Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.1.16

Château Montus La Tyre 2001

Château Montus La Tyre 2001
  • Valmistaja: Alain Brumont, Château Montus
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Madiran
  • Maa: Ranska
  • Alue: Sud-Ouest, Madiran
  • Rypäleet: Tannat (98%), Cabernet Franc (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 100,30e (Joulukuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Lounais-Ranskassa, Bordeaux'n eteläpuolella sijaitseva Madiran on moniin Ranskan merkittäviin viinialueisiin verrattuna varsin tuntematon viinialue. Alue olisi todennäköisesti vielä paljon tuntemattomampi ilman Alain Brumontia, joka luotsaa alueen kenties tunnetuinta viinitaloa, Château Montus'ta, sekä hieman vähemmän tunnettua, historiallista perhetaloaan Château Bouscasséta.

Madiranin viineillä on pitkä historia, mutta alueen viinit eivät ole koskaan nauttineet suurta suosiota, mikä todennäköisesti johtuu alueen omasta rypälelajike Tannatista. Tämä Ranskan ja Espanjan rajan tuntumassa, sen molemmin puolin viljelty lajike on nimittäin tunnettu äärimmäisen suuesta tanniinipitoisuudestaan – perinteiset Tannatista valmistetut viinit ovat usein äärimmäisen runsaita, konsentroituneita ja tanniinisia, ja ne vaativat helposti vähintään 10 vuotta "auetakseen" ja tullakseen jollain tavalla helpostilähestyttäviksi. Tannatin tiukkuudesta kertonee jotain se, että usein viineihin sekoitetaan (melko tanniinisia) Cabernet Sauvignon ja -Franc -viinejä pehmentämään niitä. Ennen vanhaan viinejä kypsytettiin erittäin pitkään tammitynnyreissä, sillä hiljaa tynnyrin läpi viiniin imeytyvä happi saostaa tanniineja viinistä sakaksi tynnyrin pohjalle ja pehmentää niiden suutuntumaa, mutta monet tuottajat ovat siirtyneet käyttämään ns. micro-bullage-menetelmää eli ns. mikrohapetusta, jossa viinitankin pohjalle ohjataan happea viiniin kovalla paineella äärimmäisen pieninä kuplina, mikä simuloi tynnyrikypsytyksen hapetusta, mutta vuosien sijaan minuuteissa. Ei liene yllätys, että tämä ympäri maailmaa levinnyt menetelmä keksittiin juuri Madiranissa, Château Aydien viinitalolla.

Alain Brumont aloitti viinien tuottamisen Madiranissa vuonna 1980, jolloin hän osti munkeilta Château Montus'n linnan vakuututtuaan alueen potentiaalista viininvalmistuksessa. Brumont ei kuitenkaan suunnitellut tuottavansa robusteja ja rustiikkisia viinejä, joita alueella oltiin tuotettu iät ja ajat, vaan moderneja viinejä, joilla voisi vakuuttaa muun maailman, että myös Madiranissa osataan tehdä vaikuttavia ja elegantteja Suuren Maailman Viinejä. Nykyisin Brumont'n omistuksessa on peräti neljä viinitaloa, joiden tarhat kattavat yli 250 hehtaaria (Montus 125 ha ja Bouscassé 120 ha + muita n. 30 ha) Madiranin alueella – mikä on merkittävästi enemmän kuin millään muulla alueen viinitalolla. Näitä tarhoja Brumont viljelee ilman tuholaistorjunta-aineita, minkä lisäksi hän pyrkii aina istuttamaan puurivistöjä tarhojensa reunoille eristääkseen ne muiden viljelijöiden tarhoista. Muita Brumontin erikoisuuksia on mm. se, ettei hän käytä mikrohapetusta, joka on muuten alueella lähes normi; sen sijaan kaikki talon punaviinit kypsyvät barrique-tynnyreissä, joista valtaosa on uusia. Ennen vanhaan alueella käytettiin suuria, vanhoja tammitynnyreitä, joissa viini pehmeni hyvin hitaasti, minkä vuoksi hän oli alueen pioneereja uusien, pienien barrique-tynnyreiden käytössä, joiden hän totesi pehmentävän ja siloittavan viinien tiukkuutta merkittävästi nopeammin. Brumont pyrkii rajoittamaan viiniensä tanniinisuutta myös olemalla käyttämättä ns. pump-overeita, joissa käyvää viiniä kierrätetään tankin pohjalta käyvän viinin päällä olevan rypäleenkuoripatjan päälle, mikä lisää uutosta – Brumont ainoastaan käyttää harvakseltaan ns. punch-downeja, joissa tuo kuoripatja painetaan mekaanisesti hetkeksi aikaa viinin pinnan alle. Lisäksi viinituotantolaitokset pyritään pitämään mahdollisimman siisteinä ja steriileinä, jolloin viinin säilömiseksi käytettävät sulfiittilisäykset voidaan pitää mahdollisimman pieninä.

La Tyre on Château Montus'n lippulaivaviini. Alun perin Brumont löysi vuonna 1990 istuttamattoman, 10 hehtaarin maatilkun Madiranin korkeimmalta mäeltä, jonka hän osti uskoen kyseisen mäen terroiriin. Hän istutti tälle mäelle Tannatia ja lopulta vuonna 2000 tämän tarhan rypäleistä valmistettiin La Tyre -tarhaviini, joka saa nimensä läheiseltä kylältä. Viini aluksi käy kuorten kanssa maseroituen puusammioissa 3–6 viikkoa, vuosikerrasta riippuen, minkä jälkeen viinin annetaan kypsyä uusissa barrique-tynnyreissä 14-16 kk ajan. Lopuksi viini pullotetaan hyvin pienen sulfiittilisäyksen kanssa. Tämä nyt arvioitava viini on 2. koskaan valmistettu La Tyre.

Väriltään La Tyre on Tannatille ominaisen konsentroituneeseen tyyliin pikimusta ja erittäin tiiviin oloinen. Lähes 15 iästä kielii lähinnä kevyt sakkaisuus ja reunojen väri, joka valoa vasten katsottaessa taittuu kevyesti poltettuun tiilenruskeaan.

Kohtalaisen kehittynyt tuoksu on erittäin tömäkkä ja intensiivinen: siinä tuntuu ensiksi paahteista savuisuutta, tervaisuutta ja kuivakkaa tammen mausteisuutta. Tammisuus on erittäin runsasta, mikä antaa viinille modernin superviinin yleisilmeen. Taustalla häilyy makeampaa maitosuklaisuutta, kuivahtanutta luumua ja kypsää mustaherukkaisuutta. Yleisilmeessä tammella tuntuu olevan suurempi rooli kuin Tannatin omilla hedelmän aromeilla.

Viinin maku jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla ollen aivan äärimmäisen konsentroitunut, suuntäyttävän täyteläinen ja massiivinen, suorastaan pureskeltavan kiinteä. Ennen kuin makua ehtii sen tarkemmin analysoida, joutuu toteamaan viinin olevan äärimmäisen tanniininen, sillä ne kuivattavat kaikki suun limakalvot hetkessä umpeen. Makumaailmassa tuntuu paljon tuoksun tammisia piirteitä, eli savuisuutta, tervaa, maitosuklaata, kaakaota ja mausteista puuta. Myös makumaailmasta löytyy hedelmää, mutta niitäkin joutuu etsimään hallitsevien tammikypsytyksen aromien alta: kevyttä mustaherukkaa, maraschino-kirsikkaa, kevyttä lakritsia ja hentoa kuivattua luumua. Hapoista on vaikea mennä sanomaan juuri mitään, sillä ne eivät erotu tiiviin konsentraation ja panssarivaunun lailla päälle vyöryvien tanniinien alta, mutta kiitos noiden tanniinien, viinillä ei ole rakenteesta puutetta – ne pitävät viinin erittäin tiiviisluontoisena ja tiukkarakenteisena pakettina.

Rotevassa jälkimaussa eivät enää hedelmän piirteet erotu lainkaan, vaan kielelle jää lähinnä suklaata, kaakaota ja makean mausteista puuta. Hapot sen sijaan erottuvat nyt selkeämmin, nostaen vettä kielelle ja keventäen muuten erittäin tiivistä ja voimakkaasti suutakuivattavaa jälkivaikutelmaa. Makeat tammen piirteet ja bitterisenä maistuvat tanniinit häilyvät kielellä erittäin pitkään.

Herran pieksut mikä määrä viinissä on runsautta ja konsentraatiota! La Tyre on menee helposti suurikokoisimpiin ja massiivisimpiin viineihin mitä olen koskaan maistanut – ja niitä tuhteja ja massiivisia viinejä on kyllä tullut ihan riittävästi maistettua! Viini ei kuitenkaan ole pelkkää suurta kokoa, vaan sillä on myös hyvin vaikuttava, tiukanpuoleinen rakenne, joka pitää kokonaisuuden hyvin uskottavasti kasassa. Viinin suurin ongelma on kuitenkin sen tammisuudessa, sillä sen lisäksi, että viini on jättiläismäisimpiä maistamiani viinejä, on se myös yksi tammisimpia koskaan maistamiani viinejä. Kokemusteni perusteella tämä tuntuu olevan ihan yleinen Brumontin viinien piirre – pienet barriquet kenties pehmentävät Tannatia sopivasti, mutta samalla ne kyllä tuppaavat piilottamaan kaiken mahdollisen rypäleiden luonteen, mitä niillä olisi tarjota. Makumaailmaltaan La Tyre voisi olla mikä tahansa uuden maailman (tai nyky-Bordeaux'n) legendan statuksesta nauttivista kulttiviineistä, ja ainoa piirre, joka viittää Madiraniin, on viinin hurjat mittasuhteet saava tanniinisuus.

Jos supermassiivista megaviiniä etsii, eikä tammisuus ole suuri ongelma, on La Tyre varsin vaikuttava lisä kokoelmiin; sen sijaan tammiallergikoille tämä on mitä vihoviimeisin viini. 15 vuoden iästään viini vaikuttaa vielä äärimmäisen nuorelta ja tuhdilta tapaukselta, joten se tuntuu kaipaavan vielä vähintään toiset samanlaiset lisää, ennen kuin sen voi kuvitella rauhoittuvan. Tammisuus on kuitenkin viinissä sen verran jyhkeää, että on vaikeaa kuvitella sen koskaan integroituvan kunnolla osaksi kokonaisuutta – veikkaan viinin olevan vielä kuolinvuoteellakin täynnä muhkean suklaisia ja savuisen puisevia vivahteita. Asiaan on vaikea saada tällä hetkellä minkäänlaista varmistusta, sillä vanhempia La Tyreja ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Lyhyesti: Madiranin maailmankartalle nostaneen tuottajan äärimmäisen tanniininen lippulaivaviini, joka on helposti yksi tuhdeimpia ja tammisimpia koskaan maistamiani viinejä.

Arvio: Erittäin hyvä – La Tyre on kyllä kokonsa ja rakenteensa puolesta tyylilajissaan helposti vaikuttavimpia ja vakuuttavimpia megaviinejä; sääli vain, että viinin mielenkiintoisuus on onnistuttu hukuttamaan täysin naurettavan massiivisen tammen alle. Kyllä tämä varmasti on kelpo ostos, jos ei ole tammelle allerginen ja tykkää mustan aukon tiheydellä varustetuista punaviineistä.

Hinnan (100,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti