Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.2.15

Great Divide Yeti Imperial Stout

Great Divide Yeti Imperial Stout
  • Valmistaja: Great Divide Brewing Company
  • Tyyppi: Olut, Imperial stout
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Colorado, Denver
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 33,90 SEK (~3,56e, Joulukuu 2014, Systembolaget)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Yleensä kun olutnörtit lähtevät listailemaan maailman parhaita imperial stoutteja, löytyy denveriläisen Great Dividen Yeti Imperial Stout yleensä kärkikahinoista. Epämääräisten mielikuvieni mukaan myös ihan perustellusti, sillä olut on kyllä jossain vaiheessa tullut vastaani Helsingin olutkuppiloissa, mutta pitihän hommaan saada tieteellis-journalistinen varmuus, eli arvio blogin puolelle. Siis pullo jostain hyppysiini ja testi pystyyn!

Se "jostain" tarkoitti tällä kertaa länsinaapurimme monopolia. Alkossa kun Great Dividea ei jostain syystä ole pahemmin haluttu ottaa hyllyille, mitä nyt vuosi sitten oli tarjolla Hibernation Ale jouluoluena. Systemistä tämä yhdeksi maailman parhaista stouteista ylistetty olut irtosi kolmella ja puolella eurolla, mitä voi Suomen hintatasoon tottuneena pitää ihan kohtuullisena ostoksena melkeinpä riippumatta oluen laadusta.

Oluella on äärimmäisen konsentroitunut, tahmean paksu ulkonäkö ja pikimusta, täysin läpinäkymätön väri. Useiden senttien paksuinen, tumman punervan maitokahvinruskea vaahto kohoaa oluen ylle kaadon yhteydessä, mutta todennäköisesti väkevän alkoholipitoisuuden (9,5%) myötä haihtuu melko nopeasti pois jättäen reippaasti pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu on ylettömän runsas, voimakas, jyhkeä ja lasista ryöppyävä: makeaa, sulatettua suklaata ja suklaasiirappia, tummapaahtoista kahvia, tervapastilleja, minttusuklaata, mokkaa, kevyttä lakritsia ja häivähdys raastettua sitruunankuorta. Taustalla tuntuu luonteikas häivähdys jotain eläimellisyyttä.

Makea ja paksu tuoksu antaa loogisesti odottaa samanhenkistä makumaailmaa, mutta Yetillä onkin verrattain kuivahko ja intensiivisen särmikäs maku. Kielen kärjessä erottuu makeampaa suklaasiirappia ja metrilakua, mutta muuten makumaailmaa hallitsee voimakkaan palanut, suorastaan tuhkainen kärtsäisyys, tumma ja hyvin bitterinen suklaa, espresso, kevyt salmiakki, uunissa hieman liian pitkään paahtunut ruisleipä ja hento aromihumalainen greippi. Taustalla häilyy kevyesti karamellista makeutta ja hentoa maamaisuutta tuomassa vastapainoa kuivakalle yleisilmeukselle. Olut on melko tuntuvan bitterinen (75 EBU), mikä sekä tasapainottaa ja keventää hyvin tanakkaa suutuntumaa, että pitää kokonaisuuden varsin kuivana ja särmikkäänä. Hiilihappoisuus on hyvin pienikokoista ja kermaisen pehmeää, mutta runsasta – todennäköisesti oluen äärimmäisen paksu ja konsentroitunut suutuntuma pitää kuplat maltillisina, jotka muuten tuntuisivat paljon runsaampina. Todella tömäkkä (9,5%) alkoholi pysyy mausta mainiosti poissa.

Jälkimaussa alkoholi tuntuu aaltomaisesti pyyhkäisevänä lämpönä, minkä jälkeen kielelle jää runsaasti tummaa, bitteristä suklaata, greippiä, hyvin kärtsäistä maltaisuutta ja hentoa tuhkaisuutta. Bitterinen ja tuntuvan paahteinen sekä hennosti tahmea jälkivaikutelma jatkuu erittäin pitkään.

Muistikuvat eivät valehdelleet. Eivätkä internetin olutarviosivustot. Onhan Yeti nyt aivan uskomattoman hieno olut. Vaikka oluen tuoksun ja maun makeudessa on hauska kontrasti, jopa ristiriita, intensiteetissä ei sen sijaan sellaista ole pätkääkään – oluen tyyli on full blast ensimmäisestä nuuhkaisusta viimeiseen tippaan. Kokonaisuus tuntuu olevan kellokoneistontarkasti hiottu täydelliseksi kokonaisuudeksi, jossa runsas suutuntuma, tasapainoisen tanakat katkerot, ujo makeus, sopivasti nipistelevä hiilihappo ja loputon, moniulotteinen aromi- ja makumaailma ovat kaikki upeasti balanssissa. Yeti Imperial Stout on todellinen maailmanluokan huippuolut ja ehdottomasti yksi tyylilajinsa parhaita.

Lyhyesti: Erittäin tuhti, intensiivinen, vaikuttava ja ennen kaikkea äärimmäisen tasapainoinen imperial stout, jossa on erittäin paljon kaikkea, mutta mitään ei tunnu olevan piiruakaan liikaa. Tyylilajinsa huippuja.

Arvio: Täydellinen – need I say more?

Hinnan (~3,56e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

4 kommenttia:

  1. No huh, täytyypä kokeilla jos eteen sattuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan tälle täyden kannatukseni! Muista pitää silmät auki jos olutkuppiloihin satut eksymään.

      Poista
  2. Ensikosketus Yetiin (kiitos Systembolaget). Naurettavan hyväähän tämä on, tasapaino ennen kaikkea makujyräyksen raamina. Systeemin nykyinen 37,90 SEK on edelleen hinta, jolla kelpaa rinkkansa täyttää.

    VastaaPoista