Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.6.15

René Bouvier Marsannay La Morisotte 2009

http://www.alko.fi/tuotteet/481967/
René Bouvier Marsannay La Morisotte 2009
  • Valmistaja: Domaine René Bouvier
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Marsannay
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côte de Nuits, Marsannay
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 24,90e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 26,30e (Kesäkuu 2015, Alko)

Joitain vuosia sitten Alkoon saapui punaviini Marsannaysta, Burgundin arvostetuimman Côte de Nuits'n pohjoisimmasta kärjestä. Varsin nuoren (luotu 1987) Marsannayn alueella ei sijaitse ainuttakaan Cru-tasoista tarhaa, mutta kyseinen appellaatio on ruvennut pikku hiljaa saamaan tunnustusta yhä tasokkaammista Pinot Noir -punaviineistä, sekä Burgundin parhaimpiin lukeutuvista roséeviineistä. Omaan kaappiini päätyi yksi kappale tätä viiniä maistettuani sitä sen tultua Alkon valikoimiin; silloin se vaikutti melko runsaalta ja vielä kohtalaisen tammiselta, mutta samalla ilahduttavan rakenteikkaalta ja hienostuneelta tapaukselta, jolla olisi hyvin potentiaalia kypsyä kellarissa parempaan suuntaan. Yleensä hyvin lämpimän 2009-vuoden Burgunderit ovat jättäneet meikäläisen vähän kylmäksi, mutta tästä tuntui löytyvän kivasti ryhtiä nuorikkona, joten uskalsin luottaa perstuntumaani.

Viinitalon on perustanut Henri Bouvier vuonna 1910, mutta nykyisen nimensä talo on saanut 1950-luvulla, jolloin Henrin poika René astui talon johtoon ja laajensi talon kokoa 12 hehtaariin. Taloa on johtanut vuodesta 1992 Renén poika Bernard ja hänen johdossaan talon koko on laajentunut nykyiseen 17 hehtaariin. Viinitalolla on tarhoja 6 eri Côte de Nuits'n alueen kylässä ja niitä viljellään täysin luonnonmukaisesti; viinitalo ei ole vielä hankkinut luomusertifikaatteja, mutta niiden hankkiminen on työn alla. Talo käyttää pieniä, ranskalaisia tammitynnyreitä joita uusitaan melko maltillista tahtia – runsaimmillaan uutta tammea käytetään n. 30% tietyissä viineissä, mutta esimerkiksi tämä Marsannay on kypsynyt n. 18 kk tammitynnyreissä, josita vain n. 10% on uusia.

Lasissa viinillä on läpinäkyvä, tumman kirsikanpunainen väri, joka pakenee reunoja kohti värittömäksi.

Lasista kohoaa makeahko, kypsän kirsikkainen,tumman marjainen ja hennon eläimellinen tuoksu, jossa tuntuu myös lihaisuutta, maamaisuutta, kiveä, orvokkia, vadelmaa, hentoa savua ja ujosti paahdettua tammea. Tuoksultaan viini on siis hyvin tyypillinen Burgundin Pinot, mutta tuoksun monimuotoisuudesta ja houkuttelevuudesta on kyllä annettava erityismaininta.

Burgundin punaviinit ovat usein – erityisesti näin kylätasolla – varsin kepeitä ja herkkiä punaviinejä, joten siihen peilaten La Morisotten tuhdin keskitäyteläinen tai jopa täyteläinen suutuntuma tuntuu melko suurikokoiselta. Runsas makumaailma tarjoaa sekoituksen tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja hapankirsikkaa pippurista mausteisuutta, kevyttä orvokkia, hentoa kivi-sora-mineraalia ja kohtalaisen tuntuvaa bitterisyyttä. Vaikka tämä tuntuu olevan melko tuhti ja muskulaarinen Pinot Noir, on happoja hyvin ja ne kantavat rakenteen mainiosti. Lisäksi happopuolta tukee mukavasti hento tanniinien puraisu, joka tuo kokonaisuutta mukavaa tiiviyttä ja särmää.

Hapankirsikkainen ja mustapippurisen mausteinen jälkimaku jättää suuhun kevyen lihaisia, ujon karpaloisia ja etäisesti puisevia vivahteita. Vivahteikas, mukavan napakka ja kevyen karvas jälkivaikutelma on kestoltaan pitkähkö.

Kokonaisuutena La Morisotte on varsin mehukas ja moniulotteinen Bourgognen kylä-Pinot, joka tarjoaa oikein kivan yhdistelmän tyylilajissaan robustia rakennetta, kuivakkaa särmää ja kypsää hedelmää. Viini on kyllä yllättävän tunti ja runsas esitys ollakseen Burgundin sydänosien pohjoisimmilta tarhoilta kotoisin. Muutama vuosi kellarissa ei ollut selvästikään haitanut viiniä, sillä vaikka se oli nuorena muistikuvieni mukaisesti varsin tuhti tapaus, tuntui se nyt hieman tiiviimmältä, inasen kepeämmältä ja vähemmän tammiselta – vaikka tammea edelleenkin erottui, oli se selkeästi integroitunut luontevammaksi osaksi kokonaisuutta. Ryhtiä olisi ollut pitää viiniä kypsymässä helposti vielä muutamia vuosia lisää.

Viinin vuosikerta 2009 on tullut ja mennyt aikaa sitten ja nykyisin Alkon hyllyiltä löytynee vuosikertaa 2012, joka oli Burgundissa hyvin epäsäännöllinen vuosi. Sateisen kesän ja melko viileän sadonkorjuun vuoksi satomäärät jäivät pieniksi, mutta useimmat viinit ovat juuri siksi varsin ryhdikkäitä ja intensiivisiä, joten jos sattuu kaipaamaan mainion pientuottajan astetta tuhdimpaa Burgunderia joko ruokapöytään tai muutamaksi vuodeksi kellariin, on Bouvierin Marsannay La Morisotte varsin mainio, luotettava valinta!

Lyhyesti: Kellarissa pari lisävuotta saanut melko runsas, tuhdinpuoleinen, rakenteikas ja moniulotteinen pientuottaja-Pinot Noir Marsannaysta, Burgundin pohjoisimmasta kärjestä.

Arvio: Erittäin hyvä – mehukas, tasapainoinen ja mukavalla lailla runsas punainen Burgunderi, joka ei kuitenkaan sorru liialliseen suurikokoisuuteen tai lämpimän vuosikerran rakenteettomuuteen.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

4 kommenttia:

  1. Olisi ihan kiva, jos arvioissasi ottaisit myös kantaa siihen, miten viini toimii ruuan kumppanina. Pullo kyseistä vuosikertaa kellarissani. Kun sille Alkon sivuilla luvataan varastointikestävyyttä 5-6 vuotta vuosikerrasta, on tarkoitus käyttää se aika pikaisesti. Mitä arvelet, toimisiko se pihviviininä, entrecóte-pihvien kera?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve ja kiitos ehdotuksesta!

      Yleensähän arvioissani kyllä sanon kannattaako viini nauttia mieluummin sellaisenaan vai ruoan kanssa ja annan myös oman valistuneen arvioni siitä, millaisille ruoille arvosteltu viini voisi mahdollisesti sopia. Nämä arvaukset ovat mielestäni vähän hölmöjä, sillä usein monet viinit sopivat hyvin monenlaisten ruokien kanssa, joten ei kannata antaa perinteisten viini-ruokaparien rajoittaa itseään! Eri asia ovat ne taivaalliset viini-ruokayhdistelmät, joita voi olla mahdoton arvata etukäteen, ennen kuin on sellaisen itse testannut - ja silloinkin kyse on loppuviimein makukysymyksistä; toiselle yhdistelmä voi olla ainutkertaisen herkullinen, toiselle tavanomainen tai jopa epäkelpo. Siksi oleellisempaa on itse koettaa oppia kattava perstuntuma siitä, minkätyylisistä viineistä itse pitää minkäkinlaisten ruokien kanssa ja sen perusteella selata arvioita hyväksikäyttäen sopivia ruoan kumppaneita.

      Tämä viini siis voi olla tai olla olematta hyvä kumppani entrecôtille. Yleensä naudanlihan kanssa - erityisesti vähän punertavamman sellaisen - kanssa suositaan Pinot Noiria tanniinisempia rypälelajikkeita. Mikään ei kuitenkaan estä sitä, etteikö tämä viini sattuisi sopimaan erinomaisesti entrecôtille - ainakaan jonkun suussa. Kannattaa kokeilla, sittenpähän tietää tulevaisuudessa! En ainakaan itse loukkaantuisi, jos joku tarjoaisi näin kivaa viiniä naudan kylkeen.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi!

      Kirjoitat selvää asiaa. Näinhän tuo menee: joskus yhdistelmä toimii, vaikka ei olisikaan se ykkösvaihtoehto valinnaksi. Tuo kysymäni tilanne tuli ja meni jo. Kun olin helmikuussa nauttinut pullon kyseistä viiniä samaa vuosikertaa, ja se silloin antoi erinomaista palautetta ”osaamisestaan”, uskalsin kokeilla sitä nyt pihviviininä.

      Viini kellarista edellisenä iltana sisälle temperoitumaan. Sitten aamulla korkki pois ja pullo sopivasti ”haukkaamaan” ilmaa. Lopputulos oli todella hyvä. Tarjosi nautinnollisia makuelämyksiä pihvin kumppanina. Tuhdit pihvit olin paistanut mediumin ja kypsän välille.

      Mielenkiintoisena lisäpiirteenä lienee syytä vielä kertoa, että pari lasillista jäi vielä seuraavana päivänä nautittavaksi. Tätä viini ei enää kestänyt, vaikka poistin Vacuvinillä ylimääräiset ilmat pullosta. Viini vaikutti lähes täysin ”lässähtäneeltä”. Tämä kannattaa panna muistiin tuleville Pinot Noir-pullollisille.

      Poista
    3. Tässä juuri klassinen esimerkki siitä, miten yleensä kepeäksi ja herkäksi mielletty Pinot Noir voi varsin mainiosti pelata yhteen pihvin kumppanina, joten aina ei ole tarvetta semmoiselle perinteiselle, tuhdille ja tanniiniselle "pihviviinille".

      Tuo viinien kyky kestää auki on aina arpapeliä, jota on mahdotonta ennustaa. Välillä tulee vastaan tuhteja viinejä, joiden voisi kuvitella kestävän hyvin monta päivää auki, mutta ovat silti menettäneet valtaosan charmistaan yön yli istuskeltuaan; sitten taas toisaalta yleensä kuohuviinit kai pitäisi juoda nopeasti korkkaamisen jälkeen, mutta olen silti juonut shamppanjaa, joka oli edelleen upeassa terässä kupliensa kanssa, vaikka oli ollut avattuna kellarilämpötilassa 6 päivän ajan!

      Poista