Crooked Stave St. Bretta Autumn 2014

Crooked Stave St. Bretta Autumn Batch 5 2014

• Valmistaja: Crooked Stave
• Tyyppi: Olut, Saison / American Wild Ale
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Colorado, Denver
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 8,49e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: firmabier

Vuonna 2011 Coloradossa toimintansa aloittanut Crooked Stave on äärimmäisen lyhyessä ajassa noussut ns. American wild ale -liikkeen huipulle. Vielä muutama vuosi sitten tämä "bretta-guru" Chad Yakobsonin lähinnä tynnyrikypsytettyihin, "vaihtoehtoisilla hiivoilla" käytettyihin oluihin keskittynyt amerikkalaispanimo oli melko tuntematon tapaus kotikaupunkinsa Denverinsä ulkopuolella, mutta nyt siitä on tullut yksi Belgian ulkopuolisen villihiivaolutskenen kirkkaimmista tähdistä, jonka nimi pomppaa esiin milloin missäkin yhteyksissä. Esimerkiksi täällä meikäläisenkin blogin puolella on arvioitu tätä ennen jo yksi Crooked Staven olut.

Tällä kertaa vuorossa on ainoastaan brettanomyces-hiivallaa eli "brettalla" käyttetty olut, St. Bretta. Crooked Stave valmistaa St. Brettasta eri versioita, mm. kausiversioita, joista talvinen on tuhtia ja tummaa, keväinen ja kesäinen kepeitä ja raikkaita ja tämä nyt arvioitava syysversio siltä väliltä. Oluet yleensä maustetaan jollain kauden hedelmillä ja tämä Autumn-versio on saanut makua napa-appelsiineista. Oluen käyttämisessä on käytetty ainoastaan brettaa, ei lainkaan oluthiivoja, ja olut en sekä käynyt että kypsynyt vanhoissa, tammisissa foeder-sammioissa. Olut on erää #5 ja voltteja löytyy 5,5%. Pullo tuli testattua melko lailla tasan vuosi sitten, keväällä 2016.

Oluella on siideriä muistuttava, meripihkaisen punaruskea väri sekä matalaksi jäävä ja varsin ketterästi katoava valkoinen vaahto.

Tuoksussa tuntuu leikattua ruohoa, selkeästi orvalmaiseen taittuvaa funkia, kevyttä sitrusta, hentoa hevosen persettä, ujoa maamaisuutta ja aavistus päivän ajan kulhossa makoillutta, nahistunutta popcornia.

Oluen makupuoli on kuiva ja rustiikkinen; sieltä kyllä löytyy brettaista likaisuutta, maata ja hentoa lantaa sekä aavistus olkia ja hieman hedelmistä tulevaa sitruksista makeutta, mutta ei brettaan yleensä yhdistettyä nahkaa tai varsinaista selkeää sontaisuutta. Kokonaisuus on hieman kirpeähkö muttei kuitenkaan varsinaisesti hapanoluiden henkeen – bretta kyllä saattaa tuottaa käydessään pieniä määriä happoja, muttei kuitenkaan hapanoluiden valmistuksessa käytettyjen pediococcus- tai lactobacillus-maitohappobakteereiden verran. Katkeruus on oluessa lähinnä olematonta.

Jälkimaussa tuntuu brettaista maamaisuutta, maatalon lantaisia vivahteita, hieman valkohomejuuston kuoren homeisuutta ja hentoa sitruksisuutta. Suuhun jää vivahteikas, melko pitkä ja positiivisella tavalla likaisen aromikas jälkimaku.

Kokonaisuutena Crooked Staven ainoastaan brettalla käytetty syysolut on vallan kiva, tasapainoinen ja mukavan rehellisen brettainen olut, joka myös osoittaa, ettei 100% bretta tarkoita automaattisesti 100% funkia. Kokonaisuus on melko selkeän saisonmainen ja sitä sävyttää erityisesti Orvalin ja Saison Dupontin mieleeni tuovat piirteet, mutta näihin klassikko-oluisiin verrattuna St. Bretta ei ole niin moniulotteinen – sen sijaan olut on kyllä juurikin sitä, mitä etiketti lupaa. Puhdaspiirteisiin ja sisäsiisteihin oluisiin tottuneelle tämä kuriositeetti voi olla turhan jyrkkä esitys, mutta olut on passelia siemailutavaraa kaikille brettaisten oluiden ystäville!

Lyhyesti: 100% brettalla käytetyksi olueksi yllättävän siisti ja maltillinen "wild ale" tai höpö-saison hieman Orvalin tai Saison Dupontin henkeen.

Arvio: Tyylikäs – Orvalin tai Saison Dupontin tasoiseen persoonalliseen eleganssiin ei ylletä, mutta olut on riittävän persoonallinen ihan fiilistelykäyttöön. Hintaa pullolla on kohtalaisen paljon, mutta rahalle saa kyllä vastineeksi varsin mukavan maalaista, mutta silti sopivan hienoviritteistä vivahteikkuutta.

Hinnan (8,49e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa veroinen.

Crooked Stave Wild Sage Brett Saison

Crooked Stave Colorado Wild Sage Brett Saison

• Valmistaja: Crooked Stave
• Tyyppi: Olut, Saison
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Colorado, Denver
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 9,69e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: ratebeer

Vuonna 2011 Coloradossa toimintansa aloittanut Crooked Stave on äärimmäisen lyhyessä ajassa noussut ns. American wild ale -liikkeen huipulle. Vielä muutama vuosi sitten tämä "bretta-guru" Chad Yakobsonin lähinnä tynnyrikypsytettyihin, "vaihtoehtoisilla hiivoilla" käytettyihin oluihin keskittynyt amerikkalaispanimo oli melko tuntematon kotikaupunki Denverinsä ulkopuolella, mutta nyt siitä on tullut yksi Belgian ulkopuolisen villihiivaolutskenen kirkkaimmista tähdistä, jonka nimi pomppaa milloin missäkin yhteyksissä.

Tämä olut päätyi meikäläisen gueuze-maistelun jälkifiilistelyolueksi sen vuoksi, että Firmabier päätti ystävällisesti lahjoittaa meikäläiselle pari ylimääräistä olutta sen jälkeen kun tilaamani olutlaatikko seilasi ympäri Hollantia toista viikkoa postitoimistosta toiseen koskaan maasta poistumatta. Ajattelin, että olisi kiva pistää lahjoitettu hyvä kiertämään, joten olut jaettiin muutaman höpöoluista innostuneen mallasmartin kesken.

Colorado Wild Sage Brett Saison on siis brettanomyces-hiivalla hiivalla käytetty, saison-tyyppinen olut, joka on maustettu Coloradon Kalliovuorten rinteiltä poimituilla villisalvialla ja sitruunaruoholla. Tämän jälkeen oluen on annettu asettua tammitynnyreissä joitain kuukausia ennen pullotusta. Kyseessä on siis saison hieman boksin ulkopuolelta. Meikäläisen pullolle on annettu parasta ennen -päiväystä kesäkuulle 2015, joten olut on ollut hieman yli-ikäinen korkkaamishetkellä.

Oluen intensiivisen kellanvihreä ulkonäkö on kuin neonvärin hohteinen.

Lasista kohoaa todella voimakas ja suorastaan superaromaattinen tuoksu, josta voi erottaa sitruunaruohoa, mäntyä, tolua, vihreää yrttiä, sitruksella aromatisoitua WC-raikastinta sekä tyyliin kuuluvasti hentoa, taustalla värjöttelevää saison-funkia ja leipäistä mallasta.

Oluen maku on makeankirpeä; se ei ole varsinaisesti makea, eikä oikeastaan mitenkään erityisen hapankaan, mutta silti se vihjailee molempia. Kevyesti hapahkon kirpeää makua hallitsee sitruunaiset, ruohoisen yrttiset ja pihkaiset piirteet, jotka antavat tuoksun tavoin kokonaisuudelle voimakkaan sitruunaruohoisen ja sitrushedelmäisen WC-raikastimen yleisolemuksen. Hiilihappoisuus on pientä ja pehmeää, mutta mukavan raikasta. Salvian omat aromit ovat melko piilossa ja erottuvat vain lähinnä kevyen aromaattisina piirteinä yrttisyyden lomassa.

Oluesta jää kielelle voimakasta sitruunaisuutta, sitruunaruohovetoista yrttiä, kevyttä maamaista funkia ja hennon bitteristä katkerohumalaa. Suuhun jäävä kompleksinen jälkivaikutelma on raikas, hieman karhean oloinen ja kestoltaan todella pitkä.

Vaikka olut oli muutamia kuukausia yli-ikäinen, oli se edelleen varsin vakuuttavassa kunnossa. Kokonaisuus oli suorastaan hämmentävän intensiivinen ja paikoitellen jopa överiaromaattinen: muutamat maistelun osallistujat mainitsivat oluen olevan suorastaan liioitteleva tuoksun ja maun runsaudellaan. Tästä huolimatta olut tuntui olevan mainiosti tasapainossa, eikä se tuntunut olevan mitenkään liian erikoinen tai vaikeasti lähestyttävä.

Jos tämä olut antaa yhtään realistisen kuvan Crooked Staven tasosta, ei meikäläistä ihmetytä lainkaan panimon osakseen saama hype ja hehkutus! Ei tämä kyseinen olut superaromaattisten ja aromeiltaan äärimmäisten sitruunaisten oluiden ystäville ole, mutta jos vähän äärimmäisen persoonalliset jenkkioluet kiinnostavat, kannattaa Crooked Staven nimi pitää korvan takana.

Lyhyesti: Kevyesti hapan ja äärettömän aromaattinen, sitruunaruoholla ja salvialla maustettu, tynnyrikypsytetty saison Coloradosta.

Arvio: Erittäin hyvä – oluen julmetun runsaasta aromikkuudesta voi olla montaa mieltä, mutta on tämä kiistämättä varsin maukas, tasapainoinen ja korkealaatuinen höpö-saison.

Hinnan (9,69e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

SKA Modus Hoperandi IPA

SKA Brewing Modus Hoperandi India Pale Ale

• Valmistaja: SKA Brewing
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Colorado, Durango
• Koko: 0,355
• Hinta ostohetkellä: 25,90 SEK (~2,74e; Heinäkuu 2015, Systembolaget)
• Hinta nyt: 24,90 SEK (Lokakuu 2015, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Kerran pari vuodessa tulee tehtyä reissu myös Systembolagetin puolelle. Viime heinäkuulle sijoittunut edellinen reissu kasvatti muutamalla viinillä kellariani, mutta samalla tarttui mukaan testattavaksi kourallinen sellaisia oluita, joita ei meikäläisestä monopolista löydy. Alkakoon kattaus tästä tölkkimuotoisesta jenkki-IPA:sta.

Oluen on tuottanut Coloradoon, paremmin Million Dollar Highwayna tunnetun valtatie 550:n varteen vuonna 1995 perustettu pienpanimo SKA Brewing. Panimon sivuilla oluen spekseistä ei kerrota käytännössä mitään muuta kuin että voltteja on 6,8% ja katkeroita 68 IBU:a.

Oluella on tumma, kirkkaan kuparinruskea väri – ruvetaan siis olemaan määritelmällisesti vähän kauempana IPA-termin "palesta". Lasiin kaadettaessa olut saa kevyen, pienikuplaisen ja väriltään valkoisen vaahtolakin.

Yllättävänkin marjaisessa tuoksussa tuntuu pinnassa herukkahilloisuutta sekä tuntuvaa pihkaisuutta. Taustalla tuntuu hieman maltillisemmalla otteella kevyehköä karamellimaltaisuutta ja hillitysti kypsää sitrushedelmää.

Melko täyteläisen suutuntuma vyöryttää varsin tasapainoisen ja mukavan moniulotteisen kavalkadin perinteisimpiä jenkki-IPA:n vivahteita: männynhavuisuutta, greippistä humalaa, hillittyä karamellista makeutta, hentoa herukkaisuutta, ujoa maamaisuutta ja tottakai varsin tuntuvaa katkeroisuutta. Hiilihappoisuus on hyvin pehmeää ja hillittyä – omaan makuuni hieman nykyistä rapsakampikin kupla toimisi mainiosti.

Jälkimaussa karamellimaltainen makeus astuu syrjään ja hyvin voimakas katkera pyyhkäisee kielen yli täydellä tehollaan. Suuhun jää pitkä, tuntuvan pihkainen, kevyen ruohoinen, varsin maltillisen karamellinen ja suutakuivattavan bitterinen jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Modus Hoperandi on mallikas USA-IPA, jolle on annettu hyvin humalavoittoinen nimi ihan perustellusti. Tyylillisesti tämä ei ihan mene West Coast IPA -henkiseen "ei mallasta, helvetisti humalaa" -tykitykseen, mutta mallaspuoli on varsin hillittyä ja aromihumalointi voimakkaasti pinnassa, joten aivan East Coast IPA -tyylinen "reippaasti mallasta, enemmän humalaa" -meno jää myös hieman etäiseksi. Kai tämä menee sinne ns. Midwest IPA -tyyliin, josta kuulee joskus puhuttavan, joskin omasta mielestäni tällaiselle välimallin oluelle termi No Coast IPA on paras nimi, koska Colorado on melko kaukana varsinaista Midwestistä.

Mitään äärettömän mielenkiintoista tai mieleenpainuvaa Modus Hoperandi ei ehkä tarjoa – joskin oluen melko selvänä tuntuva mustaherukkaisuus nyt erottaa oluen suurimmasta jenkki-IPA:jen massasta – mutta makua ja balanssia siitä löytyy kivasti. Aromiprofiilia hallitsee selvästi hyvin aromaattinen jenkkihumalointi, mutta eniten oluessa ilahduttaa sen taustalle jätetty, kokonaisuutta miellyttävästi tasapainottava aavistus mallasta. Ainakin omassa suussani yksinomaan pelkkää humalointia alleviivaavat IPA:t harvemmin toimivat; sitä vain rupeaa kaipaamaan maltaista vastapainoa pelkälle humaloinnille, oli oluen aromihumaloiden vivahteet ja IBU:jen määrät sitten kuinka vaikuttavat tahansa. Tässä oluessa ollaan saatu tuo balanssi hienosti kuntoon ottamalla pieni askel poispäin länsirannikon oluiden "maltaattomasta" tyylistä.

Lyhyesti: Aromikkaan mustaherukkainen ja hyvin humalavoittoinen, mutta myös tasapainoisesti ujon maltainen "No Coast IPA" Coloradosta.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka olut ei tietyllä tavalla tavanomaisella yleisolemuksellaan hirveästi onnistu jättämään muistikuvia, on siitä huolimatta sen kova tasopäivänselvä. Maukas ja tasapainoa huokuva Jenkki-IPA, joka ei selkeästi edusta länsirannikon tyyliä, muttei oikeastaan mene itärannikonkaan IPA:sta.

Hinnan (~2,74e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Great Divide Hercules DIPA

Great Divide Hercules Double IPA

• Valmistaja: Great Divide Brewing Company
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Colorado, Denver
• Humala: Amarillo, Columbus, Simcoe
• Koko: 0,355
• Hinta ostohetkellä: 6,19e (Toukokuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 6,19e (Elokuu 2015, Alko)

Alkolla on joku käsittämätön taipumus hankkia valikoimiinsa liian usein sutta ja sekundaa kun samalla olisi tarjolla maailmanlaajuista suosiota nauttivia huipputuottajien herkkuja. Aina välillä lisäykset valikoimaan osuvat nappiin ja perusvalikoimaan pätkähtää jotain maailmanluokan superkamaa. Yhtenä tällaisena tapauksena monet voivat pitää vuonna 1994 perustetun jenkkipanimo Great Dividen jyhkeän Hercules DIPA:n ilmestymistä Alkon perusvalikoimaan.

Erityisesti Yeti Imperial Stoutistaan tunnettu Great Divide on yksi Yhdysvaltojen merkittävimpiä ja arvostetuimpia craft beer -panimoita, jonka oluet nakuttavat tasaiseen tahtiin vaikka mitä titteleitä erilaisissa skaboissa ympäri maailmaa ja joista monet löytyvät vaivatta erinäisten maailman parhaiden oluiden listojen kärkikahinoista. Jotain panimon tasosta kertonee myös se, että ensimmäisen palkinnon oluistaan panimo plokkasi vain 3 kk perustamisensa jälkeen.

Meillä päin yleensä naureskellaan, että Yhdysvalloissa on valloilla mentaliteetti, jonka mukaan jos jokin on hyvää, on enemmän sitä parempi. Vahvasti amerikkalaistunut ruotsalaiskoomikkomuusikko Yngwie Malmsteen mitä hienoimmalla tavalla tiivisti kyseisen ajattelumallin eräässä haastattelussa: "How can less be more? It's impossible! More is more."

Vaikka moni jenkkiolut ja -viini on todistanut tämän ideaalin vääräksi – Yhdysvalloissa osataan tehdä varsin tyylikkäitä, tasapainoisia ja elegantteja oluita ja viinejä. Great Dividen Hercules ei kuitenkaan ole tämmöinen. Hercules on niin överisti valmistettu IPA kuin olla ja voi – jos alkoholi ja humala ovat hyvä asia, enemmän alkoholia ja humalaa on parempi! Oluessa on jykevät 10% voltteja ja katkeroaineetkin huitelevat 100 EBU:n nurkilla. Tämä ei siis ole mikään kepeä ja raikas pikku-IPA kesäpäivän ratoksi, tämä on mörssäri omassakin sarjassaan.

Lasiin kaatuu vaalean kuparinruskeaa olutta. Kaadon yhteydessä olut saa runsaan, hiekanvärisen vaahtohatun, joka tiivistyy nopeasti parin millin patjaksi oluen pinnalle ja jättää laskeutuessaan hyvin runsaasti pitsiä lasin reunoille.

Lasista kohoaa todella intensiivinen, modernin aromaattisen IPAn tuoksu, jossa tuntuu karamellista mallasta, männynpihkaista humalaa, kevyesti mansikkavetoista marjaisuutta, hillittyä appelsiinimarmeladia, hentoa persikkaa, ujoa passiota ja aavistus leikattua nurmea.

Suussa olut on täyteläinen, hiemankaramellisen makea ja mikroskooppisen pienellä hiilihapollaan lähes kermaisen pehmeän tuntuinen. Runsaan (10%) alkoholin olemassaolon voi aistia, mutta se ei puske mitenkään esiin makuna tai poltteena, vaan lähinnä tekee läsnäolonsa tunnetuksi. Maussa tuntuu karamellista mallasta, persikkavetoista trooppista hedelmää, männynneulasia, pihkaa, ruohoa, sitruunankuorta, greippiä ja kaikin puolin järeää katkerohumalointia.

Jälkimaku on karamellisen maltainen, makean persikkainen, kevyen sitruslihainen, hillityn ruohoinen, hennon pullataikinainen, aavistuksen puiseva ja äärimmäisen bitterinen. Muut maut katoavat kohtalaisen nopeasti kieleltä, mutta alkoholin kevyt lämpö jatkuu kohtalaisen pitkään ja humalan tuomat katkerot peräti useita minuutteja.

Kaiken kaikkiaan Hercules on mainio tykittely-DIPA. Jos nyt joltain sattui jäämään pointti huomiotta, tämä olut ei todellakaan ole niille, jotka arvostavat kepeyttä ja raikkautta oluissaan – Hercules DIPA on kehitetty varta vasten niille, jotka etsivät jatkuvasti yhä suurempia ja intensiivisempiä oluita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olut olisi epätasapainoinen: Herkuleen mallasrunko on varsin runsas ja tarjoaa oikein maittavan vastapelurin hyvin ronskille humaloinnille. Alkoholiakin löytyy reilummanpuoleisesti, mutta sekään ei missään vaiheessa lyö läpi, vaan pysyy suorastaan hämmentävän hyvin aisoissa – suorastaan melkoinen saavutus tämmöiselle vaaleammalle oluelle, sillä usein ainoat hyvin holinsa piilottavat oluet tuntuvat olevan hyvin paahteisia ja väriltään mustia.

Lyhyesti: Jyhkeä, erittäin reippaasti humaloitu ja yhtä lailla jämäkän maltainen jenkki-DIPA, jossa on julmetusti kaikkea, mukaanlukien balanssia.

Arvio: Erinomainen – rupeaa tuntumaan siltä, että DIPA on hyvin "hit-or-miss"-olut: jos oluessa mättää yksikin osa-alue, pisteitä ropisee veke rankalla kädellä, mutta jos palaset ovat kohdillaan, osutaan heti napakymppiin. Tässä oluessa palaset ovat kohdallaan.

Hinnan (6,19e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Great Divide Yeti Imperial Stout

Great Divide Yeti Imperial Stout

• Valmistaja: Great Divide Brewing Company
• Tyyppi: Olut, Imperial stout
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Colorado, Denver
• Koko: 0,355
• Hinta ostohetkellä: 33,90 SEK (~3,56e, Joulukuu 2014, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: systembolaget

Yleensä kun olutnörtit lähtevät listailemaan maailman parhaita imperial stoutteja, löytyy denveriläisen Great Dividen Yeti Imperial Stout yleensä kärkikahinoista. Epämääräisten mielikuvieni mukaan myös ihan perustellusti, sillä olut on kyllä jossain vaiheessa tullut vastaani Helsingin olutkuppiloissa, mutta pitihän hommaan saada tieteellis-journalistinen varmuus, eli arvio blogin puolelle. Siis pullo jostain hyppysiini ja testi pystyyn!

Se "jostain" tarkoitti tällä kertaa länsinaapurimme monopolia. Alkossa kun Great Dividea ei jostain syystä ole pahemmin haluttu ottaa hyllyille, mitä nyt vuosi sitten oli tarjolla Hibernation Ale jouluoluena. Systemistä tämä yhdeksi maailman parhaista stouteista ylistetty olut irtosi kolmella ja puolella eurolla, mitä voi Suomen hintatasoon tottuneena pitää ihan kohtuullisena ostoksena melkeinpä riippumatta oluen laadusta.

Oluella on äärimmäisen konsentroitunut, tahmean paksu ulkonäkö ja pikimusta, täysin läpinäkymätön väri. Useiden senttien paksuinen, tumman punervan maitokahvinruskea vaahto kohoaa oluen ylle kaadon yhteydessä, mutta todennäköisesti väkevän alkoholipitoisuuden (9,5%) myötä haihtuu melko nopeasti pois jättäen reippaasti pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu on ylettömän runsas, voimakas, jyhkeä ja lasista ryöppyävä: makeaa, sulatettua suklaata ja suklaasiirappia, tummapaahtoista kahvia, tervapastilleja, minttusuklaata, mokkaa, kevyttä lakritsia ja häivähdys raastettua sitruunankuorta. Taustalla tuntuu luonteikas häivähdys jotain eläimellisyyttä.

Makea ja paksu tuoksu antaa loogisesti odottaa samanhenkistä makumaailmaa, mutta Yetillä onkin verrattain kuivahko ja intensiivisen särmikäs maku. Kielen kärjessä erottuu makeampaa suklaasiirappia ja metrilakua, mutta muuten makumaailmaa hallitsee voimakkaan palanut, suorastaan tuhkainen kärtsäisyys, tumma ja hyvin bitterinen suklaa, espresso, kevyt salmiakki, uunissa hieman liian pitkään paahtunut ruisleipä ja hento aromihumalainen greippi. Taustalla häilyy kevyesti karamellista makeutta ja hentoa maamaisuutta tuomassa vastapainoa kuivakalle yleisilmeukselle. Olut on melko tuntuvan bitterinen (75 EBU), mikä sekä tasapainottaa ja keventää hyvin tanakkaa suutuntumaa, että pitää kokonaisuuden varsin kuivana ja särmikkäänä. Hiilihappoisuus on hyvin pienikokoista ja kermaisen pehmeää, mutta runsasta – todennäköisesti oluen äärimmäisen paksu ja konsentroitunut suutuntuma pitää kuplat maltillisina, jotka muuten tuntuisivat paljon runsaampina. Todella tömäkkä (9,5%) alkoholi pysyy mausta mainiosti poissa.

Jälkimaussa alkoholi tuntuu aaltomaisesti pyyhkäisevänä lämpönä, minkä jälkeen kielelle jää runsaasti tummaa, bitteristä suklaata, greippiä, hyvin kärtsäistä maltaisuutta ja hentoa tuhkaisuutta. Bitterinen ja tuntuvan paahteinen sekä hennosti tahmea jälkivaikutelma jatkuu erittäin pitkään.

Muistikuvat eivät valehdelleet. Eivätkä internetin olutarviosivustot. Onhan Yeti nyt aivan uskomattoman hieno olut. Vaikka oluen tuoksun ja maun makeudessa on hauska kontrasti, jopa ristiriita, intensiteetissä ei sen sijaan sellaista ole pätkääkään – oluen tyyli on full blast ensimmäisestä nuuhkaisusta viimeiseen tippaan. Kokonaisuus tuntuu olevan kellokoneistontarkasti hiottu täydelliseksi kokonaisuudeksi, jossa runsas suutuntuma, tasapainoisen tanakat katkerot, ujo makeus, sopivasti nipistelevä hiilihappo ja loputon, moniulotteinen aromi- ja makumaailma ovat kaikki upeasti balanssissa. Yeti Imperial Stout on todellinen maailmanluokan huippuolut ja ehdottomasti yksi tyylilajinsa parhaita.

Lyhyesti: Erittäin tuhti, intensiivinen, vaikuttava ja ennen kaikkea äärimmäisen tasapainoinen imperial stout, jossa on erittäin paljon kaikkea, mutta mitään ei tunnu olevan piiruakaan liikaa. Tyylilajinsa huippuja.

Arvio: Täydellinen – need I say more?

Hinnan (~3,56e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Great Divide Hibernation Ale 2013

Great Divide Hibernation Ale 2013

• Valmistaja: Great Divide Brewing Company
• Tyyppi: Olut, Ale
• Maa: Yhdysvallat
• Alue: Colorado, Denver
• Maltaat: Kristalli-, pale-, suklaa-
• Humala: Cascade, Centennial
• Koko: 0,355
• Hinta ostohetkellä: 4,49e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 4,61e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuonna 1994 perustettu denveriläinen Great Divide Brewing Company (GDBC) -panimo on yksi jenkkilän pienpanimoskenen maininnanarvoisimpia ja arvostetuimpia toimijoita, jonka oluista hämmentävän monet killuvat niin epävirallisemmilla kuin virallisemmilla Maailman Parhaat Oluet -listoilla ja panimoa muutenkin pidetään yhtenä maailman parhaista; esimerkiksi GDBC:n kulttistatuksesta nauttivan Yeti Imperial Stoutin voi bongata melkein miltä tahansa olutlistaukselta palkintopaikoilta. Panimon menestyksestä jotain kertonee se, että panimo pokkasi ensimmäiset kultapystinsä oluistaan vain kolme kuukautta ensimmäisen panemansa oluterän jälkeen. Olikin siis jo aika saada tämän legendaarisen panimon pullotteita tänne pohjolan perukoille asti kaupan hyllylle.

Hibernation Ale on panimon talvisin pantava kausiolut, joka nimensä mukaisesti on sopivimmillaan kylmimpinä talvipäivinä, jolloin haluaisi vain vetäytyä vilttien alle viettämään talviunta keväänkoittoon asti. Tätä tuhtia olutta panimo on valmistanut perustamisestaan lähtien – ensimmäinen erä Hibernationia pantiin perustamista seuraavana vuonna, 1995, ja sitä on valmistettu siitä lähtien vuoden kylmimmille kuukausille.

Oluella on kauniin, syvän punaruskea ja melko läpinäkyvä väri. Reippaalla otteella kun kaataa oluen lasiin, nousee sen päälle runsas, beige vaahtokukka, joka kyllä katoaa yltä kohtalaisen ketterästi.

Oluen makeahkosta tummanpuhuvasta tuoksusta erottaa viikunaista ja taatelista hedelmää, kevyen limppuista maltautta, hillittyä joulumausteisuutta ja karvaana tuntuvaa, hieman särmää ja luonnettakin tuovaa puumaisuutta..

Olut täyttää sekä suun että Mainion Jouluoluen kriteerit; suutuntumaltaan täyteläisestä Hibernation Alesta erottuu paljon sekä jo tuoksussa esittäytyneitä aromeja että kaikkea muutakin – viikunaisuutta, siirappista joululimppuisuutta, kevyttä rusina-pähkinäsekoitusta ja kaakaota. Yleisilme on makea, aromikas, tuhdinpuoleinen ja kermaisen hiilihappoinen. Melko karvas jenkkihumalointi on suurin piirtein ainoa asia, joka vie oluen yleisilmettä poispäin tukevan brittiläisestä viitekehyksestä; tämä humalointi kuitenkin sopii mainiosti kokonaisuuteen ja tuo mainiosti otetta ja raikkautta yleisesti tuhdin täyteläiseen runkoon. Runsaanpuoleinen (8,7%) ja mainiosti integroitunut alkoholi kyllä tuntuu mukavana täyteläisyytenä ja lämmittävyytenä, mutta ei puske piirun vertaa tuoksuun tai makuun.

Lopuksi olut jättää suuhun melko pitkän, puruvoimaisen katkerohumalaisen, hillityn pippurisen mausteisen ja kevyen siirappisen jälkimaun. Oluesta jää hillityn lämmmin, mausteinen ja tasapainoinen jälkivaikutelma.

Hirveästi joulumieltä Hibernation Ale ei onnistu tuomaan, mutta olut onkin todellisuudessa kausi-, ei jouluolut – se vain sattui päätymään Alkon sesonkioluissa tähän ajankohdallisesti kuitenkin riittävän sopivaan saumaan. Lämpimänä ja tukevana oluena Hibernation Ale onkin sitten talviolut vailla vertaa – näin tuhtia ja tummaa olutta ei voisi kuvitellakaan siemailevansa kesäkuumalla, mutta lumen laskeutuessa ja pakkasen paukahdellessa tämä on lämmike vailla vertaa.

Suuria yllätyksiä olut ei tarjoa, vaan menee melko klassisilla brittialen poluilla, joskin sopivan tuntuvasti käytetty jenkkihumalaisuus tuo olueen mukavasti paikallista väriä. Tietynlaisesta mielenkiinnottomuudestaan huolimatta olut ei millään lailla kärsi tylsyydestä – tässä on verrattoman tasapainoinen, maukas, tukevan maltainen, mukavan lämmin ja ihastuttavan aromikas olut, joka hyvin perustelee miksi GDBC nauttii niin suurta suosiota. Toivottavasti tämä olut tekee kauppansa Alkon hyllyillä, jotta saisimme joskus myös esimerkiksi sitä Yeti Imperial Stoutia tai muita panimon pullotteita.

Lyhyesti: Muhkea, maltainen ja lämmin brittiale sopusuhtaisella jenkihumaloinnilla. Tasapainoa ja runsasta aromikirjoa tarjoava klassisen maukas talviale valtavaa suosiota nauttivalta jenkkipienpanimolta.

Arvio: Tyylikäs – tyylillä, taidolla ja hyvällä maulla pantu ale, joka kumartaa mainiosti Atlantin molemmille rannoille pyllistämättä kumpaankaan suuntaan. Tämä olut kannattaa säästää talven kylmimpien päivien lämmikkeeksi.

Hinnan (4,61e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintansa arvoinen.