Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.2.16

Hiisi Loviatar Rye Wine

http://www.alko.fi/tuotteet/786274/
Hiisi Loviatar Rye Wine
  • Valmistaja: Panimo Hiisi
  • Tyyppi: Olut, Barley Wine
  • Maa: Suomi
  • Alue: Keski-Suomi, Jyväskylä
  • Maltaat: Karamelli-, pale ale-; ruis
  • Humala: Cascade, Chinook, Columbus
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 5,99e (Helmikuu 2016, Alko)
  • Hinta nyt: 5,99e (Helmikuu 2016, Alko)

Vaikka etiketeissään kansanperinnettä ja mystiikkaa Hiisin oluita tulee aina silloin tällöin hörpittyä, on näköjään blogini edellinen Hiisi-arvio aika lailla tasan vuoden takaa – viime vuoden pienpanimokattauksen Aarni-oluesta. Harmillista, sillä Hiisi kyllä yleensä tekee varsin passelia tavaraa, josta kirjoittelee kyllä mielellään!

Nyt on siis vuorossa Hiisin esitys Alkon pienpanimokattaukseen vuosimallia 2016. Olut on Tuonen tyttäreksi, Loviattareksi (eli Louheksi), nimetty "rye wine", eli rukiilla terästetty barley wine; rukiin lisäksi oluen valmistuksessa on käytetty myös panimosiirappia. Olut on humaloitu uuden maailman CCC-combolla, eli greippiä ja katkeroita tuovalla Cascadella, havuisuutta ja katkeroita tuovalla Chinookilla ja mausteisuutta ja katkeroita tuovalla Columbuksella; niin käytettyjen humalien kuin analyysiarvojen (Alko 84 EBU; Hiisi 95 IBU) perusteella katkeroita on siis odotettavissa! Totuttuun Hiisin tyyliin olut on suodattamaton ja pastöroimaton. Oluen parasta ennen -päiväys on 12/2016 ja voltteja on oluttyylille tyypillisen reippaasti, eli 10,5%

Pullosta kaatuvalla, läpinäkymättömän samealla ja väriltään tumman pähkinänruskealla oluella tuntuu olevan jopa jonkin verran viskositeettua. Melko reippaalla kädellä suoritetusta, puolikkaan pullon mittaisesta kaadosta huolimatta varsin ohkaiseksi patjaksi jäävä vaahto on rantahiekanruskea, melko tiivis ja kohtalaisen ketterästi haihtuva – joskin vaahdon kestävyys tuntuu selvästi kasvavan oluen lämpiämisen myötä, sillä jälkimmäisellä kaadolla vaahtoa nousi lasiin enemmän.

Oluella on melko runsas, makean mausteinen ja kevyen limppuinen tuoksu, josta erottuu myös siirappia, lähes imelää karamellimallasta, pullavapitkoa, hiivaisuutta ja robustin rukiista maltaisuutta. Oluen lämmetessä rupeaa taustalta myös löytymään kevyttä luumua, hillittyä suolapähkinää, hentoa joulumausteisuutta ja jopa etäistä, hennon viinaista alkoholia.

Suussa olut on ensivaikutelmaltaan melko makea ja pullaisen makuinen. Muuten makumaailmasta löytyy karamellimallasta, viikunaa, kevyttä piparia, hillittyä rusinaa, hieman alkoholia ja aavistus paahdettuja pähkinöitä. Loppumakua kohden rupeaa tuntumaan myös tumman ruisleipäistä rouheutta.Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja suuntäyttävän paksu; olemus on lähes öljyinen, mitä lähes olemattomat hiilihapot korostavat. Ryhtiä kokonaisuuteen tuovat lähinnä kohtalaisen runsaat katkerot.

Jälkimaussa runsaat katkerot nousevat vielä keskimakua enemmän esiin. Kielelle jää hieman tahmean makea, kevyen siirappinen ja hennon taatelinen, kestoltaan keskipitkä ja ujosti alkoholinlämpöinen jälkivaikutelma, jossa vain humalan ruohoinen ja greipinlihainen bitteri jatkuu varsin pitkään.

Loviatar on kyllä kaikin puolin tuhti ja iso olut, kuten barley winen kuuluukin olla. Siinä on kuitenkin ehkä piirun verran liikaa alkoholia, sillä paikoin se onnistuu puskemaan jopa varsin tuhdin rungon läpi. Muitakin pieniä kauneusvirheitä oma suuni löytää: vaikka näin tuhdista oluesta on bitteriä löydyttävä, tuntuu katkerohumalointi kasvamaan loppua kohti vähän liian suureksi; makumaailma on makuuni vähän liian makea, yms. yms. Close, but no cigar, sanoisi ameriikanherra. Onneksi oluessa on vaikuttavan rehevä ja niin moniulotteinen tuoksu- ja makumaailma, että sitä puolta kyllä jaksaa ihastella vaikka kuinka pitkään.

Kaiken kaikkiaan Loviatar on melkoinen monsteri, mutta kuten viineissäkin, myös oluissakin huomaa selkeästi sen, että mitä enemmän mittareita vedetään ääripäähän, sitä helpommin tasapaino hukkuu – on melkoista hienovirittelyä tehdä viini tai olut, jossa kaikki mahdolliset osa-alueet ovat asteikolla 1–10 vedetty yhteentoista, mutta tasapaino olisi silti kohdallaan. Loviatar on siis melkoista turbotykitystä ja aika lähelle tasapainoa ollaan päästy, mutta ihan nappiosumaa ei kuitenkaan saatu; reseptiikasta löytyy siis vielä hiomisen varaa. Kyllä Loviattaren seurassa ihan mielellään viihtyy kylmänä kevättalven iltana, mutta ei häneen oikein pysty ihastumaan.

Lyhyesti: Todella suurikokoinen, paksu ja moniulotteinen ruis-barley wine, joka on omaan suuhuni piirun verran liian makea, katkera ja alkoholinen.

Arvio: Erittäin hyvä – olen barley wine -oluttyylin faneja ja hyvin tehty barley wine onkin mielestäni mitä parhaimpia olutnautintoja. Loviatar ei onnistu tavoittamaan aivan huipputasoa, mutta kauas ei siitä jäädä; pienellä reseptiikan viilaamisella tästä oluesta voi saada erittäin vaikuttavaa tavaraa.

Hinnan (5,99e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti