Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.6.15

Hermannin Kulda Kägöi

Hermannin Kulda Kägöi
  • Valmistaja: Hermannin Viinitila
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, marjaviini
  • Maa: Suomi
  • Alue: Pohjois-Karjala, Ilomantsi
  • Marjat: Valkoherukka, Lakka
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 13,16e (Maaliskuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 10,49e (Kesäkuu 2015, Alko)

Keväällä Alkoon saapui kausituotteeksi Suomen vanhimman viinitilan, Hermannin Viinitilan, valkoherukasta ja lakasta valmistettu jälkiruokaviini. Pitihän viini ottaa testiin, sillä vaikka tässä on useita tuhansia viinejä tullut testattua, ovat suomalaiset marjaviinit edelleen meikäläiselle hyvin tuntemattomia – testaamani sellaiset kun voidaan laskea helposti yhden käden sormin.

Vuonna 1989 Pohjois-Karjalaan perustettu Hermannin Viinitila on tosiaan Suomen vanhin viinitila, mutta nimestään huolimatta Hermannilla ei tehdä varsinaista viiniä (Suomessa oikea termi viineille taitaa tosin olla viinirypäleistä valmistettu hedelmäviini), vaan erilaisia kuivia ja makeampia marjaviinejä. Nykyisin Hermannin Viinitila omistaa 5 ha viljelyksiä, minkä lisäksi marjoja ostetaan sopimusviljelijöiltä. Kulda Kägöin, kultaisen käen, pohjana toimii valkoherukoista valmistettu viini, johon on tuotu syvyyttä lakalla eli hillalla eli suomuuraimella. Harmillisesti viinin valmistuksesta ei kerrota käytännössä mitään Hermannin omilla sivuilla kuin Alkon tuotesivuillakaan – ainoa tieto, mitä viininvalmistuksesta löytyy on "terästankeissa". Ookoo. Spekseistä sen verran, että Alkon analyysien mukaan jäännössokeria on järeät 160 g/l, mutta happoja myös reippaasti, eli 8,5 g/l. Voltteja on 10,5%.

Kultaisen käen väri on neutraalin vaaleanvihreä.

Tuoksu on sanalla sanoen kummallinen: varsin asetonivetoisesti liuotinta ja ilmapallomaista kumia. Mukana tuntuu myös myös hunajaa, ylikypsää valkoherukkaa ja epämääräistä marmeladia, mutta asetonimaisuus kyllä tuntuu hyvin hallitsevalta.

Suussa viini on hyvin makea, jopa borderline imelä, mutta sokerinsa ja runsaiden happojensa vuoksi samalla myös varsin intensiivinen. Viinin voimakas maku on runsaan hunajainen, makean vaalean marjainen, kypsän valkoherukkainen, makean karviaismainen ja hennon lakkaliköörinen. Taustalla tuntuu häivähdys tuoksusta tuttua asetonia, joskin maku on onneksi selkeästi puhtaampi kuin tuoksu. Kuitenkaan edes viinin runsaat hapot (8,5 g/l) eivät pidä kokonaisuutta freesinä, vaan suutuntumaltaan Kägöi on viskositeetiltään korkea ja sokkona arvioiden korkeintaan keskihapokas, minkä vuoksi viinistä tulee vahvasti mieleen enemmän, supermakeat laimentamattomat vesimehutiivisteet kuin jälkiruokaviinit.

Varsin voimakas, mutta sokerisen tahmea ja kestoltaan lyhyehkö jälkimaku on erittäin makea, hunajainen, vaalean siirappinen, lakkaliköörinen, viinimarjamehutiivisteinen ja kevyen asetoninen. Ainoastaan siirappisen makea sokeriliemisyys kestää suussa muita aromeja pidempään.

Kulda Kägöi oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta pakko sanoa, että ei meikäläisestä ainakaan tämän viinin perusteella saatu suureksi suomalaisten marjaviinien faniksi. Tämä on sääli, sillä itse kyllä haluaisin uskoa myös hyvin marjaviinien laatuun; tämän viinin hallitseva asetonisuus ja tasapainottoman puolelle kallistuva rakenne eivät kuitenkaan antaneet pontta uskolleni. Ymmärtääkseni Kulda Kägöi on Hermannin Viinitilan lippulaivaviinejä ja yksi Suomen kehutuimpia jälkiruokaviinejä, joten en jaksa kovinkaan suurta luottoa pistää kotimaisten marjaviinien varaan tällä hetkellä. Kenties palaamme asiaan, kun suomalaisten laatumarjaviinien skene on saanut pari vuosikymmentä lisää historiaa alleen.

Jos joku kuitenkin nyt innostuu testaamaan tätä viiniä, kannattaa pitää kiirettä: Kulda Kägöi on nimittäin hiljattain siirtynyt alennetulla hinnalla Alkon poistuviin tuotteisiin, eli hirveän kauaa sitä tuskin enää saa! Jos tämän jälkeen Hermannin viinejä halajaa, on sitten seikkailtava Ilomantsiin asti viinitarhan omaan myymälään.

Lyhyesti: Imelänmakea, kohtalaisen voimakkaan asetonisen oloinen jälkiruokamarjaviini, jossa hapokkuus ei ole balanssissa tahmeanmakean sokerisuuden kanssa. Pienemmällä jäännössokerimäärällä viini voisi olla raikkaampi ja tasapainoisempi esitys, mutta nytsillään se muistuttaa enemmän mehutiivistettä ennen veden lisäämistä.

Arvio: Kehno – viini on ihan hyvä yritys, eli se on siis täysin juotava ja jääkaappikylmänä se sentään suoritti tehtävänsä lettujen kumppanina joten kuten mukiinmenevästi. Balanssi on kuitenkin sen verran hakusessa ettei tästä nyt vielä suurta Suomen myyntivalttia tehdä. Sauternes, Tokaj ja Neusiedlersee, älkää peljätkö – emme vielä markkinoitanne haasta.

Hinnan (10,49e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

2 kommenttia:

  1. Jos haluat sippailla oikeasti hyvää rypälevapaata jälkiruokaviiniä lähiseuduilta, kannattaa seuraavalta Viron reissulla hommata pullo Põltsamaa Kuldnen vuosikertaa 2005. Kyseessä on joitain vuosia kypsytelty omenaviini, joka maistuu hämmästyttävän paljon laadukkaalta (makealta) rypäleviiniltä ja on alle kymmenen euron hintaan laatuunsa nähden halpaa. Vuosikertakamana löytyy myös vähän harvinaisempi punaisista marjoista tehty Tõmmu, joka on hyvin viinimäinen ja muistuttaa vähän mietoa portviiniä.

    Molemmista löytyy myös puolta halvempi vuosikerraton versio ja onkin jäänyt vähän hämärän peittoon millä syyllä vuosikertakamaa valmistetaan. 2005 on nimittäin ainoa vuosi jolta olen sitä nähnyt. Saatavuuden pitäisi olla edelleen hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, kiitos infosta! Lähiaikoina on tiedossa piipahdus etelänaapuriin, joten jos aikaa riittää ostoksille, pitää pitää silmät auki kyseisten tuotteiden varalta!

      Poista