Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.2.15

Maku Savuporter

http://www.alko.fi/tuotteet/779274/
Maku Savuporter
  • Valmistaja: Maku Brewing
  • Tyyppi: Olut, Porter / Savuolut
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Tuusula
  • Maltaat: Dark ale-, kristalli-, pale- ,savu-
  • Humala: Chinook, Willamette
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,50e (Helmikuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 4,50e (Helmikuu 2015, Alko)

Alkon pienpanimokatselmuksen 2015 tuorein tulokas lienee vasta viime vuonna tuusulaan perustettu Maku Brewing, joka on lähtenyt kattaukseen mukaan astetta kevyemmällä (5,9%) portterilla. Hommaan on kuitenkin haettu mielenkiintoa tuomalla mukaan savustettuja maltaita. Ratkaisu savun ja portterin yhdistämiseltä kuulostaa mukavammalta kuin yleensä savuoluiksi mielletyt lageroluet, sillä ainakin omaan suuhun savu sointuu mukavammin portterin jo valmiiksi kärtsäisiin piirteisiin kuin yleensä hyvin kepeisiin ja puhdaspiirteisiin lagereihin. Panimon omien sanojen mukaan savuisuutta on kuitenkin tuotu olueen varsin maltillisesti, sillä savuisuuden ei olla haluttu antaa hallita aromimaailmaa.

Olut tulee pullossa, jonka etiketti on mukavan simppeli – vain mustaa viivaa valkoisella pohjalla – mutta yksityiskohtia ja fiiliksiä näistä panimon tyylin mukaisista etiketeistä löytyy varsin paljon. Kenties antaa osviittaa panimon tyylille? Joka tapauksessa, itse olut on väriltään hyvin tumma, käytännössä läpinäkymättömän ruskeanmusta. Oluen päälle noin sentin paksuiseksi laskeutuva, maitokahvin värinen vaahtolakki kestää varsin pitkään.

Tuoksu on aromikas, runsaan paahteinen, kärtsäinen, hieman nokinen ja aavistuksen puinen. Hentoa palvikinkkuakin erottuu, mutta varsin ujosti, mikä sopii meikäläiselle – en ole koskaan ollut innostunut esimerkiksi Schlenkerlan överipalvatusta tyylistä.

Kuivassa maussa tuntuu savua, kärtsäistä paahteisuutta ja palanutta puuta, hentoa kahvinporoisuutta, kevyttä palvikinkkua, sekä aavistus tuhkaisuutta. Lämmetessään mukaan tulee aavistuksen verran makeana tuntuvaa lakritsia, mutta kokonaisuus pysyy edelleen melko kuivana. Humalapuolta on reilusti, sillä kaiken paahteen alta tuntuu hieman greippiä, minkä lisäksi myös katkerotkin ovat vähintään kohtalaiset (46 EBU). Suutuntuma on keskitäyteläinen, portteriksi jopa kevyehkö, ja hiilihappo on suht rapsakka.

Kuivakka jälkimaku on pajuisen ja koivuisen vihertäväarominen, savuinen, hyvin kuivakan puiseva, kevyen kärtsäinen, hennon leipäinen ja aavistuksen salmiakkinen. Hyvin pitkäkestoinen ja kohtalaisen bitterinen jälkivaikutelma tuo aromeiltaan mieleen suomalaisen savusaunan alkukesäisessä maalaisympäristössä.

Ensiksi on annettava suuri plussa Makulle siitä, että olut ei tosiaan muistuta aromeiltaan Schlenkerlan savuoluita – joiden aromimaailma on lähempänä palvikinkkua kuin olutta – vaan savu on hyvin maltillisesti seassa, kevyenä mausteena. Muuten olut on melko mukiinmenevä, kepeämmän pään portteri: tiedossa on siis kärtsäisiä aromeja, kahvisuutta ja tuhkaisuutta. Kokonaisuus on myös yllättävän raikas, sillä se on kuiva, kepeä ja hiilihappoakin on kohtalaisesti. En kyllä tiedä voiko tätä viimeistä laskea varsinaiseksi plussaksi, sillä yleensä en porttereilta varsinaista raikkautta kaipaakaan.

Loppupeleissä olut on siis "vain" melko perusportteri – savu kyllä tuo siihen oman, yhtä aikaa hillityn mutta samalla selväpiirteisen ominaisarominsa, joka antaa sille syvyyttä, mutta loppupeleissä ei tuo niin erityisesti suurta lisämielenkiintoa oluelle. Jännittävin puoli oluessa oli sen jälkimaku, jossa nousi hämmentävästi tuoreen pajun ja koivunvihdan (eli -vastan) aromeja esille. En ole varma, kuinka hyvin ne sopivat kokonaisuuteen, mutta toivatpahan ainakin mielleyhtyminä hauskasti kesäisiä mökkimaisemia. Jos oluelle haluaa miettiä jotain ruokaparia, kenties joku simppeli, savulihaan tai riistaan pohjautuva ruokalaji toimisi parhaiten.

Lyhyesti: Kevyehkö ja kuivakka perusportteri pienellä savuisuudella. Hauska ja melko tasapainoinen siemailtava, mutta ei tarjoa loppupeleissä mitään suurta mielenkiintoisuutta.

Arvio: Miellyttävä – tämä on savustaan huolimatta enemmän arkinen perusolut kuin kuriositeetti. Enemmän kiinnostaisi, jos oluesta tehtäisiin versio seuraavaan potenssiin, eli imperiaalinen savuportteri.

Hinnan (4,50e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti