Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.2.16

Õllenaut Suitsu Porter

Õllenaut Suitsu Porter
  • Valmistaja: Õllenaut
  • Tyyppi: Olut, Porter/savuolut
  • Maa: Viro
  • Alue: Harju maakond, Saue
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 2,80e (Marraskuu 2015, Õllepood Koht, Tallinna)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viron pienpanimokentällä kuhisee vilkkaasti ja uusia panimoja tuntuu ilmestyvän myös lahden etelärannalle kuin sieniä sateella! Eniten nimeä ovat kuitenkin ehtineet kerätä lähinnä ne ensimmäiset kaupalliseen tuotantoon päässeet panimot, joista kuuluisimmiksi ovat nousseet Põhjala – tuo Viron oma Brewdog – ja hieman pienemmät Lehe ja Õllenaut sen vanavedessä. Näistä kaksi ensimmäistä oli meikäläiselle entuudestaan tuttuja jos jossain muodossa, mutta Õllenautista ei aikaisempaa kokemusta ollut. Tästä syystä järkeilin edellisellä Tallinnan-reissulla, että olisi hyvä ottaa tämän panimon oluita tällä kertaa testiin. Näin ollen Tallinnan vanhankaupungin sydämestä löytyneestä Koht-olutmyymälästä tarttui pari Õllenautia mukaan.

Tämä olut on etikettinsä mukaan "smoked robust porter". Lisäksi sen parasta ennen -päiväys on 20/10/2015, eli olut oli mennyt pari viikkoa ennen maistamista vanhaksi. Portteri nyt voi kestääkin yli päiväyksensä, toisin kuin aromaattiset IPA:t tai kepeät pilsit, mutta useimmissa tapauksessa olut ei kyllä ole enää tässä vaiheessa millään lailla parhaimmillaan. Mutta oli tilanne mikä hyvänsä, ei ole kyllä mikään hyvä meriitti myymälälle, jos se myy vanhentunutta tavaraa hyllyillään...

Oluella on läpinäkymättömän tumman punaruskea väri. Hiekanruskea vaahtokukka on kevyt ja lyhytkestoinen ja se jää ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle.

Tuoksussa tuntuu miellyttävä yhdistelmä lakritsia, paahteisuutta ja makeaa savua sekä mitä pienin aavistus palvikinkkuisuutta.

Suutuntuma kevyehkö, korkeintaan keskitäyteläinen. Hieman ohut ja vetinen maku (voltteja vain 5,5%) on kuiva, tumman maltainen, kevyen lakritsinen, hennon puusavuinen, ujon palvikinkkuinen. Katkeroita hyvin vähän, hiilihappoa tuskin ollenkaan – kuplat tuntuvat lähinnä hentona epätasaisuutena kielellä. Lämmetessään olut saa hieman makeutta ja leveyttä, joka häivyttää pois vetisyyttä, mutta kokonaisuus pysyy silti melko ohuena.

Suuhun jäävä kuivakka jälkimaku on vetinen, paahtuneen maltainen, kevyen lakritsinen, maltillisen savuinen, hillityn leipäinen ja hennon palvikinkkuinen. Oluesta jää melko lyhytkestoinen ja mitäänsanomaton jälkivaikutelma, jota sävyttää lähinnä hento, palvikinkkua muistuttava savuisuus.

Eipä tässä oluessa ole oikein mitään kummoista. "Smoked robust porter" my ass – savuisuutta nyt on ja portterista tämä menee, mutta mitään robustia tässä ei kyllä ole (eikä todennäköisesti myöskään ole ollut tuoreena). Kokonaisuus on melko yhdentekevä ja vaatimaton, mikä ei sinänsä yllätä, koska "kevyiden" (alle 6%) porttereiden tekeminen on panimolle aina suuri haaste – kuka tahansa osaa käyttää tummia paahtomaltaita ja kutsua oluttaan portteriksi, mutta se, että portteri myös vaikuttaa tasapainoiselta eikä vetiseltä on täysin toinen juttu. Tässä ollaan varmaan tavoiteltu olutta, joka olisi yhtä aikaa sekä savuinen portteri että kepeä, raikas ja helpostijuotava olut, mutta lopputulos vaikuttaa lähinnä vaatimattomalta ja vähän puolitiehen jääneeltä. Kokonaisuus ei vakuuta sen vertaa, että kiinnostaisi metsästää oluen tuoreempaa versiota uudelleentestattavaksi. Ei jatkoon.

Lyhyesti: Kepeä, palvikinkkuinen savuportteri, joka jää maultaan turhan ohkaiseksi ja vetiseksi.

Arvio: Kehno – Meh.

Hinnan (2,80e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti