Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.2.16

Greene King Abbot Ale

Greene King Abbot Ale
  • Valmistaja: Greene King
  • Tyyppi: Olut, Ale
  • Maa: Englanti
  • Alue: East of England, Suffolk
  • Maltaat: Amber-, kristalli-, pale ale-
  • Humala: Challenger, First Gold, Fuggles
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: £1,49 (~1,29e, Tammikuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Greene King on yksi Englannin suurimmista panimoista, mutta jos panimolla on ikää yli 200 vuotta, on sillä ollut myös ymmärrettävästi aikaa laajentua.

Panimo sai alun perin alkunsa vuonna 1799 kun Whitbread'sin panimolla työskennellyt Benjamin Greene muutti Bury St. Edmundsin kylään ja perusti 19-vuotiaana sinne Westgate Breweryn ostettuaan sieltä 100-vuotiaan Wright'sin panimon tilat. Vuonna 1887 – eli lähes 100 vuotta perustamisen jälkeen – panimoa vuodesta 1836 pyörittänyt Edward 'Old Ted' Greene, Benjaminin poika, päätti lyödä hynttyyt yhteen pahimman kilpailijansa, St Edmunds Breweryä pyörittäneen Frederick Kingin, kanssa, jolloin nykymuotoinen panimo Greene King syntyi. 1900-luvulla Greene Kingin panimo on ostanut useita kilpailijoitaan pois markkinoilta ja näin vallannut yhä suurempaa elintilaa Britannian pubikentällä.

Abbot Ale, yksi Greene Kingin tunnetuimmista ja arvostetuimmista oluista, omaa panimon mukaan 1000-vuotisen historian, sillä Bury St Edmundsin luostarissa on pantu luostariolutta jo 1000-luvun alkuvuosilta alkaen. Todellisuudessa olut on tullut markkinoille 1950-luvulla ja sen yhteyttä paikallisen luostarin paneman oluen kanssa voi mielestäni aivan hyvillä mielin epäillä. Kyseessä on siis perinteinen Brittein saarten premium bitter, jossa klassinen Fuggles hoitaa aromihumaloinnin virkaa. Holia löytyy kohtuulliset 5%.

Oluella on vaaleahkon kuparinpunainen väri, jonka kirkkaan läpinäkyvä olemus kielii suodatuksesta. Ylleen olut saa harmaanvalkoisen, melko lyhytkestoisen ja ohueksi jäävän vaahtolakin.

Tuoksussa tuntuu paljon klassisen brittialen piirteitä: siirappista ja karamellista mallasta, puisevuutta ja vanhaa tammea, kypsää marjaisuutta, kevyen omenaista hedelmäisyyttä ja hentoa aromihumaloinnin ruohoa ja vielä hennompaa sitruksisuutta.

Suussa oluella on keskitäyteläinen, pehmeä ja helppo yleisilme. Kuivahko ja kevytarominen maku on maltillisen marjainen, kevyen karamellinen, hillityn maltainen, hieman puiseva ja hennon sitrushedelmäinen. Katkeroisuus on hyvin maltillista ja hiilihappo todella kevyttä ja ujoa, jopa hädin tuskin tuntuvaa – kuitenkin se sointuu ihan hyvin kokonaisuuden kanssa.

Jälkivaikutelma on aluksi melko maltillisen katkeroinen, mutta loppua kohti katkerohumaloinnin karvaus kasvaa selkeästi keskimakua runsaammaksi. Kielelle jäävä jälkimaku on puiseva, kevyen mallasleipäinen ja hennon marjainen, kestoltaan keskipitkä.

Brittiläisen panimojättiläisen klassikkobitteri on klassikkobitteri syystä: tämä tuntuu niin rehelliseltä brittibitteriltä kuin kuvitella saattaa. Oluessa on klassisen brittioluen puisevuutta ja maltillista, mutta riittävän selkeää karamellimaltaisuutta, minkä lisäksi humalointi on selväpiirteistä, mutta mukavan hillittyä. Koko paketti on hienosti tasapainossa, eikä mitään tunnu olevan liikaa tai liian vähän.

Tämmöisen tasapainoisen klassikko-oluen huonoin puoli on se, että vaikka se toimii takuuvarmasti, ei se onnistu herättämään kovinkaan suuria tunteita. Lähin verrokki oluelle tässä mielessä lienee Fuller'sin luotettava ja maukas ESB, joka on tyylillisesti hyvin samankaltainen Abbot Alen kanssa, mutta näistä Greene Kingin esitys jäänee vielä piirun verran tasapaksummaksi ja anonyymiksi esitykseksi. Yhtään enempää brittioluita siemaillut mallasveikko ei suuria fiiliksiä tästä saa yrittämälläkään irti, mutta jos haluaa vain nauttia pullollisen brittiläistä pubihenkeä – tai vaikkapa tarjota oluita huonosti tuntevalle esimerkin mitä perinteisimmästä brittityylistä – on Abbot Ale olut vailla vertaa.

Lyhyesti: Mitä perinteisin brittibitteri: tasapainoinen, karamellimaltainen, kevyen puiseva ja maltillisesti humaloitu ale, joka on kuin kotonaan juuri pubiympäristössä.

Arvio: Miellyttävä – olut, josta voi olla vaikea innostua, mutta josta on myös vaikea olla tykkäämättä. Maukasta ja tasapainoista klassikkoainesta.

Hinnan (~1,29e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

1 kommentti:

  1. Minun ei ole yhtään vaikea innostua tästä. Aivan loistava ale!

    VastaaPoista