Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.1.16

Oliver Horiot Rosé des Riceys en Barmont 2003

Oliver Horiot Rosé des Riceys en Barmont 2003
  • Valmistaja: Champagne Horiot
  • Tyyppi: Roséeviini, AOC Rosé des Riceys
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Aube, Les Riceys
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~35,00e (Tammikuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Jos Ranskan parasta roséeviinialuetta kysyttäisiin, vastaisi varmasti valtaosa heti että Provence. Asiaan enemmän perehtyneet viittaisivat kintaalla Provencen suurempaan viinialueeseen ja osaisivat nimetä Provencen todellisen huippualueen, Bandolin. Makeammasta pitävät saattaisivat sanoa Anjou, tuhdimmasta tykkäävät Tavel. Mutta harva tietää, että oikeasti Ranskan paras roséeviinialue on todellisuudessa Champagnessa sijaitseva Les Riceys'n kylä ympäristöineen.

Les Riceysin kylä sijaitsee Aubessa, kaakkoisessa Champagnessa, kaukana Champagnen ydinalueesta ja lähempänä Chablis'n kuuluisaa viinialuetta; täällä ilmasto on merkittävästi mantereisempi, eli talvet ovat kylmempiä ja kesät kuumempia. Les Riceysin alueella viljellään useita satoja hehtaareja köynnöksiä, mutta valtaosa tuotannosta menee kuohuviinin valmistamiseen; alue on kuitenkin tullut ensisijaisesti tunnetuksi kuuluisasta, arvostetusta ja poikkeuksellisen intensiivisestä roséeviinistään, joka kulkee nimellä Rosé des Riceys ja jota valmistetaan parhaimpina vuosia n. 30 ha alueelta – huonoimpina ei lainkaan. Roséeta tuottavia tuottajia alueella on yhteensä n. 15, joten ei ihme, että harva on tästä viinityylistä kuullut ja vielä harvempi maistanut!

Horiot'n suku on toiminut vaihtelevasti viiniköynnösten parissa jo 1600-luvulta, mutta viinitalonsa pyörittämisessä isänsä rinnalle vuonna 1999 siirtynyt Oliver Horiot viljelee nykyisin omistamiaan köynnöksiä vasta 3. sukupolvessa. Oliverin isä ja isoisä olivat aina hankkineet elantonsa myymällä rypäleensä tai viininsä paikallisille osuuskunnille ja ostaja-tuottajille eli négocianteille, mutta Oliver itse halusi alusta asti myös tuottaa itse omia viinejään. Hän myy n. 5 ha edestä rypäleitä ja viiniä eteenpäin, mutta tuottaa itse omalla nimellään 2 ha alueelta valmistetuista viineistä. Talon ensimmäinen viini oli vuonna 2000 tuotettu en Valingrain -tarhan roséeviini, minkä jälkeen tarjonta on laajentunut mm. toisella roséeviinillä, Coteaux Champenois -punaviinillä ja -valkoviinillä sekä kourallisella kuohuviinejä, joista yksi on valmistettu 100% Arbanne-lajikkeesta – lajissaan yksi maailman harvoista! Ensimmäiset neljä vuotta Oliver tuotti vain still-viinejä ja ensimmäiset shamppanjat tulivat kuvioihin vasta vuonna 2004. Vaikka Pinot Noir käsittää n. 3/4 kaikista hänen tarhoistaan, viljelee Horiot nykyisin kaikkia seitsemää Champagnessa sallittua rypälelajiketta ja hänellä on suunnitelmissaan tehdä niistä jotain mielenkiintoista tulevaisuudessa.

Tarhojaan Horiot viljelee biodynaamisesti, mutta hän ei ollut edes miettinyt olevansa ns. natural-tyylin edustaja, ennen kuin hänen vientiagenttinsa alkoivat mainostaa hänen viinejään sellaisina – Horiot nimittäin viljelee tarhojaan myös ilman torjunta-aineita, minkä lisäksi viinit valmistetaan täysin rypäleiden omilla luonnonhiivoilla ja pullotetaan ilman suodatusta vain minimaalisen sulfiittilisäyksen kanssa. Nämä menetelmät ovat olleet Horiot'lle vain itsestäänselvyys mahdollisimman autenttisten, terroiria ilmentävien viinien valmistuksessa. Jopa osuuskunnalle ja négocianteille menevät rypäleet ovat siis biodynaamisesti viljeltyjä, eikä Horiot saa niistä mitään erityistä hintalisää.

Tämä nyt arvioitava viini on toisaalta todellinen kuriositeetti – yhden tarhan biodynaamisesti valmistettu Rosé des Riceys – mutta toisaalta taas erittäin perinteinen viini: se on valmistettu juuri samaan tapaan kuin alueella on aina historiallisesti valmistettu roséeviinejä. Viiniin tarkotetuista Pinot Noir -rypäleistä aluksi 10% murskataan käymisastian pohjalle jaloin tallomalla, minkä jälkeen loput rypäleet lisätään astiaan kokonaisina terttuina rankoineen kaikkineen. Tämän jälkeen viinin annetaan käydä ja maseroitua kuorten kanssa (tarhasta ja vuosikerrasta riippuen) peräti 4–6 päivän ajan (tässä Riceys eroaa muista roséeviinialueista, sillä tyypillisesti roséeviinit ovat kuorten kanssa n. 6–36 tuntia – periaatteessa Riceysin viinit ovat jonkinlainen välimuoto tuhdin roséeviinin ja kevyen punaviinin välillä). 4–6 päivän jälkeen viini siirretään vanhoihin tammitynnyreihin, joissa viini saa kypsyä sakkojen kanssa vähintään vuoden ajan – vuosikerrasta riippuen jopa pidempäänkin. Lopuksi viini pullotetaan käsittelemättömänä, vain pienen sulfiittilisäyksen kanssa. Ymmärtääkseni tämä en Barmont -tarhan roséeviini vuosikertaa 2003 on järjestyksessään toinen Horiot'n valmistama viini kyseiseltä tarhalta.

Viinillä on kirkas ja läpinäkyvä, mutta varsin syvä, kirsikkamarmeladinpunainen väri.

Hyvin intensiivinen ja vivahteikas, persoonallinenkin tuoksu on yleisilmeeltään makea ja siitä erottuu orvokkisen kukkaista aromikkuutta, kirsikkamarmeladia, karpaloa, jännittävää lihaisuutta ja hentoa vadelmanlehtiteetä (sellainen yhdistelmä vadelmaa ja jotain vihertävää, tiedättehän). Kokonaisuutena tuoksu on hyvin ainutlaatuinen ja kiehtova; olen paremman adjektiivin puutteessa summannut sen muistiinpanoihini termillä "taianomainen" – mikä antanee osviittaa siitä, kuinka jännittävältä viini todella tuoksuu!

Tuoksun tavoin myös viinin maku on erittäin intensiivinen ja runsas, mutta ei läheskään yhtä kypsänmakean oloinen kuin tuoksu antaisi odottaa: yleisilme on tuntuvan hapokas – jopa kirpeä – ja korostuneesti kivisen hapokas. Makumaailmasta erottuu karpaloa, mehukasta kirsikkaa ja kevyttä vadelmaa, kun taas kypsänmakeat piirteet luovat lähinnä hennon kirsikkakarkkisia ja -marmeladisia vivahteita taustalle. Kokonaisuus on erittäin vaikuttava ja rakenteikas, mitä jopa hennosti tuntuva tanniinisuus korostaa.

Viinistä jää suuhun hyvin pitkäkestoinen ja valmiiksi jo kuivakkaa keskimakua kuivempi ja bitterisempi jälkivaikutelma, jossa kielelle jää häilymään puolukkavetoisesti voimakkaita piirteitä tuoreista punaisista marjoista, hapankirsikasta, kevyestä maamaisesta mausteisuudesta ja hennosta vihertävästä vegetaalisuudesta.

Tämä viini pistettiin meikäläiselle arvuuteltavaksi sokkona, mutta en kyennyt ilman vihjeitä heittelemään arvauksiani edes lähelle, sillä missään vaiheessa en ymmärtänyt arvata että kyseessä oli roséeviini – näin tumma, intensiivinen, rakenteikas ja peräti kevyen tanniininen viini oli itsestäänselvästi punaviini! Veikkaukseni kyllä sitten löysi oikean osoitteen, kun monen punaviiniveikkauksen jälkeen kehotettiin jättämään kyseinen viinityyli sikseen ja miettiä muita mahdollisia tyylejä. Hämmennykseni oli kyllä vielä suurempi, kun viinin ikä – yli 11 vuotta – paljastui, sillä olen tottunut ajatukseen siitä, että roséeviinit tulisi juoda ennen kuin seuraavat vuosikerrat tulevat myyntiin, poikkeuksena Bandolit ja Tavelit, jotka normaalisti voivat kestää kunnossa useampiakin vuosia. Normaalisti roséeviineissä ei kuitenkaan ole riittävästi ikääntymiseltä suojaavia happoja (punaiset lajikkeet ovat keskimäärin vähähappoisempia kuin valkoiset lajikkeet) tai lainkaan tanniineja (jotka sijaitsevat kuorissa, joiden annetaan olla kosketuksissa viiniin vain hyvin vähän aikaa), joten ajatus yli vuosikymmenen ikäisestä roséeviinistä tuntuu jo lähes mahdottomalta!

Tämä naturaali-rosée Champagnesta onnistui kertaheitolla laajentamaan meikäläisen käsitystä roséeviineistä – nyt ollaan selkeästi niin kaukana kuin mahdollista niistä neutraaleista ja hennoista Provencen roséeviineistä! Tämä on äärimmäisen intensiivinen, vaikuttava ja jo lähes borderline-punaviini, jolla on selkeästi enemmän kellarointipotentiaalia mitä useimmilla kevyillä punaviineillä! Olen tämän viinin myötä tullut kertaheitolla Oliver Horiot'n tyylin faniksi, minkä lisäksi meikäläisen pitää saada enemmän kokemuspohjaa Les Riceys'n roséista! En ole koskaan jaksanut innostua merkittävästi roséeviineistä, mutta tässä on sellainen tapaus, jonka kohdalla teen mielihyvin poikkeuksen!

Lyhyesti: Äärimmäisen runsas, rakenteikas, intensiivinen ja jopa kevyesti tanniininen roséeviini – kuin puuttuva lenkki roséen ja punaviinin välillä.

Arvio: Täydellinen – helposti vaikuttavin ja mielenkiintoisin koskaan maistamani roséeviini! Sääli, että näihin viineihin on lähes mahdotonta päästä käsiksi niiden mikroskooppisten tuotantomäärien vuoksi.

Hinnan (~35,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti