Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.1.16

Mallaskosken Black IPA

http://www.alko.fi/tuotteet/723484/
Mallaskosken Black IPA
  • Valmistaja: Mallaskosken panimo
  • Tyyppi: Olut, Black IPA
  • Maa: Suomi
  • Alue: Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki
  • Maltaat: Carafa special-, musta-, pale-, suklaa-, tumma karamelli-
  • Humala: Amarillo, Chinook, Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,48e (Lokakuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 3,48e (Tammikuu 2016, Alko)

Viime syksynä Alkon valikoimat täydentyivät kahdella Mallaskosken panimon oluella: tällä perusvalikoimaan saapuneella Black IPA:lla ja tilausvalikoimaan ilmestyneellä Black Pilsillä – näistä jälkimmäinen olikin jo arvioitu aikaisemmin blogissa ja todettu varsin passeliksi tapaukseksi.

Black IPA on oluttyyli, joka jaksaa herättää tunteita. Toiset (lähinnä ne, jotka tykkäävät niin IPA:ista kuin tummista oluista) tykkäävät, toisten mielestä oluttyyli on melko turha ja nimeltäänkin ristiriitainen (black pale ale – mitä?). Myönnetään, että itseäni on aina rassannut tuo nimi – kutsuisivat nyt olutta India Black Aleksi tai India Dark Aleksi, vaikka kai se niin on, että "IPA" pullon etiketissä myy – mutta kyllä hyvä BIPA aina toimii (TJEU: Thornbridge Black Raven). Ongelmana tässä on nyt se, että monen panimon mielestä hyvä Black IPA on lähinnä jenkkihumaloitu portteri, kun taas itse miellän Black IPA:n rehellisesti IPA-maiseksi olueksi, joka nyt sattuu olemaan väriltään mustaa ja jonka paahteisuus on korkeintaan hädin tuskin erottuvaa. Noh, katsotaan onko tämä viime syksyn uutuus Black IPA oikeasti, vai vain nimeltään!

Väriltään Mallaskosken BIPA on todella tumma, lähes täysin läpinäkymättömän mustanruskea. Hennosti rusehtavan beige vaahtohattu on keskirunsas, kestoltaan korkeintaan keskipitkä ja laskeutuessaan se jättää hieman pitsiä.

Tuoksu on aitoon IPA-henkeen aromaattisen humalainen: siinä tuntuu pihkaa, greippistä hedelmää ja havunneulasia. Taustalla häilyy myös paahteista mallasta, kevyttä leipäisyyttä ja hentoa lakritsista makeutta.

Sekä maltaisuus että sitruksinen aromihumalointi ovat varsin makeaa ja kielen kärki pysyy karamellisen makeana alusta loppuun. Kokonaisuutena olut on varsin freesi, makupuolelta löytyy erityisesti aluksi greippiä, pihkaa ja vihertäviä ruohon ja männynneulasten piirteitä, kun taas varsinaisessa keskimaussa esiin nousee myös makeaa mallasleipää, paahteisuutta, lakritsia, hentoa herukkaista marjaisuutta ja kohtalaisesti, mutta samalla miellyttävän lempeästi saippuaista katkeroa. Todennäköisesti makeamman ja runsaamman maltaisuuden ansiosta katkerot ovat mukavan tasapainoiset oluen annettuihin EBU:ihin (50) nähden. Hiilihappoisuus on todella pientä, hentoa ja kermaisen pehmeää – puoliolematonta, suorastaan.

Kestoltaan keskipitkässä jälkimaussa runsaampi, mämminen ja kevyen jälkiuunileipäinen paahteisuus ja jopa aavistuksen kärähtäneen oloinen kärtsäisyys ottaa valtaa, mutta kokonaisuutta sävyttää edelleen IPA-henkisyys greipin, pihkan ja hennon saippuaisen aromihumaloinnin muodossa. Jälkivaikutelmaa sävyttää IPA-mainen, mutta miellyttävän tasapainoinen katkerohumalointi.

Tämä Mallaskosken tuore esitys on helppo, aloittelijaystävällinen ja hieman makeahko Black IPA, jossa on selkeästi IPA-henkistä aromihumalointia ja katkeroiden puraisua, mutta vastapainona myös melko runsaasti makeaa ja kevyen paahteista maltaisuutta. Sanottakoon, ettei tällainen portterihenkinen, makea paahtomaltaisuus kyllä missään nimessä sovi IPA-tyyliin, mutta yleisilmeeltään olut on kuitenkin ennemmin IPA-maisen kepeä ja raikas, joten siinä mielessä myös oluen IPA-nimi on ihan perusteltu. Vaikkei ihan meikäläisen Black IPA -ideaaleja tavoiteta, tuntuu olut kuitenkin enemmän tumman paahteiselta IPA:lta kuin poikkeuksellisen kepeältä ja liioittelevasti jenkkihumaloidulta portterilta.

Tyylillisesti tämä Black IPA liippaa melko läheltä panimon Black Pilsiä, mutta jälkimmäisen kuivakampi makumaailma ja ruohoisempi humalointi sekä paljon hillitympi aromaattisuus toimivat omaan makuuni piirun pari paremmin. Toisaalta tässä Black IPA:ssa ei ole havaittavissa sitä hentoa vetisyyttä ja ohkaisuutta, joka hieman vaivasi Black Pilsiä. Molemmilla oluilla on siis puolensa. Näistä kahdesta Black IPA on ehkä helpompi ja aloittelijaystävällisempi, mutta tyylikkyydessä ja tasapainossa Black Pils vetää pidemmän korren. Kumpainenkin näistä on mukava ja peruspasseli, tummanpuhuva arkiolut.

Lyhyesti: Tasapainoinen, sekä makeaa paahteista maltaisuutta että aromikasta humalointia ilmentävä helppo ja arkinen Black IPA Etelä-pohjanmaalta.

Arvio: Miellyttävä – turvallinen ja peruspasseli Black IPA, sopien makean maltaisuutensa ja tasapainoisen ystävällisen katkerointinsa puolesta mainiosti aloittelevaan makuun.

Hinnan (3,48e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti