Viinimestarin päiväkirja 20: Piemonte, päivä 6

Perjantai 24.4.2015

Tämän päivän teemana oli Rivetti. Meidän oli siis tarkoituksena tutustua kahteen kyseisen perheen omistamaan viinitaloon; Barbarescon lähituntumassa sijaitsevaan La Spinettaan ja Canellissa sijaitsevaan Contrattoon. Ensimmäiseksi otimme suunnan kohti koillista ja lähdimme etsimään La Spinettaa.

Etsimiseksi se toden totta menikin. Ehdimme ajella talon ohitse hyvän matkaa ennen kuin sekä me että navigaattori tajusimme, että nyt ei muuten olla siellä, missä pitäisi. Ryhdyimme palaamaan jälkiämme ja lopulta löysimme viinitalon, jonka edessä oli n. A3-lappusen kokoinen puukyltti, joka kertoi tämän talon toden totta olevan La Spinetta. Mitä turhaa sitä huudella omasta olemassaolostaan?

Seikkailimme sisään viinitaloon, jossa meidät otti vastaan tilavierailuvastaava Mio. Hän vei meidät lyhyelle viinitalovierailulle, jossa meille esiteltiin hieman tiloja, viininvalmistuslaitteistoa, yhtiön historiaa ja barrique-tynnyreitä. Aivan helvetisti barrique-tynnyreitä.

Tuhat miljoonaa barrique-tynnyriä.

Lisäksi esittelystä tuntui tulevan joko sellainen fiilis, että meitä pidetään tyhminä, tai jopa me tiedämme itse enemmän laitteista ja viininvalmistuksesta kuin esittelystä vastannut henkilö. Olimme kuitenkin ilmoittautuneet viinialaa opiskelevina alan ammattilaisina, joten tuntui hieman tyhmältä kuulla esittelyä malliin "tämä on tynnyri, tynnyreissä pidetään viiniä."

Hieman perustietoja La Spinettasta:

• Talon ovat perustaneet vuonna 1977 Giuseppe "Pin" Rivetti ja hänen vaimonsa Lidia korkean mäen päälle, keskelle Moscato d'Asti -viinialuetta (Spinetta tarkoittaa "mäen päällä sijaitsevaa"). He ryhtyivät ensimmäisinä alueen tuottajina tuottamaan yhteensä 5 ha palstoilta kahta tarha-Moscatoa, jotka olivat poikkeuksellisen korkealaatuisia pullotteita tuolloin yleensä keskinkertaisesti tuotetun massa-Moscaton seassa.
• 1980-luvulla talon johtoon astuivat Giuseppen ja Lidian lapset Bruno, Carlo ja Giorgio. Heidän johdossaan talo alkoi tuottaa myös punaviinejä, joita ovat mm. talon ensimmäinen punaviini Ca'di Pian ja veljesten isän mukaan nimetty Pin.
• Vuonna 1995 La Spinetta alkoi tuottaa Barbarescoa ja vuonna 2000 Rivettit toteuttivat haaveensa Barolosta ostamalla 8 ha Grinzane Cavourista, Barolon alueelta, viinitarhoja. Samalla he ryhtyivät rakennuttamaan uutta viinivalmistamoa, Campèa, Grinzane Cavouriin. Campè valmistui vuonna 2003.
• Vuonna 2001 La Spinetta laajeni Toscanaan ostamalla sieltä 65 ha viinitarhoja ja Casanova-viinitalon. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2011, Rivettit laajensivat toimintaa kuohuviinien puolelle ostamalla Canellista vanhan kuohuviiniyhtiö Contratton.
• Nykyisin talon omistuksessa on n. 100 ha viinitarhoja Piemontessa ja 65 ha Toscanassa. Tarhoilla pyritään olemana käyttämättä torjunta-aineita ja 75% tarhoista viljellään biodynaamisin periaattein. Tarhojen satomäärät pyritään pitämään mahdollisimman matalina, vain n. 1,700–2,000 l/ha.
• Talon vuosituotanto on n. 650,000 pulloa – tästä n. 450,000 Piemontessa ja 200,000 Toscanassa.
• La Spinetta on erikseen saanut poikkeusluvan tuottaa Barbarescoa (viiniyttää viinit ja kypsyttää) viinitalollaan, joka sijaitsee Barbarescon viinialueen ulkopuolella. Appellaatiosäädösten mukaan Barbaresco on normaalisti tuotettava alusta loppuun viinialueella.
• Talo työllistää ympärivuotisesti 65 henkilöä, joista n. 50 työskentelee viinitarhojen parissa. Veljeksistä Giorgio Rivetti toimii talon pääviinintekijänä, Carlo on vastuussa viinitarhoista ja Brunon kontolla on talon oliiviöljytuotanto.
• La Spinettan tyyliä voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua äärimodernistiseksi: talo käyttää uusinta mahdollista tekniikkaa ja kypsytyksessä suositaan käytännössä yksinomaan uusia 225 litran barrique-tynnyreitä (tynnyreistä 80% uusitaan joka vuosi). Käymisvaihe suoritetaan hyvin runsaan uutoksen takaavissa roto-fermentereissä, mutta kuorikontakti jätetään äärimmäisen lyhyeksi, vain n. 7 päivän kestoiseksi.
• Taloo puhuu viinifilosofiassaan vahvasti terroiri puolesta, mutta omien havaintojeni perusteella talon tyyli on kautta linjan hyvin tammipainotteinen – ainoat viinit, jotka eivät kypsy tammessa, ovat Moscatot (100% terästankeissa) ja Sauvignon Blanc (50% teräksessä 24kk, 50% tammessa 12 kk ja teräksessä 12 kk). Hieman ihmetyttää, miten kummassa vahvinkaan terroir voi puskea tuommoisen tammituksen läpi?

Mio ja valtaosa La Spinettan botti-tynnyreistä. ©Sari Ayre

Kierroksen päätteeksi palasimme rakennuksen aulasta löytyvään maistelutilaan, jossa meille oli järjestetty pieni maistelu. Alun perin meille oltiin esittelemässä kahta toscanalaista Spinettan viiniä ja kolmea piemontelaista, mutta kysyimme, että olisiko mahdollista saada hieman enemmän piemontelaisia viinejä, sillä olemme kuitenkin täällä tutustumassa ensisijaisesti kyseiseen alueeseen. Ystävällinen Mio sanoi ottavansa selvää, mutta palasi pian ja sanoi, että nämä viinit ovat nyt päätetty että me maistamme – melko erilainen meininki verrattuna muihin taloihin, joissa ensimmäiseksi kysytään mitä kaikkea haluamme maistaa! Mio kuitenkin sai pienen sumplimisen jälkeen vaihdettua toisen toscanalaisviinin piemontelaisviiniin, mikä oli varsin mukavaa.

Ja jostain syystä kesken maistelumme saimme tietää, että saamme maistaa vielä yhden Barbarescon, mutta syy tähän jäi epäselväksi. Noh, mikäs siinä. Tässä havaintojani maistelluista viineistä:

• Il Nero di Casanova 2011: Kahden tarhan 100% Sangiovese Spinettan Toscanan-talolta. Kypsyy 9 kk ranskalaisissa barrique-tynnyreissä. Vuosituotanto n. 150,000 pulloa, eli 75% Toscanan talon tuotannosta.
  Tummahko, läpinäkyvä kirsikanpunainen. Muheva tuoksu kukkea, kypsän kirsikkainen ja maamainen; taustalla makeaa suklaata, puuta ja hentoa alkoholia. Suussa viini on erittäin tamminen, täyteläinen, makean kirsikkainen, suorastaan kirsikkakarkkinen, keskihapokas, hennon tanniininen, kevyen mansikkainen ja ylikypsän vadelmainen. Todella höttöinen ja pehmeä rakenne. Hyi. 14€.
• Ca' di Pian Barbera d'Asti 2011: 28-33-vuotiaiden köynnösten 100% Barbera. 6-7 päivän maseraatio ja käyminen; kypsyy pääosin vanhoissa barrique-tynnyreissä 12 kk ja pulloissa 12 kk. Vuosituotanto 80,000 pulloa, eli lähes 20% Piemonten tuotannosta.
  Läpinäkyvä mustan kirsikkainen väri. Makeankypsä tuoksu makean mustikkainen, luumuinen, boysenmarjainen ja mustikkajugurttinen; taustalla hentoa maamaisuutta ja hentoa makeaa savua. Suussa viini on hieman yllättäen keskitäyteläinen, hapokas ja eloisa. Pehmeän samettisesta mausta löytyy luumua, mausteisuutta, kevyttä bitteriä ja happojen esiin tuomaa puolukkaa. Tanniineja ei löydy lainkaan. Varsin OK Barbera – yllättävän napakka, vaikkakin todella makea. Silti hieman ylihintainen 16€ hintaan.
• Barbera d'Alba Gallina 2011: Yhden, Barbarescossa sijaitsevan n. 50-vuotiaan tarhan 100% Barbera. 6-7 päivän maseraatio ja käyminen; kypsyy 16-18 kk uusissa barrique-tynnyreissä, 6 kk terästankeissa ja 8 kk pulloissa. Vuosituotanto 10,000 pulloa.
  Väri mustanpunainen ja lähesläpinäkymätön. Runsas ja muhkea tuoksu suklainen, makean kirsikkainen, savuinen, luumuhilloinen ja alkoholinen. Runsas ja makea maku erittäin tamminen, ylikypsän kirsikkainen, kaakaoinen, mausteisen puiseva, keskihapokas, kevyen suklainen, hennon karpaloinen ja aavistuksen vaniljainen. Kokonaisuus hieman tulinen (14,5%) ja flätky. Muistiinpanoissani lukee loppukaneettina "hyi helvetti". 28,5€.
• Pin Monferrato 2011: 65% Nebbiolo (nuoria Bordini-crun köynnösten rypäleitä, jotka eivät vielä kelpaa Barbarescoon) ja 35% Barbera (80-vuotiaiden köynnösten rypäleitä Bionzo-crulta). 7-8 päivän maseraatio ja käyminen; kypsyy 16-18 kk uusissa barrique-tynnyreissä, jonka jälkeen viinit sekoitetaan terästankeissa. Tämän jälkeen kypsyy 2 kk terästankeissa ja 15 kk pulloissa. Vuosituotanto 15,000 pulloa.
  Keskeltä todella syvä, jopa mustanpunainen, reunoilta vaalean vadelmainen väri. Tuoksu makea, tummanpuhuva, vaniljainen, lakritsinen ja suklainen. Maku täyteläinen, tummanpuhuva, makean suklainen, lakritsinen, kirsikkahilloinen, vaniljainen ja suklaakahvinen. Viini on matalahappoinen ja vain aavistuksen tanniininen, minkä vuoksi kokonaisuus on hyvin pehmeä, suorastaan löysä. Korkeintaan reilu viilennys voisi auttaa tähän. Jos makumieltymykset ovat millään tasolla linjassa omieni kanssa, ei tämä ole missään nimessä ostamisen arvoinen viini, mutta kiinnostuneille: 28,5€, löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta.
• Barbaresco Vigneto Bordini 2010: 100% Bordini-crun Nebbiolo. 7-8 päivän maseraatio ja käyminen; kypsyy 20-22 kk barrique-tynnyreissä (50% vanhoja, 50% uusia), 3 kk terästankeissa ja 24 kk pulloissa. Vuosituotanto 13,000 pulloa.
  Tumma kirsikanpunainen väri. Tuoksu hillitty, hennon alkoholinen, aavistuksen mansikkajugurttinen, makean tamminen, suklaapirtelöinen ja herukkamarmeladinen. Mehukas maku makea, marjahilloinen, ylikypsän kirsikkainen, luumuhilloinen, kevyen mokkainen, tumman marjainen ja hennon suklainen. Rakenne keskitanniininen ja matalahappoinen. Yhteenveto muistiinpanoistani: "ääh". Jos hyvä Barbaresco on kuivaa, hapokasta ja tanniinista, miksi kukaan haluaisi ostaa tätä? 38€.
• Barbaresco Vigneto Gallina 2007: 100% Gallina-crun Nebbiolo. 7-8 päivän maseraatio ja käyminen; kypsyy 20-22 kk uusissa barrique-tynnyreissä, 3 kk terästankeissa ja 12 kk pulloissa. Vuosituotanto 11,500 pulloa. Todennäköisesti tarjottiin meille maistettavaksi, jotta voisimme havaita, kuinka hyvin La Spinettat kypsyvät.
  Läpinäkyvä, vaaleahkon puolukkainen väri. Tuoksu runsas, makean tamminen, suklaapirtelöinen, sokerisen makea, hennon lakritsinen ja aavistuksen kehittyneen eläimellinen. Auetessaan kehittyneisyyttä rupeaa tuntumaan enemmän, mutta samalla voimakkaammin alkoholia ja imelän mausteista tammea. Maku hieman Bordinia kuivempi, kuivan puiseva, tamminen, vaniljainen, suklainen, mokkainen, makean kirsikkainen, hennon mustikkainen ja hieman tulinen (14,5%). Keskihapokas ja melko lempeän tanniininen. Ei kyllä anna meikäläiselle yhtään luottoa viinien kypsyttelypotentiaalista – tuntui lähinnä siltä, että iän myötä makea tammisuus oli peittänyt ylikypsän marjaisuuden alleen. En tiedä kyllä, onko tämä hyvä vai huono suunta – lähinnä ojasta allikkoon. Täysin naurettavan hintainen viini 89€ hintalapullaan.
• Bricco Quaglia Moscato d'Asti 2014: Yhden tarhan Moscato; kypsyy 1 kk terästankeissa paineen alla.
  Vaaleanvihreä. Tuoksu raikas ja pirteä: simaa, kukkia, kevyttä päärynää, vihersävyistä esanssisuutta. Runsas maku makea, eloisan hapokas, tuoreen päärynäinen, simainen, kevyen mehukattinen, makean omenainen, aavistuksen vihertävän esanssinen. Kestoltaan keskipitkä hiilihappoisuus runsasta ja pientä. Ihan kiva ja hyvä perus-Moscato.

Maistetut viinit.

Vaikka olin kuullut jonkin verran nurinaa La Spinettasta ja sen edustamasta modernistityylistä, tulin kuitenkin paikalle uteliaisuutta uhkuen – olivathan talon viinit kuitenkin myös varsin suosittuja ja tunnettuja, joissain paikoissa jopa kehuttujakin. Ensi käden kokemusta viineistä en itse vielä omannut.

Vierailusta jäi kuitenkin todella laimea kuva ja viinit olivat melkeinpä kautta linjan surastaan karmeita pettymyksiä. Voin ymmärtää ehkä juuri ja juuri, miten talon viinit voivat olla suosittuja Yhdysvalloissa, missä tietyissä piireissä hapot tai tanniinit luetaan lähinnä virheiksi viineissä ja kuluttajat etsivät jotain uutta viiniä läskin Cabernet'n tai makean Merlot'n tilalle – mutta samalla haluavat, että viinit kuitenkin maistuvat täysin samalta. Sokkona voisi olla kyllä melko mahdotonta paikallistaa La Spinettan viinejä Piemonteen; itse ainakin pistäisin täysin ylimitoitetun tammenkäytön ja läskin rakenteen puolesta jokaisen maistetun punaviinin todennäköisemmin Chileen tai Yhdysvaltoihin kuin minnekään päin Italiaa. Jos siis hyvää, tyylikästä Barbarescoa tai Baroloa kaipaa, suosittelen jättämään La Spinettan viinit omaan arvoonsa.

Eli siis semmoinen reissu. Seuraavaksi vuorossa oli sittem läheisessä Canellin kylässä sijaitseva Contratto, Rivettin veljesten omistamia taloja sekin. Spinetta-vierailun perusteella en jaksanut nostaa odotuksiani kovinkaan korkealle, mutta mielenkiinnolla ja avoimin mielin mentiin nyt kuitenkin.

Contrattolla meidät otti vastaan Peter Birks, talon australialaissyntyinen vierailuvastaava. Hän lähti kierrättämään meitä Contratton valtavissa pullokellareissa kertoen samalla viinitalon historiaa.

Contratton viinitalon sisäpihaa.

• Vuonna 1867 perustettu Contratto on aina toiminut samalla nimellä, mutta ollut kolmessa eri omistuksessa. Aostan laaksosta Piemonteen muuttaneen Giuseppe Contratton perustama talo pysyi hänen sukunsa omistuksessa aina vuoteen 1993 asti, jolloin se myytiin grappatuottaja Bocchinolle, jonka alaisuudessa viinitalo uusittiin täysin nykyiseen loistoonsa, mutta kuohuviinistä punaviiniin vaihtunut tuotanto laski vain n. 100,000 pullon tasolle. Rivetti osti Contratton Bocchinolta vuonna 2011.
• Contratto on aloittanut Moscato d'Asti -tuottajana, mutta on historiansa aikana tuottanut myös mm. punaviinejä, valkoviinejä, pullokäytettyjä kuohuviinejä ja vermutteja. Contratto on myös itse asiassa Italian ensimmäisen vuosikerrallisen metodo classico -kuohuviinin tuottanut viinitalo (Contratto Extra Brut 1919).
• 1900-luvun alku oli yhtiön kulta-aikaa: silloin tuotettiin kuohuviinejä mm. nimillä Moscato Champagne ja Asti Champagne ja vuosituotanto oli yli 1,000,000 pulloa. Vuonna 1920 lanseerattu For England -kuohuviini oli senaikaista shamppanjaa kuivempi ja siitä tuli suosittu tuote Iso-Britanniassa.
• Nykyisin talo on keskittynyt tuottamaan kuohuviinejä, mutta katalogiin on hiljattain otettu myös talon aiemminkin tuottamia vermutteja ja bittereitä.
• Contratto tuottaa viininsä sekä omilta tarhoiltaan että heidän vuokraamilta tarhoilta – tuntemattomien tuottajien rypäleitä ei siis osteta, vaan talolla halutaan pitää kontrolli raaka-aineiden laadusta. Sadonkorjuu on mahdollisimman varhain, elokuun puolestavälistä syyskuuhun. Viinejä kypsytetään aluksi terästankeissa 10 kk, jonka jälkeen ne pullotetaan.
• Vuosittainen tuotanto on n. 250,000 pulloa ja talon kellareissa on jatkuvasti kypsymässä n. 1,000,000 pulloa.
• Metodo classico -menetelmän minimipullokypsytysaika on 18 kk, mutta Contrattolla kaikkia viinejä kypsytetään vähintään kaksinkertainen aika, eli 36 kk. Pullojen sisältämä paine on sama kuin esimerkiksi shamppanjoissa, eli 6 baria.
• Viinitalolla ei käytetä lainkaan kuohuviinipullojen "tanssituksesta" vastaavaa gyropalettea, vaan viinit asetetaan perinteisiin pupitre-telineisiin ja 1-3 ihmistä suorittaa pullojen tanssituksen käsityönä.
• Koko yhtiön historian aikana Contrattolla on ollut vain kolme kellarimestaria – yhden kellarimestarin uran kesto on siis keskimäärin n. 50 vuotta! Nykyinen kellarimestari Mauro Ferrero, joka on aloittanut työt Contrattolla vuonna 1978, kykenee pyörittämään 300 kuohuviinipulloa minuutissa. Ennen hän on myös suorittanut peräti 2,000 sakanpoistoa (dégorgement) päivässä, mutta nykyisin kyseisen työvaiheen hoitavat automatisoidut koneet.
• Vuodesta 2015 alkaen Contratto on siirtynyt tuottamaan yksinomaan brut nature -viinejä, eli viiniä ei enää makeuteta sakanpoiston jälkeen makeammalla viinillä, vaan poistuneen viinin korvaava dosage on samaa perusviiniä kuin pullossa oleva viini.

Peter ja pupitre täynnä pulloja. Takavasemmalla "pullomeren" seinä.

Kierros läpi Contratton kellareiden tarjosi lähinnä vain kyljellään makaavia pulloja, mutta verrattuna muihin vierailtuhin kellareihin, tämä oli hyvin poikkeuksellinen paikka – tämä johtui tietenkin siitä, että emme olleet enää punaviinejä, vaan kuohuviinejä tuottavalla viinitalolla. Muilla taloilla erikokoisia tynnyreitä ja sammioita löytyi kaikkialta, mutta pulloja vain muutama häkkilaatikollinen; Contrattolla taas tynnyreitä ei näkynyt missään, mutta loputtomia, sokkeloisia käytäviä peittivät lukemattomat, kyljellään makoilevat kuohuviinipullot.

Pullomeren pinta, eli pullo poikineen.

Erityisen vakuuttava näky oli erään suuren käytäväholvin kattava "pullomeri", jonka Peter kertoi käsittävän peräti 180,000 pulloa, eli lähes viidesosa koko kellarin kapasiteetista. Tämän meren yläpuolella taas oli pieni luukku, jonka avaamalla paljastui pystysuora venttiili suoraan kellarin ulkopuolelle. Peter selitti, kuinka syvälle tuffimaahan louhittu kellari on luonnostaan hyvin pitkälti optimilämpötilassa ja -kosteudessa, mutta aina välillä kosteus voi nousta kellareissa turhankin korkeaksi, jolloin sinänsä harmitonta, mutta epäesteettistä hometta alkaa helposti kasvamaan mm. pullojen päälle. Tuolla kyseisellä venttiilillä kellarin kosteutta voidaan kontrolloida vaivattomasti.

Tanssitettavia pulloja pupitre-telineissä. ©Sari Ayre

Ja lisää niitä pulloja.

Seuraavaksi siirryimme maistelutilaan, jossa meille esiteltiin aluksi 2 kuohuviiniä erilaisten alkupalojen kanssa, sitten 2 kuohuviiniä runsaamman lounaan yhteydessä ja lopuksi makea jälkiruokakuohuva.

• Contratto Millesimato Extra Brut 2010: 80% Pinot Noir, 20% Chardonnay – rypäleet Oltrepò Pavesesta; 38 kk pullokypsytetty. Dosage 3 g/l, dégorgé 28.10.2014. Vuosituotanto 110,000 pulloa.
  Tuoksu kevyt, kypsän hedelmäinen, hennon paahteinen, taustalla aavistus mehevää keltaluumuisuutta. Maku kuiva, keltaomenainen, hapokas, kypsähkö, kevyen teräksinen ja hillityn mineraalinen. Tasainen ja tasapainoinen mousse. Oikein hyvä moderni peruskuohuva, mutta varsin geneerinen; ei ehkä aivan hintansa (20€) väärti.
• Contratto Blanc de Blancs Millesimato Brut 2010: 100% Chardonnay – rypäleet Costigliolesta; 36 kk pullokypsytetty. Vuosituotanto 12,000 pulloa.
  Tuoksu samankaltainen kuin edellinen, mutta ekspressiivisempi: selkeämmin miellyttävää paahteisuutta, joka taittuu hennosti nougat'n suuntaan. Freesi maku omenainen, vihertävä, melko hapokas, kohtalaisesti pähkinäisen paahteinen, mehevän sitruksinen ja perus-millesimatoa selkeästi moniulotteisempi. Runsas, terävä ja suorastaan kirpeä mousse. Kiva Blanc de Blancs, joka peittoaa monet vastaavan hintaluokan (25€) shamppikset.
• For England Rosé Extra Brut 2009: 100% Pinot Noir – rypäleet Oltrepò Pavesesta; yli 50 kk pullokypsytetty. Dosage 3 g/l. Vuosituotanto 16,500 pulloa.
  Vaalean oranssi väri. Tuoksu paahteinen, kinuskinen, kehittynyt ja kypsän kirsikkainen. Suussa muhkeahko viini on runsas, paahteinen, mehevän kirsikkainen, pähkinäinen, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon mineraalinen. Pitkä ja elegantti mousse. Erittäin hyvä rosékuohuva.
• For England Blanc de Noirs Pas Dosé 2010: 100% Pinot Noir – rypäleet Oltrepò Pavesesta. Vuosituotanto 15,000 pulloa.
  Kullankeltainen väri. Runsas ja tummanpuhuva tuoksu paahteinen, mausteinen, kirsikkainen, hennon kinuskinen, aavistuksen persikkainen. Runsas maku on mehukas, vivahteikas, hapokas, paahteinen, pähkinäinen, sitruksinen, makean omenainen, kevyen mineraalinen ja hennon hunajainen. Mousse terävä ja kestävä. Varsin erinomainen kuohuviini, joka helposti kilpailee Blanc de Noirs -shamppanjoiden rinnalla.
• De Miranda Asti Spumante 2011: 100% Moscato – rypäleet Canellista. Kypsyy aluksi 24 kk terästankeissa sakkojen päällä ja lopuksi 12 kk pullossa. Dosage 130 g/l. Vuosituotanto 6,000 pulloa.
  Makea tuoksu on hedelmäinen, hennon päärynäinen, muskattisen kukkea, simainen, makeankypsän omenainen ja hennosti jälkiruokaviinimäisen hunajainen. Suussa viini on runsas, konsentroitunut, hyvin päärynäinen, melko hapokas, mukavan kirpeä ja sopivasti tuntuvan mineraalinen. Lopuksi suuhun jää makeaa mausteisuutta, kanelia, päärynää ja ujoa bitterisyyttä. Harvinaisen vakavahenkinen ja uskottava Asti Spumante, mainiota tavaraa.

La Spinettan kosiskelevanmakeiden ja rakenteettomien viinien jälkeen Contratton raikkaista ja tyylikkäistä kuohuviineistä jäi harvinaisen positiivinen vaikutelma – vaikka Rivettit eivät onnistukaan tekemään punaviiniä, jotka osuisivat millään tasolla yhteen makumieltymysteni kanssa, ovat heidän kuohuviininsä varsin mainiota tavaraa! Tosin on huomattava, että valtaosa maistamistamme kuohuviineistä oli ajalta ennen talon siirtymistä Rivettin omistukseen. Täytyy toivoa, ettei Contrattolla sorruta spinettamaiseen kosiskelevuuteen, vaan talo tuottaa yhtä miellyttäviä kuohuviinejä myös tulevaisuudessakin.

Alban katuja parvekkeeltamme, mukana myös hieno masto.

Saavuimme Albaan jo kolmen maissa iltapäivällä, mikä oli mukavaa vaihtelua siihen, että saapuisimme hotellille vasta joskus illan ja yön välimaastossa. Varhainen paluuajankohta tulikin tarpeeseen, sillä tässä vaiheessa monelle oli jo kerääntynyt varsin runsaasti tuliaispulloja, joten toinen matkalaukku tulisi tarpeen. Tästä syystä lähdin myös itsekin metsästämään matkalaukkua – mahdollisimman halpaa sellaista, jolla kykenisin saamaan mahdollisimman monta pulloa ehjinä kotiin saakka. Ja kun sellainen lopulta löytyi, piti lähteä myös tarkastelemaan paikallisten myymälöiden viinitarjontaa!

Hyviä myymälöitä Albassa olivat mm. kohtuullisen laajalla valikoimalla varustettu Fracchia & Berchialla tuomiokirkon vasemmalla puolella, mielenkiintoisella ja hieman kuriositeetteihin painottuneella valikoimalla ja kivalla kellarilla varustettu I Piaceri del Gusto "pääkatu" Via Vittorio Emanuelen varrella. Ehdoton voittaja kuitenkin oli tolkuttoman kattavalla, aina 1960-luvulle ulottuvalla kellarivalikoimallaan varustettu Enoteca Grandi Vini, josta tarttui mukaan pienen mähmimisen jälkeen mm. Produttori del Barbaresco 1970.

Iltamme meni melko rauhallisissa merkeissä testaillessamme reissun aikana ostelemiamme viinejä, joita ei alun alkaenkaan ollut tarkoitus kärrätä takaisin kotopuoleen.

Päivän aikana maistettu:

-La Spinetta Il Nero di Cassanova Sangiovese 2011

-La Spinetta Ca' di Pian Barbera d'Asti 2011

-La Spinetta Barbera d'Alba Gallina 2011

-La Spinetta Pin Monferrato 2011

-La Spinetta Barbaresco Vigneto Bordini 2010

-La Spinetta Barbaresco Vigneto Gallina 2007

-La Spinetta Bricco Quaglia Moscato d'Asti 2014

-Contratto Millesimato Extra Brut 2010

-Contratto Blanc de Blancs Millesimato Brut 2010

-Contratto For England Rosé Extra Brut 2009

-Contratto For England Blanc de Noirs Pas Dosé 2010

-Contratto De Miranda Asti Spumante 2011

-Torrevilla Oltrepò Pavese Riesling 2013

-Torrevilla Oltrepò Pavese 2013

-Produttori del Barbaresco 2012

-Braida Limonte Grignolino 2014

-IAR Rosé du Coteau

-Roberto Sarotto Barolo Chinato