Jacques Bruére Cuvée Rosé Brut 2008
- Valmistaja: Bon Courage Estate
- Tyyppi: Kuohuviini, Methode Cap Classique
- Maa: Etelä-Afrikka
- Alue: Western Cape, Breede River Valley, Robertson
- Rypäleet: Pinot Noir (80%), Chardonnay (20%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 13,90e (Joulukuu 2014, Viking Line Tax Free)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viime vuodenvaihteen tuntumassa Viikkarin Tax Free -myymälässä osui silmiin mielenkiintoinen tapaus: Methode Cap Classique (MCC) -roséekuohuviini, joka oli kypsynyt sakkojen päällä peräti 48 kuukautta – mikä on siis yli kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi Champagnen 15 kk minimikypsytysaika! Kun vielä mukaan yhdistettiin varsin kohtuullinen hinta (euron vähemmän kuin Alkon hyllyiltä löytyvä MCC-kuohuva Pongracz Rosé), oli ostopäätös helppo tehdä.
Viinitalon historia ulottuu aina vuoteen 1818, jolloin se alun perin rakennettiin ja nimettiin Goedemoediksi. 1920-luvulla Goedemoed kuitenkin päätyi paikallisen kirkon käsiin, joka repi viiniköynnökset ja teki talosta maatalousoppilaitoksen. Koulun pyörittäminen ei paljastunutkaan kannattavaksi, joten vuonna 1927 tila jaettiin viiteen osaan ja myytiin huutokaupassa. Suurimman osuuden osti maanviljelijä Willie Bruwer, joka palautti maat takaisin viininviljelyyn. Vuoteen 1965 viinitalo tuotti edullista bulkkiviiniä, kunnes Willien poika André siirtyi viinitalon johtoon ja ryhtyi laajentamaan viljelyksiä, modernisoimaan tuotantoa ja tuottamaan laadukkaampia viinejä. Koska Goedemoed-nimellä toimi viisi eri viinitilaa, vaihtoi tämä viinitalo nimensä Bon Courage Estateksi. Vuonna 1990 Andrén poika Jacques liittyi mukaan viinitalon toimintaan, jolloin André pääsi keskittymään köynnösten viljelyyn ja Jacques viinintuotantoon. Samalla viinitalon fokusta ryhdyttiin siirretämään yksinomaan laatuviineihin. Myöhemmin toimintaan ovat liityneet myös Jacquen veli Pieter ja sisko Maude.
Jacques Bruére Rosé on nimetty suvun Loiren laaksosta kotoisin olevan esivanhempien mukaan. Viini on valmistettu perinteisistä Champagnen lajikkeista (Pinot Noir, Chardonnay) ja perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Rypäleet ovat aluksi käyneet viiniksi ja kypsyneet sakkojen päällä 8 kk (10% Chardonnaysta tammitynnreissä), minkä sekoitettu viini on saanut kypsyä pullossa sakkojen kanssa peräti 48 kk. Lopuksi korkinvaihdon yhteydessä on suoritettu maltillinen 5 g/l dosage.
Kuohuviinin väri on tummahko, läpinäkyvän persikan- tai lohenpunerva.
Tuoksu on kypsä, runsaan marjainen ja melko ekspressiivinen. Vadelmaa, mehukasta persikkaisuutta, kypsää papaijaa, makeaa briossisuutta, hentoa ruusuista kukkaisuutta ja etäistä mustaherukkaisuutta. Autolyysin tuomat paahteiset aromit ovat tuoksussa tyylikkäästi tasapainossa hedelmän kanssa ja kokonaisuutta voikin helposti luonnehtia tiiviisti termillä "paahtoleipää herukka-vadelmahillolla".
Maku on kuiva ja tarjoilee miellyttävästi jo kehittynyttä makumaailmaa. Intensiivisen marjaiseta yleisilmeestä huomaa viinin olevan uuden maailman rosée: hillityn ja kepeän karpaloisen meiningin sijaan viinin tummanpuhuva makupuoli pistää kypsää vadelmaa, kevyttä mustaherukkaa, mausteisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä ja autolyysin tuomaa nougatmaisuutta sekä hennosti mehevää, trooppista hedelmää. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan ylitehty, liian kypsä tai tasapainottoman suurikokoinen, vaan rakenteikkaan hapokas, eloisa, sopusuhtainen ja kaikin puolin maukas. Kokonaisuudelle antaa tyylikkään loppusilauksen pieni, kestävä ja sopivan rapea mousse.
Rapsakka jälkimaku jatkaa runsaan keskimaun viitoittamalla tiellä jättäen suuhun intensiivistä, hapokasta karpaloisuutta, tummaa marjahilloisuutta, kevyttä nougat'ta, vettä kielellenostattavaa hapokkuutta, hennosti kalkkista mineraalia ja ujoa mausteisuutta.
Kokonaisuutena Jacques Bruére Rosé oli mielestäni varsin mainio ja tyylikäs alkumalja pääsiäispöydässämme ja osoitti mainiosti, että Methode Cap Classique -viinit rupeavat olemaan varsin salonkikelpoisia nykypäivän kuohuviinimaailmassa. Niissä tuntuu yleisesti olevan uuden maailman viineille tyypillistä, runsaampaa ja kypsempää ilmaisua verrattuna esimerkiksi Euroopan elegantteihin huippukuohuviin (Champagne, Franciacorta, Alta Langa, Crémant du Jura, etc.), mutta rakenteensa tai pitkän sakkakypsytyksen tuomien autolyyttisten aromien kanssa ne eivät jää lainkaan kakkoseksi. Kyseessä on siis vain eri tyylien edustajista, mutta vaikka yleensä uuden maailman kypsemmät viinit eivät ole hirveästi omaan makuuni, tuntuvat hyvin tehdyt MCC-kuohuviinit olevan oikein kelvollista kamaa.
Lyhyesti: Tyylillä tehty tasapainoinen laatukuohuviini, josta löytyy pitkän kypsytyksen tuomaa paahteisuutta ja jonka kypsempää ja runsaampaa Pinot Noirin hedelmää tukevat rakenteikkaat hapot, tasapainoinen mousse ja hento mineraalisuus.
Arvio: Tyylikäs – oikein hurmaava ja mukavan runsas roséekuohuviini, jossa shamppanjamainen rakenne ja paahteisuus yhdistyvät uuden maailman kuohuviinien runsaampaan ja kypsympään hedelmään harvinaisen luontevasti.
Hinnan (13,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti