Stift Engelszell Nivard

Stift Engelszell Nivard Trappistenbier

• Valmistaja: Stift Engelszell
• Tyyppi: Olut, Belgi, Trappisti
• Maa: Itävalta
• Alue: Oberösterreich, Innviertel
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,90e (Marraskuu 2015, Õllepood Koht, Tallinna)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: stift engelszell

Koska tuoreen (vasta vuodesta 2012 toiminnassa olleen) itävaltalaisen Trappistipanimo Stift Engelszellin mainio Benno ja erinomainen Gregorius säväyttivät positiivisesti, oli pakko saada käsiin myös se panimon piskuisen linjaston viimeinen olut, kaikista näistä kevyin Nivard. Ennen kuin ehdin olutta mistään tilailemaan, tuli sellainen vastaan tallinnalaisesta Õllepood Kohtista. Tämän marraskuussa testiin päätyneen pullon parasta ennen -päiväys on 04/03/2016.

Olut on siis Stift Engelszellin kolmesta oluesta kepein niin tyyliltään kuin volteiltaan. Toisin kuin panimon kaksi muuta olutta, tämä ei ole hunajan kanssa käytetty, mutta kuten muutkin panimon oluet, myöskin tämä olut saa nimensä joltain luostarin historian merkkihenkilöistä. Nivardin nimen takana on Nivard Volkmer, luostaria vuosina 1989–91 luotsannut munkki.

Oluella on hennon utuinen, vaaleankeltainen väri ja erittäin runsas, todella paksu ja hyvin kestävä, valkoinen, kuohkea vaahtolakki.

Lasista leijailee hurmaava, houkutteleva ja aromikas tuoksu, josta erottuu makeaa hunajaisuutta, viljaista maltaisuutta, mehukasta belgihiivojen tuomaa keltaista hedelmää, kevyttä appelsiinivetoista sitrusta, maltillista mausteisuutta ja häivähdys sahramia.

Suussa olut on kevyt, kuivakka ja voimakkaan mausteinen. Makumaailmasta erottuu erityisesti reippaalla intensiteetillä intialaisia mausteita, kuivakkaa olkisuutta, kevyttä viljaisuutta, maltillista vehnäistä happamuutta ja hillitysti keltaisia hedelmiä, erityisesti aprikoosia. Vaikkei hunajaa oluessa olekaan, tuovat mausteisuus ja keltahedelmäiset piirteet makumaailmaan hentoa karvasta villihunajaa. Hiilihappo on todella pieni ja hyvin pehmeä, suorastaan puoliolematon.

Kuten keskimaku, on myös jälkimaku kuivakka ja voimakkaan mausteinen. Kielelle jää karvasta villihunajaa, apilaa, belgihiivojen hedelmämaustesekoitusta, kevyttä katkeroa, maltillista viljaisuutta ja häivähdys karamellimallasta.

Mausteisuudessaan ja belgihiivaisessa hedelmäisyydessään on Nivard kuin kevyen tripelin kaltainen, mutta sellaiseksi miellyttävän persoonallinen ja omalaatuinen. Tästä huolimatta olut myös kärsii seurassaan: se ei siis ole ehkä yhtä jännittävä kuin muut Engelszellit. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä olisi mitenkään huono olut – päin vastoin! Tämä on varsin mainio blonde persoonallisella otteella. Kuitenkin, jos tarjolla olisi koko Engelszellin tuotanto ja pitäisi vain yksi olut valita, nappaisin sen kummempia miettimättä Gregoriuksen.

Kokonaisuutena Nivard on hauska, ei-kosiskeleva blonde; alun särmikkään yllätyksen jälkeen oluen kepeys ja kuivakka ilme tekevät siitä kuitenkin helpon juotavan – joskaan ei varmasti moneen makuun soveltuvan.

Lyhyesti: Hauska, persoonallinen, tuntuvan mausteinen, mukavan särmikäs ja hyvällä hörppimiskertoimella varustettu vaalea trappisti.

Arvio: Erittäin hyvä – Engelszellin heikoin tuotos, mutta sellaisenakin varsin mainiota tavaraa! Näin koko rangen maistettuani voin hyvin todeta Engelszellin olevan ehdottomasti yksi parhaista trappistipanimoista.

Hinnan (4,90e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Stift Engelszell Benno

Stift Engelszell Benno Trappistenbier

• Valmistaja: Stift Engelszell
• Tyyppi: Olut, Belgi, Trappisti
• Maa: Itävalta
• Alue: Oberösterreich, Innviertel
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 4,09e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: stift engelszell

Monella trappistioluella on erityinen paikka sydämessäni, mutta monen kohdalla olen hiljattain kokenut pienen kyllästymisen: niiden yleensä täyteläinen, raskas, makean siirappinen ja hieman rusinainen meininki on ruvennut hieman tympäisemään (poikkeuksena toki Orval, johon ei taida olla mahdollista kyllästyä). Sitten törmäsin itävaltalaiseen Gregorius-trappistiin (tästä oluesta arvio sitten joskus tulevaisuudessa) ja innostukseni trappisteihin roihahti jälleen liekkeihin.

Trappistioluet ovat siis oluita, joilla trappistiluostarit rahoittavat toimintaansa: ilman trappistijärjestön valtuutusta ei oluita saa kutsua trappisteiksi. Tyylillisesti 'trappisti' ei tarkoita varsinaisesti mitään, vaan kertoo ainoastaan sen, että olut on autenttinen trappistiolut; trappistioluet ova yleensä kuitenkin hyvin samanhenkisiä keskenään, eli tummia tai vaaleita, belgityylisiä oluita – usein myös melko vahvoja sellaisia. Trappistit taas ovat katolilaisia sisterssiläismunkkeja ja -nunnia; nimensä nämä saavat normandialaisesta La Trappen luostarista, jossa sääntökunta alun perin perustettiin 1660-luvulla. Tätä nykyä maailmassa on noin 170 trappistiluostaria.

Trappistit ovat tulleet tunnetuiksi innokkaina oluenpanijoina: olutta panevia luostareita on ollut kymmeniä ympäri Eurooppaa viimeisten muutaman sadan vuoden ajan. Kuitenkin kun ITA, kansainvälinen trappistijärjestö, perustettiin vuonna 1997 suojaamaan trappist-nimen käyttöä, oli maailmassa vain seitsemän trappistiluostaria, jotka panivat omaa oluttaan. Kuusi näistä sijaitsi Belgiassa, kun taas alankomaalainen Koningshoevenin luostari oli tunnettu maailman ainoana Belgian ulkopuolisena tarppistipanimona. Muutos tuli tähän vuonna 2012, kun itävaltalainen Stift Engelszell sai ITA:lta valtuutuksen tuottaa autenttista trappistiolutta. Tämän jälkeen (todennäköisesti maailmalla vallitsevaa pienpanimobuumia heijastellen) on syntynyt vielä kolme trappistiluostaria lisää (Yhdysvaltoihin, Alankomaihin ja Italiaan), joten tällä hetkellä maailmassa on yhteensä 11 trappistipanimoa. Trappistivaltuutus edellyttää, että oluen pano ei saa olla rahaa kerryttävää toimintaa: oluista saatavat rahat tulee käyttää oluentuotantoon, munkkien elinkustannuksiin ja luostarin ylläpitoon; loput oluesta saadut rahat on jaettava hyväntekeväisyyteen. Lisäksi oluenpanon on aina tapahduttava luostarissa, joko ihan munkkien tai sitten luostarin ulkopuolisten panimotyöskentelijöiden tekemänä.

Engelszellin luostari (Stift Engelszell) on vuonna 1293 rakennettu sisterssiläisluostari, jonka ensimmäisen maailmansodan jälkeen Alsacesta paenneet trappistimunkit ottivat käyttöön vuonna 1925. Nykyisin luostarissa on 7 munkkia, jotka saavat elantonsa myymällä luostarin omia juustoja ja liköörejä – sekä vuodesta 2012 alkaen myös oluita. Luostari tuottaa kolmea erilaista olutta, jotka ovat kevyestä vahvimpaan: Nivard, Benno ja Gregorius. Nyt arvioitava Benno on hunajalla maustettu, hieman dubbel-henkinen olut, joka saa nimensä vuosina 1953–66 apottina toimineelta Benno Stumpfilta. Meikäläisen pullon parasta ennen -päiväys oli 16.12.2016.

Bennolla on utuisen pähkinänruskea väri ja kohtalaisen runsas, keskipitkä, saippuavaahtoisen kuohkea ja kermaisen beige vaahto.

Tuoksu on aromikas, jopa raikas, ja siinä tuntuu päällimmäisenä appelsiinia, hillittyä happamuutta ja kevyen karamellista mallasta. Taustalla häilyy belgihiivaista mausteisuutta ja villihunajaisuutta.

Suussa olut on ilahduttavasti hieman happamankirpeä, mikä ei ole missään nimessä tyypillistä trappisteille! Kielen kärjessä tuntuu ujoa, maltaista makeutta; muuten makumaailmasta erottuu appelsiinivetoista sitruksisuutta, kypsää omenaa, belgihiivaista mausteisuutta, kevyttä karamellimallasta, hillittyä hunajaista makeutta, hentoa saison-henkistä funkia ja aavistuksen verran persikkahilloa. Vaikka makumaailman vivahteet vihjaavatkin makeutta, on oluen maku yleisesti kuivakka; hunajakin tuntuu tuovan kokonaisuuteen lähinnä persoonallista mausteisuutta, ei makeutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihappo pientä ja melko lyhytkestoista ja alkoholi (6,9%) pysyttelee piilossa. Olut ei ole erityisen isokokoinen, mutta ennen kaikkea hyvin vivahteikas, moniulotteinen ja jännittävä.

Jälkimaussa kielelle nousee melko kevyttä katkeroa, hillittyä valkopippurisuutta, loppua kohti kasvavaa, omenaisen hapanta kirpeyttä, hieman mausteisen villihunajaista rustiikkisuutta, hentoa yrttistä virheyttä, aavistus saisonhiivaista rustiikkisuutta ja maatalon meininkiä sekä ujoa neilikkaa.

Jummi soikoon, näköjään fantastinen Gregorius ei ollut mikään poikkeus, vaan Engelszell tuntuu tuottavan ihan järjestään kivalla lailla persoonallisia trappisteja, jotka eivät ole hiilikopioita muiden luostareiden legendaarisista oluista, vaan selkeästi omaa, ainutlaatuista tyyliä edustavia tapauksia! Benno on julmetun mielenkiintoinen, maukas, erilainen ja harvinaisen helpostijuotava trappisti. Voin lämpimästi suositella ottamaan näitä Engelszellin oluita testiin mahdollisuuksin tarjoutuessa, jos haluaa testata jotain uutta, maukasta ja hauskaa!

Lyhyesti: Varsin persoonallinen, kevyesti hapahko, jännittävän monisyinen ja ihastuttavan helpostijuotava trappistiolut.

Arvio: Erinomainen – olisiko tästä jopa lempparitrappistini Orvalin haastajaksi?

Hinnan (4,09e) ja laadun suhde: Erinomainen – Olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.