Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.6.15

Frei João 1980

http://www.alko.fi/tuotteet/932367/
Frei João 1980
  • Valmistaja: Caves São João
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Bairrada
  • Maa: Portugali
  • Alue: Beiras, Bairrada
  • Rypäleet: Baga (100%?)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 49,90e (Helmikuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 49,90e (Kesäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)


Vuodenvaihteen jälkeen tapahtui suuremman luokan kulttuuriteko Suomen viinipiireissä: Alkon tilausvalikoimaan listattiin portugalilaisen Caves São Joãon punaviini Frei João. Ei kuitenkaan ihan mikä tahansa punaviini, vaan 35. ikävuottaan hätyyttelevä vuosikerta 1980! Ei vaatinut kovinkaan suurta arpomista ottaako pullo mukaan vai ei, että käännyin pullon poistamisen puoleen. Tämä kannatti, sillä viini myi pienen eränsä varsin nopeasti loppuun.

Vuonna 1920 kolmen da Costan veljeksen Bairradaan perustama Caves São João aloitti rypäleiden ja viinien ostajana, sekoittajana ja viinien ja väkevien jälleenmyyjänä: viinitalo siis osti bulkkina viiniä ja myi sitä sekä kotimaan markkinoille, mm. vieressä sijaitsevaan Portoon Portviineihin sekoitettavaksi. Kuitenkin 1930-luvulta alkaen Portviinin tuotantomääräyksiä tiukennettiin, jolloin Caves São João keskittyi ensisijaisesti Bairradan puna- ja valkoviineihin ja pullokäymismenetelmällä valmistettuihin kuohuviineihin. Markkinoitaan viinitalo laajensi 1940-luvulla myös ulkomaille, Portugalin siirtomaihin, eli Brasiliaan ja eri maihin Afrikkaan, joista tulikin merkittävät markkinat viinitalolle. 1950-luvulla Caves São João koki kuitenkin suuren kolauksen: tuolloin siirtomaat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen, jolloin viinitalon ulkomaanmarkkinat kuivuivat suurilta osin kasaan. Ratkaisuksi tähän kehitettiin viinien laadun parantaminen: São Joãolla kehitettiin kaksi tuotemerkkiä, Frei João Bairradan alueelta ja Porta dos Cavaleiros Dãon alueelta, joita ryhdyttiin tuottamaan vuodesta 1959 alkaen ja joihin viinitalo osti vain parhaimmat mahdolliset rypäleet tarkoituksenaan tuottaa alueen parhaita viinejä korkealaatuisimmista raaka-aineista. Lisäksi vuonna 1972 viinitalo osti 35 ha käsittävän Quinta do Poço do Lobo -tilan Pocariçasta, Bairradasta, tarkoituksenaan ryhtyä tuottamaan myös omista rypäleistä talon omia, pienen tuotannon huippuviinejä.

Kotimaan markkinat eivät kuitenkaan vetäneet samalla lailla kuin ennen vanhaan ja pikku hiljaa Caves São Joãon valtavat kellarit alkoivat täyttymään vanhoista vuosikerroista, jotka eivät menneet kaupaksi – tosin osasyynä tähän oli myös se, että viinitaloa pyörittäneet herrat rakastivat viinejään niin, etteivät kovinkaan hanakasti edes halunneet päästä niistä eroon. Bairrada ja Dão eivät ole olleet mitenkään trendikkäitä viinialueita edes Portugalissa, saati sitten ulkomailla, joten ei ihme, ettei viinejä viety käsistä.

1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, kun Dão sai oman appellaatiomerkintänsä, monet Caves São Joãon luottoviljelijät ryhtyivät viiniensä myymisen sijaan tuottamaan viiniä omalla nimellään, minkä seurauksena São Joãon tunnetut viinimerkit kokivat kovan kolauksen – viiniä ei pystytty enää tuottamaan samalla volyymillä ja yhtä korkein laatustandardein. Viinitalon pelastukseksi kuitenkin koitui viinimaailman kasvava kiinnostus Portugalin viinejä kohtaan – São Joãon valtavissa, yli miljoona pulloa käsittävissä kellareissa makoilee vanhoja Bairradan ja Dãon viinejä aina 1940-luvulle asti. Vaikka talon tuotantomäärät ovat pudonneet talon huippuvuosista, on Caves São João – alueen vanhin tuottaja – tunnettu yhtenä alueensa ja koko Portugalin arvostetuimmista tuottajista, joka tuottaa tasaisesti korkealaatuisia, pitkäikäisiä ja perinteisiä viinejä.

Frei João 1980:stä löytyy varsin vähän teknistä dataa netistä, mutta viinin tuoreimmat vuosikerrat valmistetaan Baga-Touriga Nacional-Cabernet Sauvignon -blendillä. Moni kuitenkin arvailee vanhempien Frei João -viinien olevan 100% Bagaa, mikä ei alueen tuntien olisi mitenkään mahdollista. Baga on tunnettu usein "Portugalin Nebbiolona" – molemmat lajikkeet nimittäin pystyvät tuottamaan hyvin rotevia, hapokkaita, tanniinisia ja ennen kaikkea pitkäikäisiä viinejä. Nykyisin monet tuottajat pyrkivät tekemään tiukkarakenteisesta Bagasta helpomminlähestyttävää sekoittamalla sen kanssa muista lajikkeista valmistettuja, pehmeämpiä ja hedelmäisempiä viinejä, mutta ennen vanhaan monet tuottajat viittasivat kintaalla tuollaiselle nössöilylle ja tuottivat vain 100% Bagaa. Tiedä häntä, kumpaa tyyliä tämä viini todellisuudessa edustaa.

Pullossa viinin pinta on laskeutunut aivan kaulan alaosan ja pullon "hartioiden" rajalle, mikä on kyllä aina pieni riski. Riskillä kuitenkin mennään, joten ryhdyn kaivelemaan vanhaa korkkia kaksipiikkisellä "ah-so"-avaajallani. Aluksi korkki on kuin liimaantunut kiinni, mutta pienen nitkutuksen jälkeen se lähtee liikkeelle varsin vaivatta ja nousee helposti ulos. Korkki on selvästi iäkäs, koska lähes puolet siitä oli kastunut viinistä korkin menetettyään kimmoisuutta ja kutistuttuaan. Ulommainen kolmannes oli taas selkeästi jo kuivempi, hauraampi ja kovempi. Keskiosa oli kuitenkin moitteettomassa kunnossa, eikä korkki ollut päässyt missään vaiheessa pettämään – pullosta löytyvä viini oli oikein upeassa kunnossa!

Karahvin kautta kuljetetun viinin väri on läpinäkyvähkö, mustan rubiininen punainen. Sakkaa jää pulloon, mutta varsin maltillisesti; karahviin päätyvä viini pysyy siististi sakattomana.

Lasista tervehtii intensiivinen, erittäin vivahteikas ja kehittynyt tuoksu, joka paljastaa heti, että viini on edelleen mainiossa tikissä, mutta jolla kestää parikymmentä minuuttia saada itsensä kasaan. Ensivaikutelma on iäkkään viikunainen, makean luumuinen, kypsän kirsikkainen, kevyen nahkainen ja hennon parfyyminen. Avautuessaan tertiääriaromit alkavat tulla paremmin esiin, ja kokonaisuus lihaisia ja aavistuksen tervaisia piirteitä, joiden seasta löytyy vanhaa huonekalua tai kuivaa puuta, pölyä, hentoa perunaa ja vivahde märkää metsämaata. Muutamat muut tuttavani, jotka ovat tahoillaan testanneet tämän viinin ovat puhuneet kevyen kellarimaisesta aromista, joka muistuttaa etäisesti TCA:ta (korkkivikaa), mutta itse en mitään sellaista löytänyt – kokonaisuus oli kaikin puolin puhdaspiirteinen ja hurmaava.

Viinin suutuntuma on täyteläinen, kuiva, ihastuttavan intensiivinen ja ikäänsä nähden valloittavan eloisa ja energinen. Kehittyneestä ja ihastuttavan vivahteikkaasta makupaletista löytyy kuivahtanutta luumua ja kirsikkaa, nahkaa ja nahkeaa marjaisuutta, kevyttä hapankirsikkaisuutta, iäkkään viinin pölyisyyttä ja hillittyä tupakanpuruisuutta. Rakenteeltaan viini on edelleen melko hapokas ja kohtalaisen tanniininen, joten jos 35-vuotiaana viinissä on vielä tämän verran puruvoimaa, taitaa se pysyä sellaisena hautaan asti. Kokonaisuus on selvästi iäkäs, mutta ikäänsä nähden todella upeassa kunnossa ja siksi äärettömän maukas.

Kuivassa ja äärettömän vivahteikkaassa jälkimaussa nahkaiset, lihaisat, hapokkaan puolukkaiset, kuivahtaneen viikunaiset ja jopa hennon rusinaiset sävyt hallitsevat, kun taas taustalla häivähtelee aavistukset pölyisestä hiekkamaasta, Bagalle ominaisesta hennosta rautaisuudesta, hillityn kivisestä mineraalista, makeasta karpalomarmeladista ja granaattiomenaista.

Jep jep jep! Tästä ei vanha portugalilainen hevillä parane! Frei João 1980 lienee vanhin Alkon hyllyiltä löytyvä kuiva punaviini ja jo pelkästään siksi ehdottomasti testaamisen arvoinen. Koska viinien pullokohtaiset erot kasvavat sitä suuremmiksi, mitä enemmän ikää pullolla on (there are no great wines, only great bottles), voi hyvin olla mahdollista, että muut myynnissä olevat pullot eivät samanlaista elämystä tuota. São João on kuitenkin erittäin luotettavana ja tasalaatuisena pidetty tuottaja, joten jos korkki ei ole pettänyt, eikä korkkivikaa ole, on pullosta löytyvä viini todennäköisesti parhaita elämyksiä, mitä Alkon hyllyiltä voi vanhojen punaviinien fani saada.

Ja niille, jotka tässä juuri julkaisuhetkellä lukevat, hyviä uutisia: Frei Joãoa saapui hiljattain uusi erä Alkon tilausvalikoimaan, joten sitä kannattaa metsästää pullo käpäliin vielä kun ehtii!

Lyhyesti: Rakenteikas ja upeasti kehittynyt, mutta samalla ihastuttavan eläväisessä kunnossa oleva Bairradan punaviinivanhus alueen vanhimmalta ja arvostetuimmalta tuottajalta.

Arvio: Täydellinen – jos kaipaa viiniltään nuorekkaan hedelmän sijaan yhdistelmää pitkän kypsyttelyn tuomaa mielenkiintoa ja napakkaa rakennetta, on vaikea toivoa viiniltä paljoa enempää, mitä hyvin säilynyt Frei João antaa. Meikä diggaa, täysii.

Hinnan (49,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti