Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


8.2.15

Hiisi Aarni

http://www.alko.fi/tuotteet/783884/
Hiisi Aarni Rukiinen IPA
  • Valmistaja: Panimo Hiisi
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Keski-Suomi, Jyväskylä
  • Maltaat: Pale-, ruis-, vehnä-
  • Humala: Chinook, Simcoe
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,61e (Helmikuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 4,61e (Helmikuu 2015, Alko)

Jyväskyläläinen Hiisi on kyllä vakiinnuttanut kiitettävän hyvin paikkansa Suomen pienpanimokentällä: viime vuoden pienpanimokattauksessa esitelty black IPA Pläkki sai sen verran hyvän suosion, että se teki vajaan vuoden sisällä vielä comebackin Alkon perusvalikoimaan! Lisäksi nyt pienpanimokattauksessa 2015 esitelty ruis-IPA Aarni on ollut melko hyvin vastaanotettu – ymmärtääkseni monesta Alkosta olut myi loppuun jo ensimmäisenä myyntipäivänään!

Aarni on siis IPA, johon on haettu erottuvuutta ja mielenkiintoa sekä rukiilla (joka tuottaa yleensä runsaampaa ja rouheampaa makumaailmaa) että vehnällä (joka tuottaa yleensä olueen runsaampaa vaahtoa ja kepeyttä). Muuten ollaan menty melko tyypillisellä modernin IPA:n kaavalla: EBU:ja 50 ja humalina tuttu, aromaattinen jenkkiduo.

Aarni on väriltään pähkinänruskea, ja sillä on melko runsas, kestävä ja mukavan tiivisrakenteinen, rantahiekan värinen vaahto.

Lasista olut ryöpyttää runsasta ja intensiivistä, selvän IPA-maista tuoksua, jossa tuntuu sitruksisuutta, kevyttä persikkaa, hieman havuisuutta ja aavistuksen verran makeahkoa, pullataikinaista hiivaisuutta.

Maku on kuivakka, voimakas ja rapea – siis juuri sellainen, minkälaisen hyvän ruis-IPA:n kuuluukin olla. Kieli erottaa greippiä, havuisuutta, rukiista mausteisuutta ja rouheutta, sekä kevyen keksistä maltaisuutta. Hyvin pieni, hennosti nipistelevä, tasainen hiilihappo antaa hyvin tilaa makumaailmalle, mutta kokonaisuuteen sopisi mielestäni jopa aavistuksen rohkeampikin kupliminen. Suutuntuman kepeästä olemuksesta huolimatta oluessa on melko tanakka, harteikas ja voimakas tuntu, mihin ruis varmasti osaltaan vaikuttaa.

Jälkimaku on rukiisen mausteinen, terävän katkeroinen, greippinen, hennon aromikkaan hiivainen ja melko pitkäkestoinen. Tuntuvan rapsakka katkerohumala jatkuu pitkään samalla kun muiden aromien hälvettyä tuoksusta tuttu hento pullataikinaisuus nousee aavistuksen verran esiin.

Hiisi on onnistunut Aarnilla tekemään varsin tyylipuhtaan ruis-IPA:n. Tämä on tyylillisesti siis melko tyypillinen, humalavoittoinen jenkki-IPA, mutta rukiilla on saatu olueen myös mukavan robustia ilmaisua ja harteikkuutta ilman, että olut olisi selkeän mallasvetoinen (mikä ei kyllä meikäläistä haittaisi, kun nuo tuntuvan maltaiset IPA:t ovat usein enemmän mieleeni kuin perinteiset humle-på-humle-IPA:t.) Ainoa, mikä itseäni eniten hämmentää, on oluen parasta ennen -merkintä 09/16 – yleensä IPA:t merkitään puolen vuoden, korkeintaan vuoden päähän panopäivästä, sillä niissä yleensä pääpaino on aromihumalissa, jotka ensimmäisenä kärsivät pitkästä seisoskelusta. Onkin siis melko erikoinen veto iskeä IPA:lle bbe-päiväys yli puolentoista vuoden päähän. Kehittyykö / säilyykö tämä olut muka niin hyvin niin pitkään?

Oli miten oli, IPA-buumi ei näytä Suomessa hellittäneen, jos pienpanimot edelleen uskaltavat kerran vuodessa puskea IPA:a Alkon pienpanimokatselmukseen ja ne myös suorastaan viedään käsistä – vaikka trendien aallonharjalla ratsastavat mallasmestarit sanovatkin IPA:n olevan jo menneen talven lumia. Ei siinä mitään, Aarni on kyllä ihan kelpo IPA ja myös Alkon valikoiman paras ruis-IPA (eli siis ainoa). Ruis tuntuu nyt muutenkin elävän jonkinlaista renessanssia alkoholijuomien raaka-aineena, kun erilaisia ruisoluita on näkynyt jonkin verran Alkon hyllyillä ja ruis on myös ensisijainen raaka-aine niin Helsinki Distilling Companyn kuin Kyrö Distilleryn tisleissä!

Lyhyesti: Tyylipuhdas, moderni, humalavetoinen IPA, johon on saatu rouheutta ja runsautta lisäämällä hieman ruista ranteeseen. Siis ohran sekaan.

Arvio: Hyvä – oikein kelvollinen ja tasapainoinen esitys, joka on kuitenkin tietyllä hieman yllätyksetön tapaus: ruis tuo olueen kyllä harteikkuutta, mutta muuten olut on ehkä piirun verran turhan turvallinen ja varman päälle pelaava. Onneksi tässä tyylissä tasavarma ratkaisu on kuitenkin aina tasaisen varma, eli lopputulos toimii hyvin.

Hinnan (4,61e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti