Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.2.16

Château Bouscassé Brumaire 2008

Château Bouscassé Brumaire 2008
  • Valmistaja: Alain Brumont, Château Bouscassé
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Pacherenc du Vic-Bilh
  • Maa: Ranska
  • Alue: Sud-Ouest, Madiran
  • Rypäleet: Petit Manseng, Courbu
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 25,90e (Joulukuu 2014, Viking Line Tax Free)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kuuluisaa Château Montus'ta ja suvun omaa perhetalo Château Bouscasséta pyörittävä Alain Brumont on tunnettu ensisijaisesti Madiranin punaviinien profiilin nostajana – tarkemmin hänen historiastaan kiinnostuneet voivat lukaista pohjille Château Montus La Tyren arvioni muutaman viikon takaa.. Mies on kuitenkin tuottanut myös muitakin Lounais-Ranskan viinejä kuin punaisia Madiraneja: esimerkiksi valkoisia Madiranin alueen viinejä, jotka eivät kuitenkaan kuulu vain punaviineille varatun AOC Madiranin alle, vaan joilla on oma, helpostimuistettava ja näppärän lyhyt appellaatio, Pacherenc du Vic-Bilh.

Pacherenc du Vic-Bilhin viinit ovat suurelle yleisölle melko tuntemattomia, mutta niin kuivat kuin makeatkin valkoviinit ovat keränneet harrastelijapiireissä suosiota usein varsin hapokkaalla ja vivahteikkaalla ilmaisullaan. Viinit valmistetaan usein Lounais-Ranskalle tyypillisistä Petit Manseng- ja Courbu-rypäleistä, joskin viineissä saatetaan tavata myös mm. Arrufiacia, Sauvignon Blancia, Sémillonia ja Gros Mansengia, tuota Manseng-rypäleistä heikkotasoisempana pidettyä versiota. Rypäleiden poimimisajankohta yleensä määrittää viinien tyylin: varhain poimituista rypäleistä tuotetaan kuivia, erittäin hapokkaita, kepeitä ja alkoholipitoisuudeltaan hillittyjä valkoviinejä, jotka saavat nimensä perään vielä lisämääreen Sec, "kuiva". Alueella puolimakeat ja makeat viinit ovat kuitenkin varsin suosittuja, joten usein rypäleet korjataan selkeästi myöhemmin; mitä myöhempänä ajankohtana rypäleet poimitaan, sitä makeampia viinejä niistä valmistetaan. Kaikista makeimpia viinejä varten saatetaan myöhään kuivattuja rypäleitä vielä kuivattaa edelleen rusinoiksi.

Tämä Viking Linen Tax Freesta bongattu jälkiruokaviini-Pacherenc on valmistettu n. 30-vuotiaiden köynnösten varsin myöhään korjatuista rypäleistä – etiketin mukaan viiniin käytetyt rypäleet ovat poimittu 19. marraskuuta, jolloin ne ovat jo kuivuneet osittain rusinoiksi köynnöksissä. Brumont valmistaakin kolmea eri jälkiruokaviini-Pacherencia, jotka saavat nimensä Ranskan 1800-luvun taitteessa käytössä olleesta kalenterista: lokakuussa korjatuista rypäleistä tuotettua Vendémiairea, marraskuussa korjatuista rypäleistä tuotettua Brumairea ja joulukuussa korjatuista rypäleistä tuotettua Frimairea. Nyt arvosteltu Brumaire on käytetty ja kypsytetty sakkojen kanssa 8-12 kk ajan uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on intensiivisen hunajankeltainen.

Makeassa tuoksussa tuntuu lähes jokaisesta jälkiruokaviinistä tuttua hunajaa, kuivattua ananasta, hillittyä appelsiininkuorta ja hentoa hedelmäsalaatin sokerilientä, mutta myös kevyttä parsaista vegetaalisuutta ja aavistus mantelitahnaa. Ilahduttavasti tuoksussa tuntuu intensiivinen, makea hedelmäisyys olevan pääosassa, ei tammi.

Suussa viini on melko kevyt, mukavan eloisa ja keskitäyteläinen, mutta samalla myös hieman läskihkö – vaikka viini on melko hapokas ja Petit Mansengille tyypillisesti jopa hieman kirpeä, on kokonaisuus niin makea, intensiivinen ja runsas, etteivät hapot tunnu ihan pärjäävän rinnalla. Varsin makeasta mausta löytyy lajiketyypillistä viheromenaisuutta, sokeriliemisyyttä, kevyttä hunajaisuutta, hillittyä ananaksisuutta ja hentoa sitruunamarmeladisuutta. Taustalla häilyy aavistuksen savuisia, maltillisesti mausteisen tammisia ja ujon bitterisiä piirteitä.

Kun jälkimaussa sokerisuus ja tahmaisuus väistyvät, nousee esiin keskimakua hapokkaampi ja napakampi loppufiilis. Hyvin moniulotteisessa, kevyen bitterisessä ja jatkuvasti kehittyvässä jälkivaikutelmassa häilyy lukemattomia sävyjä, kuten tuoretta viheromenaisuutta, sokerilientä, kevyttä mantelisuutta, hillittyä omenankuorisuutta, hentoa ananaksisuutta, aavistus trooppista hedelmää ja etäinen häivähdys kuivaa olkea. Lopussa nousee esiin myös maltillisella otteella makeaa, karamellista tammea.

Tämä Brumont'n makea Pacherenc du Vic-Bilh on varsin maukas ja freesi tapaus, joskaan ei se kaikkein hapokkain ja kirpein Pacherenc. Pienestä läskistään huolimatta Brumaire on silti mukavan freesiä kamaa sekä myös mukavan napakka jälkiruokakäyttöön – vaikkeivät hapot pääse merkittävästi esiin, niitä kyllä löytyy viinistä ihan mukavasti. Brumaire on kuitenkin ennen kaikkea melko nuori tapaus: 7 vuoden iästään huolimatta kokonaisuus on erittäin primäärinen ja vaikkei varsinaisesti mitenkään simppeli tai mutkaton, tuntuu viini enemmän vihjailevan potentiaaliaan kuin tykittävän parastaan. Nykykunnossaan ei viini ole oikein hintansa arvoinen, mutta ehkä reilusti yli 10 vuoden iässä voisi ruveta olemaan enemmän – kunhan viini saisi kerättyä hieman niitä kehittyneempiä piirteitä.

Sellaisenaan nautittavaksi viini tuntuu nyt liian makealta ja tahmealta, minkä vuoksi viini suorastaan vaatii jotain makeaa (tai mahdollisesti suolaista juustotarjotinta) seurakseen; viinissä on sen verran makeutta, että se kestää vaivatta selkeästi makeammatkin jälkiruoat. Jos viiniä mielii nautiskella sellaisenaan, omana jälkiruokanaan, vaatii viini selkeästi lisää ikää, jolloin viinin aistittava makeus rupeaa heikkenemään – tämä kuitenkin vaatinee 25–30 vuoden kellarointia.

Lyhyesti: Intensiivisen makea, vivahteikas ja edelleen todella nuorekas jälkiruokaviini, jossa jopa runsaat hapot tahtovat jäädä hieman sokerin peittoon.

Arvio: Tyylikäs – vaikka viinissä on hyvin paljon makeutta, ei se tunnu mitenkään överiltä tai tasapainottomalta, vaan elegantilta ja miellyttävän moniulotteiselta. Viini kuitenkin tuntuu ennen kaikkea kaipaavan lisää ikää saadakseen palasensa kellokoneistontarkasti kohdalleen.

Hinnan (25,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti