Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.2.16

Domaine du Grollet 2009

Domaine du Grollet 2009
  • Valmistaja: Domaine du Grollet
  • Tyyppi: Punaviini, IGP Vin de Pays Charentais
  • Maa: Ranska
  • Alue: Charente, Cognac
  • Rypäleet: Merlot (80%), Cabernet Sauvignon (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~10,00e (Lokakuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Jos jossain viljellään viiniköynnöksiä, tehdään siellä myös viiniä – se on nyt melko universaali fakta. Vaikket olisi sattunut kuulemaan, että jollain tietyllä alueella tuotettaisiin viiniä, tehdään sitä siellä hyvin todennäköisesti, kunhan sieltä löytyy yksikin köynnöstarha. Esimerkiksi moni viininystävä osaa nimetä kaikki Ranskan merkittävimmät pääviinialueet, mutta harva oikeasti samalla tiedostaa, että myös niiden ulkopuolella, lähes koko Ranskassa, tuotetaan viiniä – lähinnä Bretagnen niemimaata lukuunottamatta.

Joten punaviiniä Cognacin alueelta? Olisi se kyllä pitänyt arvata, että siellä tehdään sellaistakin. Valkoviini ei olisi varsinaisesti yllättänyt, koska konjakkihan valmistetaan tislaamalla valkoisista rypäleistä puristettua viiniä. Sen sijaan on kyllä myönnettävä, etten koskaan ollut edes miettinyt viljelläänkö siellä edes punaisia rypäleitä, joten kyllähän tämmöisen vastaantuleminen vähän yllätti. Noh, mistä sitten on kyse?

Koska Cognac sijaitsee aivan Bordeaux'n pohjoispuolella, ei tule yllätyksenä, että alueen punaviinit ovat melko samantyylisiä "porvoolaisten" viinien kanssa. Tämän viinin tuottanut firma on nimeltään Domaines Rémy Martin, joka tunnetaan paremmin maailman 3. suurimpana konjakkitalona. Koska itse viinitalon kotisivut ovat salasanasuojatut, en onnistunut löytämään viinistä sen tarkempia speksejä kuin että se on Merlot-vetoinen Bordeaux-blend (80/20) ja sitä on kypsytetty 12 kk ranskalaisissa barrique-tynnyreissä.

Väriltään viini on hyvin tumma ja läpinäkymättömän mustaherukkaisen punamusta; reunoiltaan viini taittuu aavistuksen verran tiilenpunaiseen.

Viinin tummanpuhuva tuoksu on tiivis ja suurieleinen: ennen kuin itse viinin omat aromit pääsevät framille, nousee nokkaan valtava määrä paahteista tammea ja sulanutta tummaa suklaata – viinissä tuntuu olevan enemmän tammea kuin XO-konjakissa! Kun nenä alkaa sopeutua tammen määrään, rupeaa tuoksusta löytymään myös tummaa marjahilloa, kypsää luumua, ylikypsää herukkaa, kevyitä käristetyn lihan aromeja ja hentoa minttumarmeladia. Rehellisesti sanottuna veikkaisin sokkona viinin olevan Australiasta tai Chilestä; en ainakaan Ranskasta.

Viinin täyteläinen, kuivahko makumaailma jatkaa yllätyksettömästi tuoksun linjoilla: kieltä tervehtii aluksi valtavalla intensiteetillä tykittävä sekoitus maitosuklaata, paahteista tammea ja tiukkana tuntuvaa, melko voimakkaan mausteista tummaa puisevuutta; näiden jälkeen rupeaa erottumaan myös voimakkaita, mustaherukkaisia ja punertavan marjahilloisia piirteitä. Taustalle jää häilymään makeampia suklaavanukkaan ja mustikkahillon nyansseja. Kokonaisuus on runsas ja muhkea, mutta viinillä on yllättävän ryhdikäs ja tasapainoinen olemus, kiitos kohtalaisen tuntuvan hapokkuuden ja kypsän mutta suht runsaan tanniinisuuden.

Melko pitkäkestoisessa jälkimaussa suuhun jää lähinnä tammitynnyrikypsytyksen piirteitä: mausteista, paahdettua puuta, melko voimakkaan bitteriseksi kasvavaa puisevuutta, suklaata ja raakakaakaota. Hedelmästä jää muistuttamaan lähinnä pehmeä ja makeaan taittuva Merlot'n luumuhilloisuus.

Juuh. Ehkä sille on syynsä, miksei juuri kukaan ole koskaan kuullutkaan Cognacin alueen punaviineistä.

Olen usein valittanut, kuinka Bordeaux yrittää aktiivisesti hukata identiteettiään tuottamalla täysin yhdentekeviä, geneerisiä ja lähinnä uuden maailman viinejä muistuttavia esityksiä, mutta näköjään alueen pohjoispuolella ollaan jo reilusti edellä: tämä on jopa enemmän aussi-henkinen Bordeaux-blend mitä useimmat tämän päivän oikeat aussiviinit ovat! Tässä viinissä ei siis ole mitään Ranskaan viittaavaa; tämän perusteella kenties olisi parempi, jos konjakkitalot keskittyisivät tekemään sitä, mitä he itse osaavat – eli konjakkia – ja jättäisivät viinien tuottamisen niille, ketkä sen homman hanskaavat.

Ranskalaisten viinien ystäville Domaine du Grollet on melko yhdentekevä tapaus, mutta jos sattuu tykkäämään hyvin kypsistä ja tammisista uuden maailman viineistä, on tämä kympin hinnalla ihan hyvä ostos: viinillä on kiva rakenne, minkä puolesta sen voi pistää hyvin tuhdimpienkin ruokien kumppaniksi, ja kai tämä kellarissakin säilyy. Itse en kuitenkaan viinistä innostu niin pätkääkään, koska tältä tuoksuvaa tai maistuvaa viiniä voi löytää käytännössä keneltä tahansa tuottajalta, jolla vain on varaa ostaa vuosittain pino uusia ranskalaisia tammitynnyreitä.

Lyhyesti: Tuhti ja rakenteikas, mutta äärettömän tamminen Cognacin alueen punaviini, joka tyylillisesti muistuttaa geneerisiä Australian tammipommeja.

Arvio: Keskinkertainen – viinillä on kiva rakenne, mutta se ei kyllä paljoa auta, jos viinin jo valmiiksi anonyymi, ylikypsä hedelmä on peitetty kaikki särmät ja luonteenpiirteet peittävän, massiivisen tammipeiton alle. Tämä on äärimmäisen geneeristä ja anonyymiä tavaraa ilman minkäänlaista mielenkiinnon rahtustakaan.

Hinnan (~10,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti