- Valmistaja: Giancarlo Travaglini
- Tyyppi: Punaviini, DOCG Gattinara
- Maa: Italia
- Alue: Piemonte, Coste della Sesia, Gattinara
- Rypäleet: Nebbiolo (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 19,88e (Helmikuu 2012, Alko)
- Hinta nyt: 21,90e (Tammikuu 2014, Alko)
Tässä kevättalvella tuli napattua monopoliasemasta nauttivasta myymälästämme jo pitkään mainetta niittäneen Travaglinin veikeänmuotoiseen puteliin pullotettu peruspunaviini – itse asiassa ihan kaksin kappalein. Tämä siksi, että viini kiinnosti allekirjoittanutta kovasti, mutta myös siksi kun viinille povattiin oikein kelpoa kypsytyskestävyyttä ja potentiaalia hyvään kehittymiseen. Jotta voisi sekä säästää että syödä kakun, on sijoitettava viiniin kaksinkertainen määrä rahaa. Tämän rahanmenon hyvänä puolena on se, että tulen tulevaisuudessa tietämään sekä sen, miltä viini maistuu nyt, että sitten pitkään kypsyttyään.
Viini siis tulee Gattinaran viinialueelta, Piemontesta, Luoteis-Italiasta. Tämä alue on naapuriviinialueittensa, Barolon ja Barbarescon tapaan, tunnettu erityisesti hapokkaista, tanniinisista ja erittäin pitkäikäisistä punaviineistään, jotka valmistetaan Nebbiolo-lajikkeesta. Aikoinaan Gattinaran viinejä on pidetty jopa Barolon ja Barbarescon viinejä suuremmassa arvossa, mutta tätä nykyä alueen viinit ovat melko tuntemattomia ja tämän myötä myös Baroloja ja Barbarescoja kilpailukykyisemmin hinnoiteltuja.
Viinin väri on Nebbioloksi hyvin tyypillinen: tumman rubiininen väri on hailakan läpinäkyvä kauttaaltaan ja reunoja kohti se taittuu kevyesti rusehtavaksi. Aivan reunoilla viinin väri vaikuttaa katoavan lähes kokonaan ja muuttuvan kirkkaaksi kuin vesi.
Viinistä otettiin alkumaistiainen korkkauksen yhteydessä, mutta loput pistettiin suosiolla kolmeksi-neljäksi tunniksi karahviin rauhoittumaan. Alkumaistiaisten perusteella dekantointi oli oikea ratkaisu, sillä tuoksu oli melko sulkeutunut ja kevyen tervainen, kun taas maku oli tuiman tiukka, terävä ja hyökkäävän hapokas. Maussa oli paljon mielenkiintoa ja persoonaa, mutta samalla sellaista aggressiota, joka kaipasi tovin pari lepyttelyä.
Tuntien päästä viinissä on aivan toinen ääni kellossa. Tuoksussa on Nebbiolon tervaa, mutta kuvioihin on ilmestynyt runsasta kukkaisuutta, vanhaa tammea, aavistus nahkaa ja Italian viineille tyypillistä tuoretta kirsikkaa. Tuoksu on mehevä ja runsas, mutta samalla myös viileän raikas.
Maku ei hyökkää päälle enää samalla raivolla kuin vasta-avatun pullon viini, vaan se hiipii kimppuun salakavalasti mutta ketterästi ja määrätietoisesti; aivan kuin saisi avokämmenestä silkkihansikkaalla. Aromimaailmassa rupeaa olemaan mukavaa kehittyneisyyttä, tammen aromit ovat integroituneet hyvin viinin sekaan kuivaksi mausteisuudeksi eikä puumaisuus vaikuta millään tapaa päälleliimatulta. Keskitäyteläisen maun seassa on tiukkaa hapankirsikkaa, minttuista yrttisyyttä ja aavistus savua, samalla kun kohtalainen alkoholi pistelee kielellä. Nielaistessa viinin maku tuntuu tuovan kevyen suolaheinäisen tai jopa salmiakkisen komponentin kielen takaosaan ennen maun muuttumista jälkimauksi.
Viinin hapokkuus ja tanniinisuus on mielestäni juuri sopivalla tasolla, eli toisin sanoen molemmat ovat todella tiukat. Tanniinisuus ei yllä aivan maistamieni Barolojen ja Barbarescojen tasolle, mutta kauas ei jäädä, eli jos viinin kanssa ei ole mitään syötävää tarjolla, suu tulee kuivumaan santapaperiksi alta aikayksikön. Viinin hapokkuus on vailla vertaa, tuoden mieleen hyvin eloisat ja pirteät Pinot Noir -viinit. Travaglinille ei tuottanut pienintäkään ongelmaa leikata rasvaisen Mozzarella-pastaruokamme lävitse.
Jälkimaussa viinin savu ja tammi yhdistyvät Nebbiolomaiseksi tervaisuudeksi samalla kun alkoholi jää lämmittämään nielua. Viinin kadotessa suusta runsaat hapot nostavat runsaasti vettä kielelle tanniinien pyrkiessä kuivaamaan suun limakalvoja. Tammen vaniljaisuus nousee ensimmäisen kerran kunnolla esiin vasta sitten kun nuuhkaisen jo tyhjennettyä viinilasia.
Travaglini Gattinara ei ole samanlainen hienostunut ja elegantti viini kuin monet hinnakkaat ja pitkään kypsyneet naapurialueiden Nebbiolot. Sen sijaan se tarjoaa mukavan omaperäistä Nebbiolo-esitystään lähes maalaismaisella röyhkeydellä, mutta sortumatta missään vaiheessa yksipuoliseen hönöttelyyn. Viini onkin kuin köyhän miehen Barolo; tästä saa Nebbiolon intensiteettiä ja vaikuttavaa moniulotteisuutta ilman ylimääräisiä elegansseja käytännössä puoleen hintaan. Oli viinin funktio sitten rasvaisempien, italialaishenkisten ruokien kumppanina tai kellarin täyttäjänä se vuosikymmen tai puolitoista, molemmat roolit Travaglini täyttää kiitettävin arvosanoin ja laatuunsa nähden vallan erinomaiseen hintaan.
Lyhyesti: Tiukka, intensiivinen, keskitäyteläisestä maustaan huolimatta hyvin voimakas ja moniulotteinen Nebbiolo laatuunsa nähden edulliseen hintaan.
Arvio: Erinomainen – viinin tuima hapokkuus ja tanniinisuus kaipaavat joko tuhtia ruokaa, noin vuosikymmenen odottelua tai todella tiukkojen viinien ystävää. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan tämä viini on yksi parhaista valinnoista mihin voi pari kymppiä hassata.
Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti