Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.2.15

Stadin Imperial Porter

http://www.alko.fi/tuotteet/731774/
Stadin Imperial Porter
  • Valmistaja: Stadin Panimo
  • Tyyppi: Olut, Imperial Porter
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Helsinki
  • Maltaat: Karamelli-, pils-, suklaa-, tumma-
  • Humala: Polaris
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,98e (Helmikuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 5,98e (Helmikuu 2015, Alko)

Tutkimusmatka pienpanimokattaukseen vuosimallia 2015 jatkuu! Tällä kertaa yksi Suomen lempparipanimoista, eli Stadin Panimo melkein-naapuristani (on tästä kyllä useampi kilometri pääkallonpaikalle). Tänä vuonna StaPa jatkaa mustien oluiden linjalla (viime vuonna oli Double Oat Malt Stout), mutta tällä kertaa ei lähdetty kikkailemaan erikoisemmilla maltailla tai tyylilajeilla, vaan tyydyttiin tekemään perusportteria. Keisarillisella volteilla, tottakai. Homman twistinä on hieman harvemmin täkäläisissä oluissa nähty, moderni saksalainen Polaris-humala, jota on käytetty kautta linjan – kyseessä on siis imperiaalia portteria single hop -meiningeillä.

Oluen väri asettuu jonnekin mustan tervaisen ja hyvin tumman mahonginruskean välimaastoon. Vaahtoa ei kaadossa juurikaan synny, ja se harva kermanvärinen kuplakin vetäytyy nopeasti lasin reunoille.

Tuoksu on hyvin aromaattinen ja moniulotteinen: perinteisen paahtuneen limpun ja makean lakritsin rinnalta löytyy myös donitsitaikinaa, sitruksista aromihumalaa, sekä jännittävästi kevyttä luumuisuutta ja kypsän karhunvatukkaista marjaisuutta. Erityisesti tuo oluen marja-hedelmäpuoli luo meikäläiselle mielleyhtymiä kepeämpiin Grenache-punaviineihin, mikä on yllättävä – ja yllättävän toimiva – temppu näin portterilta.

Hieman yllättävästi oluen makumaailmassa ei hallitsekaan ensisijaisesti paahteisuus tai lakritsi, vaan jännittävä, hieman sitruksisuuteen taittuva, mehukas aromihumalainen hedelmä. Tuo hedelmäisyys ei ole mitenkään överiä tai läpitunkevaa, mutta sen verran voimakasta, että se tuntuu olevan makumaailman hallitsevin elementti. Paahteisuutta ja lakritsia kyllä löytyy myös, mutta selkeästi enemmän taustalta, missä velloo myös kevyttä tumman siirappista ja karamellista mallasta sekä hieman tuoksusta tuttua sinertävää marjaisuutta. Katkeroita oluesta löytyy StaPa-viitekehyksessä melko maltillisesti (30 IBU pullon mukaan, 36,6 EBU Alkon), eli pääosa on luovutettu selkeästi oluen vivahteikkaalle makumaailmalle, ei kieltärepivälle bitterille. Suutuntuma on keskitäyteläinen tai melko täyteläinen, mikä on näin tanakalle oluelle juuri ja juuri riittävän mittainen. Pientä vetisyyden tuntua on siis havaittavissa, mutta oluen jännittävä makumaailma onneksi antaa paljon anteeksi. Hiilihappoisuus on tyylille ominaisesti puoliolematonta nipistelyä.

Jälkimaku on melko rapean humaloitu ja jopa yllättävän kepeän sitruksinen – enemmän siis IPA- kuin portterihenkeen. Seassa kyllä tuntuu myös paahteisuutta, jälkiuunileipää ja hentoa salmiakkista suolaisuutta, mutta loppupeleissä melko hillityllä otteella. Viipyilevässä, moniulotteisessa ja miellyttävän pitkäkestoisessa älkivaikutelmassa tuntuu ensimmäisen kerran myös oluen 9,5% volttien tuomaa lämmönhohkaa.

Kiitos StaPa, et tällä kertaakaan päässyt pettämään. Hivenen ohkainen suutuntuma oluella oli 9,5% imperiaaliportteriksi, mutta tyylilajille sopivissa raameissa vielä liikuttiin. Sen sijaan aromi- ja makupuolella olut yllätti vetelemällä esiin sellaisia kortteja, joista oli vaikea sanoa, oliko ne ässiä vai jokereita, mutta kyllä niillä voittoon vetäisi. Vaikkei katkeroita oluessa niin hirveästi ollut, toi aromihumalointi tähän portteriin hauskaa, etäisesti IPA-maista vibaa.

Kokonaisuutena StaPan imperiumin portteri on maukas, moniulotteinen, varsin toimivalla tavalla hieman erilainen ja vahvuisekseen suorastaan pelottavan helpostijuotava tapaus. Suurimman miinuksen olut saakin hinnastaan, joka kyllä rupeaa olemaan turhan kireä 0,33-kokoiselle pullolle. Onnistuneen sisällön vuoksi annettakoon tämä tällä kertaa anteeksi.

Lyhyesti: Hieman "ohkainen" (lue: ei julmetun täyteläinen) imperiaaliportteri, johon on saatu mukavaa twistiä aromikkaan hedelmäisellä ja paahteisuuden kanssa jännästi marjaisuuteen taittuvalla aromihumaloinnilla.

Arvio: Tyylikäs – varsin maistuva ja maukas tuttavuus. Ei mikään maailman mieleenpainuvin elämys, mutta erottuu selkeästi edukseen tavanomaisempien porttereiden joukosta.

Hinnan (5,98e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti