Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.9.15

Drappier Pinot Noir Rosé Brut Nature

http://www.alko.fi/tuotteet/956717/
Drappier Pinot Noir Rosé Brut Nature
  • Valmistaja: Champagne Drappier
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, Aube, Côte des Bar
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 42,90e (Heinäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 42,90e (Syyskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)

Kun shamppanjasta puhutaan, osaa moni vähänkään asiaan perehtynyt (tai alueella vieraillut) luetella Champagnen viinialueet: Montagne de Reims, Côte des Blancs, la Vallée de la Marne. Näppärimmät osaavat vielä sijoittaa nuo edellämainitut alueet oikein, oikealle kyljelle kaatuneen T-kirjaimen muotoon: Épernayn kaupunki sijoittuu alueiden keskipisteeseen ja siitä lähtee länteen T:n varsi, Pinot Meunieriin erikoistunut la Vallée de la Marne. Épernaysta etelään taas laskeutuu Chardonnaystaan kuuluisa Côte des Blancs ja pohjoiseen, aina Champagnen "pääkaupunki" Reimsiin asti nousee Pinot Noireistaan tunnettu Montagne de Reims.

Monet kuitenkin unohtavat tykkänään Auben alueen, joka sijaitsee koko muusta Champagnesta täysin erillään. Auben alueelta löytyvä Côte des Bar sijaitsee aivan Burgundin viinialueeseen kuuluvan Chablis'n naapurissa ja sinne päästäkseen joutuu ajelemaan parin tunnin matkan Reimsistä. Koska tämä alue sijaitsee selvästi etelämpänä kuin muu Champagne, ovat Côte des Barin kuohuviinit usein muhkeampia ja kypsempiä kuin viileämmiltä Champagnen seuduilta tulevat viinit – tyylin kriitikoiden mukaan viineistä siis "puuttuu eleganssia". Samasta syystä alueen merkittävin rypäle on riittävän lämpöisestä ilmasta tykkäävä Pinot Noir, joka edustaa n. 85-90% osuutta alueen tuotannosta. Alueen etäisyys Champagnen sydänmaista näkyy myös siinä, ettei "kolmen päärypäleen trendi" (Chardonnay ja Pinot't Meunier ja Noir) ole vieläkään tavoittanut kaikkia Côte des Barin viljelijöitä – osa nimittäin jääräpäisesti jaksaa viljellä alueen viittä muuta rypälelajiketta. Näistä "tunnetuimmat" ovat Arbanne, Blanc Vrai (eli Pinot Blanc) ja Petit Meslier, mutta viljelevätpä jotkut jopa Fromenteauta (Pinot Gris) ja Gamayta – tosin niin pieniä määriä, ettei yksikään tuottaja taida tuottaa näistä kahdesta viimeksimainitusta valmistettua lajikekuohuvaa, ainakaan kaupallisia määriä.

Drappierin suku ulottuu todistettavasti 1600-luvun alun Reimsiin, mutta viinien pariin suku siirtyi vasta vuonna 1803, kun François Drappier muutti Urvillen kylään Côte des Barin alueelle viljelemään viinejä. Ensimmäisen vuosisadan ajan viinitalo viljeli rypäleitä myytäväksi Champagnen alueen suurille viinitaloille (esim. Piper-Heidsieck, Moët & Chandon), mutta 1900-luvun alkupuolella Drappier keskittyi tuottamaan viinejä omalla nimellään. Tätä nykyä Drappier omistaa 53 ha omia viinitarhoja, joilla Pinot Noir edustaa yli 70% kaikista viljelyksistä; lisäksi tarhoja vuokrataan vajaan 50 ha edestä muilta viljelijöiltä. Tarhoja viljellään mahdollisimman luonnonmukaisesti, joskin ns. "järkiluomusti": Michel Drappierin mukaan heitä ei kiinnosta luomusertifikaatit, sillä tehokkaita synteettisiä myrkkyjä käytetään pieniä määriä tarpeen vaatiessa. Hänen mukaansa on parempi pyrkiä luomuun, mutta tehdä parasta laatua epäluomusti kuin huonoa laatua luomusti tai vaihtoehtoisesti myrkyttämällä runsaalla kädellä luonnonmukaisilla myrkyillä.

Viinien valmistus noudattaa myös minimaalisen manipuloinnin periaatteita: viineihin lisätään vain äärimmäisen vähän säilöntäaineena toimivia sulfiitteja ja muuten viinien annetaan valmistua melko lailla oman aikataulunsa mukaan. Tämä Rosé on valmistettu aluksi runsaan värin antavalla kolmen päivän kuorikontaktilla, minkä jälkeen viinin on annettu kirkastua luonnollisesti. 2 viikkoa kestävän ja omilla luonnonhiivoilla tapahtuneen käymisen jälkeen viinin on annettu käydä läpi luonnollinen, happoja pehmentävä malolaktinen käyminen. Viini on pullotettu suodattamattomana ja sen on annettu kypsyä hiivasakan kanssa 2-3 vuotta ennen korkinvaihtoa. Helmikuussa 2014 suoritetun korkinvaihdon yhteydessä viiniin ei olla lisätty lainkaan sokeria, eli viini on rutikuiva nolladosage-viini.

Viinillä on todella kaunis, syvä ja kuulaan punertava väri, joka on yleissävyltään kirkkaan vadelmanpunainen, joskin se taittuu hennosti sipulinkuoriseen oranssinruskeaan.

Tuoksu on hurmaavan intensiivinen, joskin hieman yksiulotteisen marjavetoinen. Pääasiassa nokkapuolesta löytyy kypsää kirsikkaa, kevyttä metsämansikkaa ja hentoa vadelmaa, mutta taustalla häilyy myös aavistus hiivaisuutta ja autolyysin mukanaan tuomaa kermaisuutta.

Maku on selkeästi rutikuiva ja napakan hapokas, muttei kuitenkaan millään tavalla kireä tai korostuneen karu vaikkei jäännössokeria löydykään suutuntumaa pehmentään. Kielellä pyörii hapankirsikkaa, kypsää karpaloa, kevyttä sitruksisuutta, greippistä ja hennon yrttistä karvautta sekä kalkkisen kuivakkaa mineraalisuutta, joka korostaa viinin bitteristä yleisilmettä. Yleisilmettä sävyttää todella tasainen, hyvin pieni, elegantti ja melko kestävä mousse.

Viileän raikas ja pitkähkö jälkimaku jättää suuhun kalkkista mineraalisuutta ja kevyen bitteristä yrttisyyttä, karpaloista ja kevyen vadelmaista marjaisuutta sekä hentoa greippisyyttä.

Drappierin Brut Nature -rosée on pähkinänkuoressa maukas, raikas ja mukavan napakka, marjavetoinen shamppis. Vaikea sanoa, mahtaako viini tästä mihin suuntaan kellarissa kehittyä, mutta ainakaan tässä vaiheessa kokonaisuus ei suurempia yllätyksiä tarjonnut, vaan pysyi loppupeleissä melko simppelinä esityksenä. Viini kuitenkin kantaa kypsän hedelmänsä vaivatta, eikä viiniä hörppiessä jäännössokerin täydellinen puuttuminen erotu käytännössä mitenkään. Jos nyt jotain viini kaipaa, on se ruokaa pehmittämään makumaailman bitterisyyteen taipuvia piirteitä – esimerkiksi kalaa tai ruokaisempia kesäisiä salaatteja. Meidän taloudessamme viinin kylkeen taiottiin pinaatti-chévre-pasta, joka toimi varsin verrattomana makuparina viinille.

Viini on kyllä tasapainoinen, laadukas ja herkullinen esitys, mutta omasta mielestäni piirun verran hinnakas esitys hieman simppeliksi jäävään yleisilmeeseensä nähden. Auben alueen viinit ovat yleensä muiden Champagnen alueiden viinejä edullisempia, joten reilun neljänkympin perus-rosée Côte des Barista menee himpun verran tyyriin puolelle – itse näkisin viinin hinnan mieluummin kolmosella alkavalla numerolla.

Lyhyesti: Tasapainoinen, kypsä ja miellyttävä, naturaalihkon tyylin nolladosage-rosé eteläisessä Champagnessa sijaitsevasta Aubesta.

Arvio: Miellyttävä – viinin makumaailmassa kypsä, runsaan marjainen Pinot Noir pääsee hienosti esiin ilman, että jäännössokeri tulisi turhaan sitä korostamaan tai pehmittämään. Herkullinen ja hurmaavan punainen esitys niin aterialle kuin sellaisenaan nautittavaksi.

Hinnan (42,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti