Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.11.15

Château Musar 1995

http://www.alko.fi/tuotteet/954277/
Château Musar 1995
  • Valmistaja: Château Musar
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Libanon
  • Alue: Beqaa
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (1/3), Carignan (1/3), Cinsaut (1/3)
  • Koko: 0,33
  • Hinta arviointihetkellä: ~83,00e (Lokakuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: 35,70e (vuosikerta 2007; Marraskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)


Jatkoa kellarintyhjennysiltamme muistiinpanoille! Mielenkiintoisen italialaisen Rosso Se...n jälkeen meille iskettiin eteemme viinipullo, jonka sisältö ei selvästikään ollut sitä, mitä etiketti kertoi! Tämä siksi, että viini oli avattu ja dekantoitu sekä tarkistettu korkkivian varalta aiemmin päivällä. Arvauskierros lähti suoraan siitä, että kyseessä oli Musaria, mutta jatkoimme hetken arvailua siitä, mitä muuta tämä olisi voinut olla, kunnes saimme varmistuksen siitä, että Musaria oli todella lasissa. Hetken vielä veikkailimme vuosikertaa, mutta melko suoraan aloitettiin 1990-luvulta, joten oikean vuoden veikkaaminen ei vienyt kovinkaan kauaa.

Vanhaan, 1700-luvulta peräisin olevaan Mzarin linnaan perustettu Château Musar on ehdottomasti yksi maailman mielenkiintoisimpia ja omintakeisimpia viinitaloja. Tätä vuonna 1930 perustettua viinitaloa on pyörittänyt Ranskasta Libanoniin muuttanut Hocharin suku ja vuonna 1959 talon johtoon siirtynyt ja viinintekijänä toiminut Serge Hochar onnistui nostamaan talon profiiliä merkittävästi. Talo ei ikinä ole ollut suuressa mainstream-suosiossa, mutta Musarin viinieillä on valtava underground-maine ja Musareita pidetään ympäri maailman ainutlaatuisina kulttiviineinä.

Talon erikoispiirre on pyrkimys olla puuttumatta viineihin missään vaiheessa valmistusta. Vanhat köynnökset kasvavat 180 hehtaarin viinitarhoilla käytännössä täysin luonnonvaraisina (joista varttamattomat valkoiset lajikkeet omilla juurillaan) Libanonissa, Beqaan laaksossa ja ne tuottavat varsin pienisatoisesti hyvin intensiivisiä viinirypäleitä. Viinit valmistetaan betonisammioissa, joista ne siirretään vanhoihin Neversin tammesta valmistettuihin tynnyreihin kypsymään. Lopuksi viinit pullotetaan käsittelemättöminä ilman kirkastusta tai suodatusta ja siirretään Musarin omiin kellareihin kypsymään. Ennen tynnyrikypsytys oli pidempi (n. 2 vuotta) ja viinit julkaistiin keskimäärin 5 vuoden ikäisinä, kun taas nykyisin viinien annetaan kypsyä tynnyreissä lyhyemmän aikaa (n. vuoden) mutta viinit julkaistaan keskimäärin 7-vuotiaina. Musar on kuitenkin tähän asti pitänyt kiinni siitä, että viinit julkaistaan aina vasta silloin kun ne ovat talon mukaan "valmiita" – esimerkiksi edelleen hyvin tiukkaa vuosikertaa 2006 ei olla vielä tähän päivään mennessä julkaistu, vaikka markkinoilta löytyykin jo vuosikertaa 2008.

Musar pitää vuosikertaa 1995 varsin laadukkaana. Tänä vuosikertana säät suosivat rypäleiden kypsymistä ja sadonkorjuu aloitettiin muutamaa päivää normaalia aiemmin; saatu sato oli kuitenkin peräti 30% normaalia pienempi. Viinin luonnonhiivoilla tapahtunut käyminen oli poikkeuksellisen hidas ja käyminen loppui – erästä riippuen – vasta seuraavan kevään maalis- tai huhtikuussa. Tämän jälkeen viinin annettiin kypsyä tammitynnyreissä 2 vuotta ja viini lopulta pullotettiin kesällä 1998.

Viinin väri on kohtalaisen läpinäkyvä ja hennostirusehtava viikunanpunainen. Reunoilta viinin väri taittuu lähes värittömään.

Ensinuuhkaisu juurikaadetusta lasista on suorastaan tyrmäävä: valtavalla massalla turpaanvetävää, asetonivetoista volatiilisuutta. Viini kuitenkin tuulettuu ja tasapainottuu mukavasti ja varsin nopeasti; melko volatiilista yleisilmettä hallitsee edelleen kynsilakanpoistoaineen mieleen tuova asetonisuus, mutta seasta löytyyä myös muhkeankypsää tummaa marjaa, kuivahtaneita kukkia, iän tuomaa kuivahtanutta taatelia ja ujoa oksidatiivista makeutta, kevyttä balsamicoa, hentoa herukkahilloa ja auringonpaahtamaa mausteisuutta. Tuoksussa on erittäin runsaasti vivahteita, makeaa paahteisuutta ja villiä luonteikkuutta.

Runsas ja intensiivinen maku on yhtä volatiilinen kuin tuoksukin: kypsiä tummia hedelmiä, mehukasta luumuisuutta, makeaa kirsikkaa ja kuivahtanutta viikunaa täynnä olevasta makumaailmasta erottuu myös asetonisia ja makean eetterimäisiä sävyjä. Taustalla häilyy aavistus paahtunutta maata ja hentoa mustaa teetä )pahoittelut teenörteille, etten osaa tarkemmin eritellä, että mitä teetä!). Hapokkuus on melko matalaa, minkä vuoksi täyteläiseen suutuntumaan tuovat rakennetta lähinnä viinin kohtalaisen runsaat mutta melko lempeät, suorastaan silkkisen siistit tanniinit. Alkoholi (14%) pysyy tyylikkäästi syrjässä ja viinillä on alkoholiprosentteihinsa ja lämpimään kotiseutuunsa nähden yllättävänkin keveähkö habitus. Viinin yleisilme on erittäin vivahteikas, rauhallinen, lempeä ja kompleksisuudellaan mielenkiintoa inspiroiva.

Suuhun jää runsas, kypsänmakea ja voimakas jälkimaku, josta voi erottaa makeaa kirsikkaa ja viikunaa, imelää kynsilakanpoistoainetta, kevyttä bitterisyyttä, ujoa tupakanpurua ja hentoa mausteisuutta. Viini jättää suuhun intensiivisen, äärimmäisen kompleksisen ja hyvin pitkäkestoisen jälkimaun.

Tälläkään kertaa Musar ei pettänyt (tästä voi luntata arviot vuosikerroista 1999 ja 2003): viini oli varmasti monille, ellei kaikille, Se Illan Viini – siitäkin huolimatta, että tarjolla oli pelkästään toinen toistaan mielenkiintoisempia ja maukkaita viinejä! Musarin ainutlaatuiselle, joka vuosikertana erilaiselle mutta samalla tunnistettavan samankaltaiselle tyylille on tällaisen viininörtin yksinkertaisesti mahdotonta sanoa "ei".

Vuosikerran 1995 tyyli oli selkeästi kynsilakanpoistoainemaisesti volatiilisempi kuin aiemmat maistamani Musarin vuosikerrat, mutta samalla paljon maltillisemman rustiikkinen – viinistä ei siis tuntunut löytyvän juuri yhtään sitä brettanomycesin eli brettan tuomaa nahkaisuutta ja sontaisuutta, mitä muutamista muista vuosikerroista on taas löytynyt kilokaupalla!

Viinistä voi löytää netistä arvioita, joissa sanotaan viinin olevan jo pikku hiljaa tiensä päässä, mutta omasta mielestäni viinillä on helposti vielä runsaasti vuosia edessään: kokonaisuudesta erottui hädin tuskin pienin häivähdys iän tuomaa oksidaatiota, eikä viinistä löytynyt vielä lainkaan sellaista geneeristä "vanhan viinin" aromia, jonka riittävän pitkään hillotut viinit aina kehittävät, kun tarpeeksi kauan jaksaa vartoa. Jos siis tätä kyseistä viiniä löytyy kellarista, en pitäisi mitään kiirettä korkkailemisen kanssa!

Lyhyesti: Upeasti kehittynyt, monisyinen, maukas ja voimakkaan volatiilinen 20-vuotias naturaalipunaviini Libanonin hehkutetulta kulttituottajalta.

Arvio: Erinomainen – on niitä koulukuntia, jotka pitävät aavistuksenkin erottuvia volatiileja happoja viinivirheenä; sellaisille ihmisille tämä viini on varmasti täysin juomakelvoton. Jos kuitenkin kykenee hyväksymään liuotinmaiset ja eetteriset piirteet osaksi viinin luonnetta, on Musar 1995 äärettömän hurmaava ja ihastuttava esitys. Tämä on viini, joka kantaa 20 vuotta upeasti.

Hinnan (~83,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti