molempia yhtä aikaa.

Viinin kellarointipotentiaalista on vaikea sanoa. Rakennetta viinistä kyllä löytyy helposti vaikka keskipitkään kellarointiin, eikä viinin kierrekorkki anna pelkoa ainakaan ennenaikaisesta oksidaatiosta tai korkkiviasta, mutta on täysin mahdotonta sanoa, mihin suuntaan tämmöinen konsentroitunut superhedelmä kehittyy – jos kehittyy. Mielelläni kyllä testaisin asian, joten pitääpä ottaa tehtäväksi metsästää tätä uusi pullo kellariin!

Lyhyesti: Äärimmäisen tuhti, voimakas, konsentroitunut turpaanvetäjäviini, joka on samalla suorastaan hämmentävän raikas, tasapainoinen, raikenteikas ja puhdaspiirteinen. Ehdottomasti ruokaviini voimakkaille tarjottaville. Vaikka yleensä pidän kepeämmistä ja rapsakammista valkoviineistä, vei tämä anteeksipyytelemättä kielen mennessään.

Arvio: Erinomainen – heittämällä parempi kuin yksikään valkoinen Châteauneuf-du-Pape, mitä olen maistanut.

Hinnan (11,10e) ja laadun suhde: Ravintola Sandrossa 16cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti