Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.1.16

To Øl Nelson Survin

To Øl Nelson Survin
  • Valmistaja: To Øl
  • Tyyppi: Olut, Sour ale / DIPA
  • Maa: Tanska (Belgia)
  • Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Flanderi, Itä-Flanderi, Lochristi)
  • Maltaat: Biscuit-, cara-, pilsner-; mallastamaton vehnä
  • Humala: Nelson Sauvin
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 3,99e (Lokakuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Koska olen kyltymätön hapanoluthermanni, pitää jokainen vastaantuleva hapan kötöstys napata testiin – sellaisissakin tilanteissa, joissa hälytyskellojen pitäisi jo soida. Hyvä esimerkki tällaisesta oluesta on nyt arvioitava To Ølin Nelson Survin: hapanoluen ja single hop Double IPA:n epäpyhä risteytys.

Eipä kai tässä sen enempää lätinää oluesta tarvitse harrastaa? Voltteja on DIPA-henkeen 9%, sekä aromi- että katkerohumalointi on tehty uusseelantilaisella Nelson Sauvinilla ja olut on pantu myös Mikkellerin taajaan käyttämällä vuokrapanimo de Proefsilla.

Oluen läpinäkymättömän samea väri on kevyesti ruskeaan taittuvan appelsiinin oranssi – ei siis mitenkään erityisen houkutteleva. Kermaisen beige vaahtokukka on hyvin runsas, erittäin kestävä ja se jättää ronskisti lasin reunoille pitsiä.

Oluella on todella intensiivinen, kompleksinen ja jopa hennon Sauvignon Blancia muistuttavan valkoviinillinen tuoksu, jossa tuntuu kypsänmakeaa sitrushedelmää, ruohoa, persikkaa, eksoottisia tropiikin hedelmiä, hentoa herukanlehteä ja aavistus karamellimallasta sekä vivahde kirpeyttä. Taustalla häilyy persoonallinen, hennon maamainen funkin häivähdys, joka ei kyllä varsinaisesti kuitenkaan muistuta lambicien brettaisuutta.

Jumalauta kun olut on kirpeä. Siis oikeasti, olut muistuttaa enemmän oluella maustettua sitruunamehua kuin olutta. Kuiva ja kirpeän hapan maku tuo kielelle makeaa sitruunamarmeladisuutta,tuntuvaa greippistä ja jopa ärjyn voimakkaaksi äityvää saippuaista katkeruutta, karamellimaltaisuutta, kevyttä kukkaisuutta ja hennosti kypsää omenaa. Hiilihappo on todella pientä ja pehmeää, kun taas suutuntuma on keskitäyteläinen tai täyteläinen, öljyinen ja liukas. Hämmentävästi 9% alkoholia pysyy täysin piilossa.

Suuhun jäävä jälkimaku on pitkä, rusehtavan omenainen, kirpeän raikas, sitruunainen ja rouhean karamellinen, jopa hennon toffeinen. Jälkivaikutelma on varsin tuntuvan katkeroinen, poskipäitä viiltävän kirpeä ja erittäin moniulotteinen.

Mitä

helvettiä.

Tämä olut kyllä onnistuu yllättämään täysin – vaikka se on juuri sellainen, mitä etiketti lupaa: hapan DIPA. Tästä oluttyylistä tuskin tulee mitään suurta hittiä, sillä ainakin tässä oluessa humalien tuntuva karvaus ja voimakas kirpeys eivät oikein kunnolla juttele keskenään; lisäksi happamuus ei oikein täysin soinnu kokonaisuuteen, vaan se lähinnä tuntuu hieman päälleliimatulta, minkä lisäksi se tuntuu korostavan humaloinnin saippuaisuutta erittäin voimakkaasti. Oluessa tuntuu olevan kauneusvirheitä ja tasapaino hieman hukassa, mutta samalla oluiden höpöasteikko loppuu jo kesken ja jatkuvasti tekee mieli ottaa uutta hörppyä, jotta voi tuntea olonsa hämmentyneeksi. En tiedä mitä ajatella tästä.

Lyhyesti: Äärimmäisyyksien höpöolut: hapanoluen ja Nelson Sauvinilla humaloidun single hop -DIPA:n epäpyhä liitto. Hieman epätasapainoinen ja erittäin kummallinen.

Arvio: Erikoinen – en ole varma onko olut oikeasti hyvä. Se tuntuu hieman tasapainottomalta, ja vaikka yleensä niin katkerot kuin happamuus ovat hyviä asioita oluessa, tuntuu Nelson Survinissa molempien läsnäolo hieman liioitellulta: tämä olut ei ole riittävän iso niille molemmille. Vioistaan huolimatta olut onnistuu jättämään koukkuun ja saa nostamaan lasin uudelleen huulille.

Hinnan (3,99e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti