Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.3.16

Claus Preisinger Pinot Noir 2012

Claus Preisinger Pinot Noir 2012
  • Valmistaja: Claus Presisinger
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Burgenland
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland, Neusiedlersee
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 31,90e (Huhtikuu 2015, RotWeißRot)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämä viini päätyi meikäläisen kellariin vajaa vuosi sitten, kun olin kuullut paljon hehkutusta lähinnä jälkiruokaviineistään tunnetun Neusiedlerseen alueen punaviinituottaja Claus Preisingerista. Moni oli kehunut tämän lähes-naturaalin pään tuottajan viinejä – ja erityisesti juuri pienen tuotannon Pinot Noiria – joten pitihän sitä ottaa selvää, mistä oli kyse.

Vuonna 1980 syntynyt Claus Preisinger tuotti ensimmäisen viininsä vuonna 2000, vain 20-vuotiaana, ja vuonna 2003 hän liittyi alueen laatuviinituottajajärjestö Pannobileen sen nuorimpana jäsenenä. Alusta asti hänen tavoitteenaan on ollut tehdä rehellisiä, käsittelemättömiä ja terroir-vetoisia viinejä, minkä vuoksi hän ryhtyi viljelemään nykyisin jo 19 ha laajuisiksi levinneitä tarhojaan biodynaamisin periaattein – vuosikerrasta 2009 viinit ovat olleet sertifioidusti biodynaamisia. Tarhoilla viljellään lähinnä perinteisiä Burgenlandin punaisia lajikkeita, eli Blaufränkischilä, St. Laurentia ja Zweigeltia, mutta tarhoilta löytyy myös pieniä määriä Merlot'ta (sekoiteviinejä varten) ja Pinot Noiria, sekä muutamia valkoisia lajikkeita.

Viini on valmistettu mahdollisimman pitkälle käsittelemättömin menetelmin vain parhaista, käsinpoimituista Pinot Noir -rypäleistä. Viini on aluksi käynyt terästankeissa ja vanhoissa, tammisissa ns. open top -käymissammioissa rypäleiden omilla villihiivoilla 3-4 viikon ajan, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään 14 kk ajaksi pieniin barrique-tynnyreihin.

Väriltään viini on läpinäkyvän mutta tumman kirsikanpunainen – ulkonäkö on melko syvä ja synkkä Pinot Noiriksi. Viinin viimeiset tipat rupesivat olemaan jo hieman utuisia ja pulloon jäi varsin reilusti sakkaa, joten dekantointi ei ole mikään tarpeeton toimenpide tämän viinin kanssa.

Tuoksu on aluksi melko puhdaspiirteinen ja ilmaisuvoimainen, sekä Pinot Noirille tyypillinen: kypsää kirsikkaa ja makeaa vadelmaa, taustalla taas häilyy hentoa nahkaa. Auetessaan mukaan tulee myös lakritsia, neilikkaa ja maltillista tammea, joka taittuu kuivakan mausteiseen ja hennon savuiseen suuntaan. Mielikuvien tasolla nyt liikutaan mielestäni lähempänä Kalifornian tyylikkäämmän pään Pinot Noireja kuin eleganteimpia eurooppalaisia esityksiä.

Suussa viinillä on keskitäyteläinen ja hapokas, yhtä aikaa niin keveyttä, napakkuutta, kuin silkkistä suutuntumaa yhdistelevä olemus. Makumaailmasta löytyy Pinot Noirin kypsää kirsikkaa ja vadelmaa, hennosti tuntuvaa happamankirpeää karpaloa, hentoa savua ja ujoa maamaisuutta, mutta myös kohtalaisen selväpiirteistä – joskin kokonaisuuteen nähden sopusuhtaista – tumman mausteista tammea, ujoa luumuista hedelmää ja häivähdys vaniljaista makeutta. Tanniineja viinillä ei lajiketyypillisesti ole hädin tuskin laisinkaan.

Jälkimaku on tumman ja hennosti makean mausteisen tamminen, kypsän kirsikkainen, tumman metsämarjainen ja hillityn maustepippurinen. Erittäin pitkässä, vivahteikkaassa ja ujosti paahteisen puisevassa jälkimaussa häilyy myös kevyen aromaattista yrttisyyttä, nostaen häivähdyksiä mintusta tai mentolista.

Claus Preisingerin Pinot Noir on runsas, mehukas ja moniulotteinen esitys, jossa sopusuhtaisen ja tyylillä tehdyn Cali-Pinot'n kypsä ja kevyesti tamminen makumaailma yhdistyy Burgundi-henkiseen rakenteeseen ja ryhtiin. Kokonaisuus on ehkä piirun verran turhan uuden maailman kanssa treffailevaa tyyliä omaan makuuni, mutta noin yleisesti viini on varsin tyylikäs, sopusuhtainen ja makoisa tapaus itävaltalaiseksi Pinot Noiriksi.

Pullon tyhjennettyäni olin kuitenkin hieman hämmentynyt siitä, miksi viini oli saanut niin paljon hehkutusta osakseen – olihan se kyllä hyvin tehty ja tasapainoinen, mutta kaukana mistään parhaista ja mielenkiintoisimmista maistamistani Pinot Noireista. Lisäksi itseäni hämmensi viinissä melko selvänä erottuva tammisuus, sillä yleensä minimaalisiin valmistusmenetelmiin nojaavat tuottajat pyrkivät pitämään viiniensä hedelmäisyyden mahdollisimman puhdaspiirteisinä käyttämällä suuria ja/tai vanhoja tammitynnyreitä, terästankkeja tai sementti- tai saviastioita – tässä viinissä sen sijaan erottui mielestäni melko selvästi pienten ja uudempien tammitynnyreiden tuomat aromit. Pakko myöntää, ettei tällä kertaa tuntunut siltä, että hinta ja laatu olisivat kohdanneet positiivisissa merkeissä.

Sitten meikäläistä sokotettiin Preisingerin Pinot Noirilla vuosikertaa 2008. Tämän jälkeen rupesin ymmärtämään paljon paremmin viinin saamaa hehkutusta: vaikka tässäkin viinissä hedelmäpuoli oli edelleen selkeästi hieman kypsempää ja synkempää sorttia, oli kokonaisuus ihastuttavan rakenteikas ja puhdaspiirteinen – tammesta ei ollut enää tietoakaan! En tiedä, tuliko sitten meikäläisen viini vain korkattua liian aikaisin ja tammi integroituu piiloon, osaksi kokonaisuutta kellaroinnin myötä, vai oliko vain vuosikerta 2012 nähnyt enemmän uutta tammea. Joka tapauksessa, tuo Preisingerin 2008 oli kyllä varsin uskottava esitys, joka sai meikäläisen vakuuttuneeksi paljon paremmin tuottajan potentiaalista kuin tämä nyt arvioitu meikäläisen 2012. Siis johtopäätöksenä: jos Preisinger kiinnostaa, pyri varmuuden vuoksi ostamaan mieluummin jotain muuta vuosikertaa kuin tätä (siltä varalta, jos tämä 2012 nyt sattuisi olemaan normaalia tammisempi) ja anna viinille vähintään 8 vuotta vuosikerrasta, jotta se potentiaalinen tammi varmasti pääsee hukkumaan taustalle ja viinin hienostunut, moniulotteinen ja puhdaspiirteinen aromimaailma pääsee paremmin framille! Viinillä on kuitenkin hyvän, kellaroitavan Pinot Noirin ryhdikäs ja tasapainoinen rakenne, joka lupailee hyvää kellarointipotentiaalia ajatellen.

Lyhyesti: Melko käsittelemättömään tuotantoon pohjautuvan biodyny-tuottajan Pinot Noir, joka yhdistelee Kalifornian makumaailmaa Burgundi-henkiseen rakenteeseen.

Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on kypsästä, tummanpuhuvasta hedelmästään ja jonkin verran erottuvasta tammisuudestaan huolimatta paljon eleganssia, syvyyttä ja tasapainoa. Nuo piirteet kuitenkin nyt menevät hieman ohi ideaalisesta Pinot Noiristani: napakymppiin ei ylletä, mutta kiitettävän rajoja hätyytellään. Lupausta viinistä kyllä löytyy, joten ehkä pidempi kellarointi voisi realisoida ne?

Hinnan (31,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti