Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.1.16

Salon Le Mesnil Brut 1999

http://www.alko.fi/tuotteet/590977/
Salon Blanc de Blancs Le Mesnil Brut 1999
  • Valmistaja: Champagne Salon
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Côte des Blancs, Le Mesnil-sur-Oger
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~329,00e (Marraskuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: 334,90e (Tammikuu 2016, Alko, erikoisvalikoima – vk. 2002)


Blanc de Blancs -tuottaja Champagne Salon on yksi maailman arvostetuimmista shamppanjataloista, todennäköisesti johtuen yhdistelmästä äärimmäisen tinkimätöntä viininvalmistusta ja erittäin pientä vuosituotantoa – mikä tietenkin näkyy jokaisen Salon-pullon hintalapussa.

Siinä missä suuret shamppanjatalot ovat jo satoja vuosia pyrkineet suuriin volyymeihin ja tasalaatuisuuteen, mitä on tavoiteltu sekoittamalla sekä ympäri Champagnea viljellyistä rypäleistä tehtyjä viinejä keskenään että eri vuosikertoja keskenään, on 1900-luvun alussa Eugène Aimé Salonin perustama viinitalo Champagne Salon tehnyt asiat täysin päin vastoin. Hän uskoi, että Chardonnaystaan tunnetun Côte des Blancsin kenties kuuluisimman kylän, Le Mesnil-sur-Ogerin, tarhat kykenivät tuottamaan maailmanluokan shamppanjaa, joka ei tarvitsisi Pinot Noirin tuomaa runkoa tai Pinot Meunierin tuomaa mehevyyttä. Hän ryhtyi työstämään viinejä, joissa tasalaatuisuus ei olisi ensisijainen tavoite, vaan Le Mesnil-sur-Ogerin Chardonnayn välittämä terroir, ja joita hän jakoi lähipiirilleen. Viinit valmistettiin alun perin ainoastaan Salonin omistamalta, 1 hehtaarin Jardin du Salon -tarhalta, jonka rypäleistä valmistettuja eri vuosikertojen viinejä ei sekoitettu keskenään, vaan jokainen viini valmistettiin yhden vuosikerran shamppanjana. Vähitellen Salonin viinien suosio rupesi kasvamaan, minkä vuoksi hänen oli perustettava varsinainen viinitalo viinintuotantoa varten ja pikku hiljaa myös hankittava rypäleitä myös muilta Le Mesnil-sur-Ogerissa toimivilta sopimusviljelijöiltä.

Salonin viinien tyyli on alusta asti ollut sama: vain yhtä viiniä, Le Mesniliä, tuotetaan, ne tehdään vain yhden vuosikerran viineinä, ainoastaan parhaina vuosikertoina (tyypillisesti 4-5 vuosikymmenessä) ja niitä kypsytetään sakan päällä hyvin pitkään (tavallisesti yli 10 vuotta) ennen markkinoillelaskua. Aimé Salonin kuoltua vuonna 1943 hänen viinitalonsa periytyi hänen suvulleen, mutta viinitalo lopulta myytiin Champagne Laurent-Perrierille vuonna 1988. Salonin vuosituotantomäärät ovat pysyneet aina erittäin pieninä – tällä hetkellä korkeintaan n. 60,000 pulloa vuodessa – ja tämäkin luku voidaan tavoittaa vain niinä vuosina, kun vuosikerta on riittävän hyvä. Heikompina vuosikertoina Saloniin tarkoitetut rypäleet käytetään Champagne Delamotten viinitalolla ja kaikista heikoimpina vuosikertoina rypäleet myydään pois bulkkina. Lisäksi Salonin viinejä ei julkaista kaikkia kerralla, vaan osa jätetään kellareihin joko kypsymään sakan päällä pidempään tai uudelleenkorkitetaan ja siirretään Salonin viiniarkistoon, joka käsittää tällä hetkellä edelleen lähes kaikki julkaistut Salonin vuosikerrat. Ensimmäinen tuotettu Salon oli vuosikertaa 1905 ja ensimmäinen kaupallinen vuosikerta oli 1921. 1900-luvulla Salon tuotti yhteensä 37 vuosikertaa ja tällä hetkellä on markkinoilla viinin 38. vuosikerta, 2002. Lisäksi viinitalon kellarissa on tällä hetkellä kypsymässä vuosikerrat 2004, 2006, 2007 ja 2008.

Vuosi 1999 lupasi aluksi varsin hyvää hyvin lämpimillä, jopa paikoin kuumilla säillään, mutta sadonkorjuun aikaan ilmat kylmenivät merkittävästi ja Champagneen saapuneet sateet laskivat hyvin kypsyneiden rypäleiden laatua merkittävästi. Koska sekä lämpimien säiden tuoma kypsyys että sadeveden tuoma laimennus laski merkittävästi rypäleissä shamppanjalle elintärkeää runsasta hapokkuutta, ei vuosikertaa 1999 ole pidetty erityisen korkeatasoisena, erityisesti huippushamppisten osalta – parhaimmat shamppanjat kun tarvitsevat pitkää kellarikypsytystä saavuttaakseen huippunsa, mutta ilman riittävää hapokkuutta viini ei kykene kestämään kellarissa tarpeeksi pitkään!

Viini on väriltään intensiivisen vihertävä.

Melko runsaassa tuoksussa tuntuu lämpimän vuoden tuomaa, omenavetoista ja kevyen valkopersikkaista kypsää hedelmää, maltillista hiivaleipäisyyttä, hentoa kukkaista aromaattisuutta ja aavistus pitkän iän tuomaa kehittyneempää, kuivattua keltaista hedelmää.

Viinin ilmaisultaan maltillinen hedelmäisyys on jopa karua ja olemukseltaan jäntevämpää kuin viulun kielet ylävireessä. Erittäin nuorekkaassa, teräksisessä ja rutikuivassa maussa erottuu päällimmäisenä piirteenä lähinnä kirpeää viheromenaa. Sen alta erottuu kevyttä kermaisuutta, hentoa kivisen bitteristä mineraalisuutta, aavistus valkosuklaata ja ujoa hunajaa. Haastavasta vuodesta huolimatta happoja on varsin runsaasti ja niiden tuomaa rakennetta enemmän kuin riittämiin, kun taas mousse on todella pieni ja hillitty.

Erittäin nuoressa jälkimaussa tuntuu viheromenaa ja omenankuorta, freesiä sitruksisuutta ja teräksisyyttä. Suutasupistava, erittäin napakka jälkivaikutelma on hapokkaan kirpeä, puhdaspiirteinen ja kestoltaan keskipitkä tai pitkähkö.

Heikosta vuosikerrasta huolimatta Salon Le Mesnil 1999 on suorastaan hämmentävän intensiivinen, napakka ja nuorekas shamppanja, jota on hyvin vaikea pitää yli 15 vuoden ikään ehtineenä: viini tuntuu hädin tuskin vauvaa vanhemmalta! Nyt korkattuna viinistä erottuu lähinnä tiukka, rutikuiva ja teräksinen rakenne; hedelmä, joka kypsyydestäänkin huolimatta on lähinnä äärimmäisen kireää ja primääristä tuntuu ottavan viinin rakenne puolelta turpaan kuusi-nolla. Tästä syystä Salon 1999 on nyt korkattavaksi viiniksi äärimmäisen huono vaihtoehto – samanlaista primäärihedelmää ja kireän teräksistä rakennetta saa miltä tahansa nuorelta, laadukkaalta Blanc de Blancsilta, helposti 5-6 kertaa edullisemmalla hinnalla!

Jotta viinistä voisi kuvitella edes jollain järjellä saatavan hinnalle vastinetta, tarvitsee se vielä rutkasti aikaa – tosin mahdotonta sanoa, kuinka kauan, sillä jos viini vielä 15 vuoden iässä on näin nuori, on se tuskin ihan lähivuosina (tai vuosikymmeninä) valmista tavaraa. Toki voi myös olla, että viinin hedelmä luovuttaa nopeammin kuin sen rakenne ja viini ei missään vaiheessa saavuta teoreettista huippuaan, vaan lopulta hedelmä haipuu piiloon viinin yleisilmeen pysyessä loppuun saakka teräksisen hapokkaana ja kireänä. Oli tilanne mikä hyvänsä, suosittelen korkkaamaan viinin aikaisintaan kymmenen vuoden päästä – nykykunnossaan se ei kykene tarjoamaan kovinkaan kummoista elämystä.

Lyhyesti: 15 vuoden iästään huolimatta äärimmäisen nuorekas, kireä, teräksisen hapokas ja voimakasrakenteinen kultti-Blanc de Blancs.

Arvio: Tyylikäs – viini tarjoilee Blanc de Blancseille tyypillistä kepeyttä, teräksisyyttä ja hillityn eleganttia hedelmää äärimmäisen tiukkarakenteisessa paketissa. Vain aika näyttää, tuleeko viinistä jotain suurta ja ihmeellistä sen ryhtyessä määrittelemättömän ajan jälkeen ilmentämään kehittyneempiä piirteitä.

Hinnan (~329,00e ) ja laadun suhde: Surkea – edullisemmallakin voi saada yhtä korkeaa laatua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti