Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.1.16

Mikkeller Beer Geek Dessert

Mikkeller Beer Geek Dessert
  • Valmistaja: Mikkeller
  • Tyyppi: Olut, Imperial Oatmeal Stout
  • Maa: Tanska (Norja)
  • Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Stavanger)
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 9,99e (Marraskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Mikkellerin Beer Geek -sarjan ensimmäiset oluet olivat niitä, jotka alun perin sinkosivat tämän panimottoman panimon suureen suosioon. Alkuperäinen Beer Geek Breakfast oli kahvilla tuunattu imperial oatmeal stout, mutta sittemmin siitä on tullut vaikka minkälaisia erikoisversioita. Tämä Arkadian Alkosta löytynyt Beer Geek Dessert on vaniljalla ja kaakaolla tuunattu jälkiruokaversio alkuperäisestä versiosta – eli pohjalla on edelleen järeä (11% holia), kahvilla maustettu oatmeal stout.

Mikkellerin totutusta linjasta poiketen tämä olut ei ole valmistettu belgialaisella de Proef -vuokrapanimolla, vaan Lervigin panimolla Stavangerissa, Norjassa. Oluen parasta ennen -päiväys on heitetty turvallisesti useamman vuoden päähän, eli päivämäärälle 15.11.2019.

Pullosta kaatuu (tai valuu) öljyistä, pikimustaa ja läpinäkymätöntä, tervamaista olutta. Kaadon myötä nousee melko oluen päälle melko runsaastikin kermaista, hyvin pienikuplaista ja maitokahvinväristä vaahtoa.

Oluella on äärimmäisen intensiivinen ja aromaattinen tuoksu, jossa tuntuu julmetusti kaikenlaista tummanpuhuvaa: makeaa suklaisuutta, tervaleijonaa, vaniljaa, karamellisuuteen taittuvaa paahteista mallasta, Pantteri-lakritsikarkkia, makeaa savua, tupakanpurua, pehmeää lakritsia, kermatoffeeta, hentoa kanelikorppua... Näitä piirteitä tuntuu löytyvän loputtomasti, sillä tuoksu tuntuu muuttuvan ja kehittyvän pelkästään joka nuuhkaisun välillä.

Suussa oluella on täyteläinen, runsas ja kermaisen pehmeä yleisvaikutelma. Hyvin intensiivisessä maussa on pinnassa eniten Pantteri-lakritsikarkkia, espressoa, tummaa suklaata ja karamellimallasta. Niiden alta löytyy salmiakkia, lakritsipiippua, vaniljaa, raakakaakaota, kevyttä piparisuutta ja hentoa pippurisuutta. Yleisilme on hieman makeahko, mutta paljon vähemmän mitä oluen nimestä voisi odottaa. Hiilihappo on erittäin pehmeää, kermaista ja lempeää, mutta yllättävän kestävää ja alkoholi (11%) pysyy mainiosti piilossa.

Jälkimaussa tuntuu jo jonkin verran alkoholin tuomaa lämpöä, lakritsia, makeaa paahteisuutta, tummaa suklaata, kevyttä pippuria, hentoa yrttisyyttä ja aavistus vaniljaa. Oluella on äärimmäisen pitkä, monisyinen ja hennon tahmea jälkivaikutelma, joka seilaa makean ja hennon siirappisen maltaan sekä kuivan, pippurisen mausteisuuden ja hennon yrttisyyden väliä ees taas. Lopuksi suuhun jää melko intensiivinen, kompleksinen, voimakkaasti Pantterikarkkeihin ja tummaan suklaaseen nojaava jälkivaikutelma.

Beer Geek Dessert on todella hieno, lempeä, erittäin monisyinen, helpostijuotava ja herkullinen superstout, jota tekisi mieli kuvailla termillä "makea tuhkakuppi", joskin tämä tuskin herättää niitä positiivisia mielikuvia, mitä sillä tavoittelen. Joka tapauksessa, tämä olut on upea, kompleksinen jälkiruoka itsessään. Se tarjoaa paljon kaikkea, mutta se ei siltikään tunnu mitenkään liioitellulta – edes makeudeltaan, eli olut ei ole mitenkään imelä, vaan tasapainoinen ja kaikin puolin herkullinen esitys.

Volttiensa ja tuhdin makunsa puolesta olut ei ole mitään nopeasti hörpittävää tavaraa, joten tämä on joko pitkän kaavan mukaan nautittava, fiilistelykelpoinen meditaatio-olut tai sitten kaverin kanssa jaettava, hieman makeampi herkku. Alkon erikoisvalikoiman hinta on oluen laatu mukaanluettunakin turhan kova, mutta vielä sen verran järkevä, että sen voi maksaa mukisematta kerran.

Lyhyesti: Todella vaikuttavan suurikokoinen, monisyinen, tasapainoinen ja normaalia piirun verran makeampi versio klassikko-superstout Beer Geek Breakfastista.

Arvio: Erinomainen – olen hieman kyllästynyt moniin Mikkellerin IPA-viritelmiin (en kaikkiin) ja muihin panimon superhumalaisiin oluisiin, koska ne tuntuvat liian usein olevan samasta puusta veistettyjä –kiitos hyperaromaattisten uuden maailman humalajikkeiden, joita Mikkeller tuntuu rakastavan. Sen sijaan panimo kyllä osaa tehdä uskomattoman tasapainoisia imperial stoutteja, joista tämä on jälleen kerran mainio esimerkki. 5/5-kamaa.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Alkon hinta oli kyllä ainakin toissa viikolla 9,99e. Jos on kaksi euroa 2kk hinta noussut niin melko reilua. 28% :)

    http://www.alko.fi/tuotteet/704704/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, nappasin arkistoistani vahingossa Mikkellerin Crooked Moon Tattoon speksit. Kiitoksia huomautuksesta, korjataan asia!

      Ja arvio pysyy hinnanmuutoksesta huolimatta edelleen samana, joskin tässä hinnassa ollaan jo borderline-heikon puolella.

      Poista