Põhjala Mutant Disco White IPA

Põhjala Mutant Disco White IPA

• Valmistaja: Põhjala
• Tyyppi: Olut, IPA / Vehnäolut
• Maa: Viro
• Alue: Tallinna
• Maltaat: Cara pale-, pale-, vehnä-
• Humala: Citra, Columbus, Magnum, Motueka
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 3,50e (Marraskuu 2015, Õllepood Koht)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: põhjala

Yksi IPA-buumin myötä syntyneistä oluttyyleistä vähemmän tunnettuja on ns. "white IPA", joka lienee todennäköisesti jonkinlainen vastareaktio enemmän tai vähemmän ristiriitaiselle "black IPA:lle". Kyseessä on siis vehnää käyttäen valmistettu IPA – eli tietyssä mielessä olut voidaan lukea myös reilusti humaloiduksi vehnäolueksi. Oluen nimi on kyllä siinä mielessä looginen, että niin Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa vehnäoluiden nimi on usein viitannut valkoiseen: Weißbier (saks.), witbier (belg.) ja bière blanche (rans.). Todennäköisesti termi on alun perin vääntynyt saksan vehnää tarkoittavasta Weizen-sanasta.

No niin. Sitten itse arvioitavan oluen pariin. Põhjala ei sitten ole päättänyt mennä tämän(kään) oluen kohdalla siitä, mistä aita on matalin, vaan tämä vehnä-IPA on päätetty tuunata sitruunankuorella (ei tässä mitään, erilaiset sitrustenkuoret ovat olleet perinteinen osa belgialaisia witbierejä) ja tequilassa lillutelluilla tammilastuilla (?!). Olut on valmistettu Tallinnan vanhimmalle pystyssä olevalle yökerholle, Mutant Discolle, klubin 17-vuotispäiville. Tämän marraskuussa testatun putelin parasta ennen -päiväys on 19.02.2016 ja siinä on Põhjalan analyysien mukaan 6,8% a-vitamiinia ja 55 IBU:a katkeroaineita.

Oluella on hieman hefeweissemainen, kevyesti utuinen, kellertävän vaaleanruskea väri ja keskipaksu, melko nopeasti haihtuva valkoinen vaahto.

Tuoksu on hyvin aromikas ja runsas: siitä erottuu persikkaa, pihkaa, trooppista hedelmää, makeaa mausteisuutta, kevyttä karamellia ja hentoa vehnäistä happamuutta.

Suussa oluella on kepeä, mutta yllätävästi melko tunkkainen, jopa suorastaan epämiellyttävä maku. Makumaailmaa hallitsevat voimakasta mausteisuus, maamaisuus ja tuntuva puisevuus. Näiden alta erottuu todennäköisesti jo iän nostattamaa, vanhaa leipää muistuttavaa mallasta, juureksellisuutta, tequilaa, makeaa sitruunaa ja kielen kärjessä häilyvää makeaa karamellia. Oluella on kohtalaisen voimakas katkero sekä varsin maltillinen hiilihappo, mikä tunkkaisen maun kanssa tekee suutuntumasta suht täyteläisen.

Jälkimaku on IPA-henkeen kohtalaisen katkera, greippimehuinen ja ujon havuinen, mutta myös tunkkaisen mausteinen, kevyen juureksellinen ja hennon tequilainen.

Tähän asti Põhjala on onnistunut vakuuttamaan toinen toistaan mielenkiintoisemmilla ja laadukkaamilla oluilla, mutta nyt Mutant Disco teki tuntuvan poikkeuksen panimolta totuttuun linjaan ja metsään mentiin niin että rytisi ja heikompaa hirvittää. Oluen makumaailmaa hallitsee monin paikoin epämiellyttävätkin, tunkkaiset ja juurekselliset piirteet, mutta itselleni jää hieman hämäräksi, mahtaako kyseessä olla tequilassa uitettujen tammilastujen tuoma aromi (en suoraan sanottuna voi sietää tequilaa, ellei kyseessä ole oikeasti laadukas, vähintään Añejo-tasoinen juoma, ja meikäläisen tammivihamielisyys lienee jo yleisesti tunnustettu fakta), vai mahtaako kyseessä olla ainoastaan jo parhaat päivänsä nähnyt olut (vaikka parasta ennen -päiväykseen on vielä matkaa vajaa kolmannesvuosi). Oli miten oli, tällä kertaa kokonaisuus ei vakuuttanut lainkaan – ensimmäinen varsinainen pettymys muuten varsin kovatasoiselta Põhjalalta.

Lyhyesti: Epämiellyttävä, tunkkainen ja kummallisen juureksellinen vehnä-IPA, joka on maustettu sitruunankuorella, tequilalla ja tammella.

Arvio: Kehno – eipä meikäläisen suuhun kovinkaan miellyttävä tapaus. Ei jatkoon.

Hinnan (3,50e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.