Põhjala Must Kuld Porter
- Valmistaja: Põhjala
- Tyyppi: Olut, Porter / Milk Stout
- Maa: Viro
- Alue: Tallinna
- Maltaat: Carafa type 2 special, Crystal 50, Crystal 150, Crystal 200, München-, Pale-, Pale Cara-, Suklaa-
- Humala: Goldings, Magnum
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 6,90e (Heinäkuu 2015, SeaPub tallink, Baltic Princess)
- Hinta nyt: 4,99e (Syyskuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
Kesällä tuli pyörähdettyä Kroatian lisäksi myös mm. etelänaapurissa, ja kun eestiläiset pienpanimot ovat olleet tässä jo toista vuotta ihmisten huulilla niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin, oli mielestäni korkea aika tarkastaa ihan henkilökohtaisesti että mistä on oikein kyse.
Eli jos nyt ihan oikeasti joku on missannut jotain oleellista maailman tapahtumista, niin tässä kerrottakoon, että pienpanimobuumi ei ole mikään suomalainen ilmiö (toivottavasti kukaan ei ole luullut näin), vaan pienpanimoja on Yhdysvaltojen perässä ilmestynyt ympäri maailmaa. Viroon ilmiö rantautui muutama vuosi sitten ja tätä nykyä suomalaisille tunnetuimmat nimet lahden tuolta puolen ovat Õllenaut, Suomesta Viroon muuttanut Sori Brewing ja maan pienpanimoskenen kirkkaimpana tähtenä pidetty Põhjala.
Alkuvuonna 2013 ensimmäisen oluensa julkaisseella Põhjalalla oluista vastaa ensisijaisesti Skotlannin maineikkaalla Brewdogilla kannuksensa hankkinut Chris Pilkington. Panimo onkin hyvin lyhyessä ajassa onnistunut vakuuttamaan massat laadukkailla, mielenkiintoa kutkuttavilla ja piirun verran keskivertokäsityöolutta persoonallisemmilla oluillaan; näitä onkin jo kerääntynyt varsin kiitettävä katras panimon kotisivujen mukaan. Panimon kenties tunnetuimmaksi olueksi on noussut Must Kuld Porter, todennäköisesti lähinnä kaupan hyllyiltä suorastaan hyökkäävän etikettinsä takia. Pullon etiketissähän on siis kuvattuna se, jota pannaan – paahtomallas.
Tämä kyseinen olut on valmistettu peräti seitsemän eri maltaan pohjalle, mutta panimomestari Pilkington ei ole lähtenyt Brewdogin henkeen humaloimaan olutta superaromaattisilla uuden maailman humalalajikkeilla, vaan käytössä ovat hienostuneempia eurooppalaislajikkeita. Lisäksi oluelle on annettu milk stout -henkeen pieni annos maitosokeria eli laktoosia – hiivat kun eivät kykene käyttämään tätä sokeria, joten se jää antamaan oluelle hienovaraista makeutta ja täyteläisyyttä.
Väriltään musta kulta on osuvasti läpinäkymättömän pikimusta. Oluen ylle nousee kermaisen paksu, melko tiivis, suht kestävä ja paljon pitsiä jättävä maitokahvinruskea vaahto.
Tuoksu on varsin vivahteikas ja miellyttävän moniulotteinen. Siitä erottuu ensisijaisesti makeaa maltaisuutta, tummanpuhuvaa paahteisuutta ja hieman kevyemmin kukkaisuutta ja hillittyä sitrusvetoista hedelmäisyyttä. Taustalla häilyvistä, hienovaraisemmista sävyistä voi erottaa lakritsia, jälkiuunileipää, kevyttä maitokahvia, maltillista sitruunankuorta, ujon kärtsäistä mallasta, hillittyä tervaleijonaa, hentoa mämmisyyttä ja aavistuksen ruisleipätaikinaa. Kattaus on siis ihastuttavan kompleksinen ja tarjoaa jokaisella nuuhkaisulla erilaisen kattauksen niin makeampia kuin karvaampiakin vivahteita.
Suussa olut on miellyttävän täyteläinen ja melko voimakkaan paahteinen, kuitenkin ilman hyökkäävää kärtsää tai tuhkaisuutta. Pehmeähkö, tasapainoinen ja sulava kokonaisuus on hentoisesti makean limppuinen, miellyttävän kahvinen, hennon lakritsinen, maltillisen katkeroinen. Hiilihappo on pehmeää ja lempeää.
Kermaisessa jälkimaussa tuntuu keskimakua voimakkaammin kärtsää, jonka bitteriin sekoittuu hiiltynyttä leipää ja kevyttä katkerohumalaa. Loppuliu'ussa tuntuu rouheaa paahtomallasta, maltillista maitokahvisuutta ja hillittyä lakritsia, joka loppua kohti taittuu ujosti suolaiseen salmiakkiin.
Põhjalan Must Kuld on kokonaisuutena suorastaan hurmaavan maukas, miellyttävän pehmeä, juuri sopivasti hieman makea ja kaikin puolin erittäin tasapainoinen, runsas portteri. Yleisesti tämä on siis todella mainiota kamaa, ja vaikka laktoosi-intoleranttia tässä ollaankin, on meikäläisen toleranssi näin kovalaatuisille oluille varsin korkea. Ensimmäisen oluen perusteella Põhjala pääsee vakuuttamaan kertaheitolla – täytyy toivoa, että kova laatu pitää tulevaisuudessakin!
Itse tosiaan testasin oluen Viron-laivalla baarissa, mutta ilahduttavasti olut saapui myös Alkon tilausvalikoimaan tässä syksyn koitettua. Suosittelen lämpimästi nappaamaan oluen mahdollisuuksien puitteissa testiin, sillä tässä on helposti yksi monopolin tämänhetkisen valikoiman parhaista porttereista!
Lyhyesti: Hyvin vivahteikas, maukas, hieman makea ja miellyttävän pehmeä, laktoosilla tuunattu virolaisportteri.
Arvio: Erinomainen – julmetun maukas esitys, jossa tasapainoisuus ja moniulotteisuus paiskaavat ylävitosia silkasta olemassaolon riemusta. Nimensä mukaisesti tämä olut on kyllä mustaa kultaa.
Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti