Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.3.16

Stift Engelszell Nivard

Stift Engelszell Nivard Trappistenbier
  • Valmistaja: Stift Engelszell
  • Tyyppi: Olut, Belgi, Trappisti
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Oberösterreich, Innviertel
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 4,90e (Marraskuu 2015, Õllepood Koht, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Koska tuoreen (vasta vuodesta 2012 toiminnassa olleen) itävaltalaisen Trappistipanimo Stift Engelszellin mainio Benno ja erinomainen Gregorius säväyttivät positiivisesti, oli pakko saada käsiin myös se panimon piskuisen linjaston viimeinen olut, kaikista näistä kevyin Nivard. Ennen kuin ehdin olutta mistään tilailemaan, tuli sellainen vastaan tallinnalaisesta Õllepood Kohtista. Tämän marraskuussa testiin päätyneen pullon parasta ennen -päiväys on 04/03/2016.

Olut on siis Stift Engelszellin kolmesta oluesta kepein niin tyyliltään kuin volteiltaan. Toisin kuin panimon kaksi muuta olutta, tämä ei ole hunajan kanssa käytetty, mutta kuten muutkin panimon oluet, myöskin tämä olut saa nimensä joltain luostarin historian merkkihenkilöistä. Nivardin nimen takana on Nivard Volkmer, luostaria vuosina 1989–91 luotsannut munkki.

Oluella on hennon utuinen, vaaleankeltainen väri ja erittäin runsas, todella paksu ja hyvin kestävä, valkoinen, kuohkea vaahtolakki.

Lasista leijailee hurmaava, houkutteleva ja aromikas tuoksu, josta erottuu makeaa hunajaisuutta, viljaista maltaisuutta, mehukasta belgihiivojen tuomaa keltaista hedelmää, kevyttä appelsiinivetoista sitrusta, maltillista mausteisuutta ja häivähdys sahramia.

Suussa olut on kevyt, kuivakka ja voimakkaan mausteinen. Makumaailmasta erottuu erityisesti reippaalla intensiteetillä intialaisia mausteita, kuivakkaa olkisuutta, kevyttä viljaisuutta, maltillista vehnäistä happamuutta ja hillitysti keltaisia hedelmiä, erityisesti aprikoosia. Vaikkei hunajaa oluessa olekaan, tuovat mausteisuus ja keltahedelmäiset piirteet makumaailmaan hentoa karvasta villihunajaa. Hiilihappo on todella pieni ja hyvin pehmeä, suorastaan puoliolematon.

Kuten keskimaku, on myös jälkimaku kuivakka ja voimakkaan mausteinen. Kielelle jää karvasta villihunajaa, apilaa, belgihiivojen hedelmämaustesekoitusta, kevyttä katkeroa, maltillista viljaisuutta ja häivähdys karamellimallasta.

Mausteisuudessaan ja belgihiivaisessa hedelmäisyydessään on Nivard kuin kevyen tripelin kaltainen, mutta sellaiseksi miellyttävän persoonallinen ja omalaatuinen. Tästä huolimatta olut myös kärsii seurassaan: se ei siis ole ehkä yhtä jännittävä kuin muut Engelszellit. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä olisi mitenkään huono olut – päin vastoin! Tämä on varsin mainio blonde persoonallisella otteella. Kuitenkin, jos tarjolla olisi koko Engelszellin tuotanto ja pitäisi vain yksi olut valita, nappaisin sen kummempia miettimättä Gregoriuksen.

Kokonaisuutena Nivard on hauska, ei-kosiskeleva blonde; alun särmikkään yllätyksen jälkeen oluen kepeys ja kuivakka ilme tekevät siitä kuitenkin helpon juotavan – joskaan ei varmasti moneen makuun soveltuvan.

Lyhyesti: Hauska, persoonallinen, tuntuvan mausteinen, mukavan särmikäs ja hyvällä hörppimiskertoimella varustettu vaalea trappisti.

Arvio: Erittäin hyvä – Engelszellin heikoin tuotos, mutta sellaisenakin varsin mainiota tavaraa! Näin koko rangen maistettuani voin hyvin todeta Engelszellin olevan ehdottomasti yksi parhaista trappistipanimoista.

Hinnan (4,90e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti