Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.1.16

Mikkeller Crooked Moon Tattoo Stockholm

Mikkeller Crooked Moon Tattoo Stockholm
  • Valmistaja: Mikkeller
  • Tyyppi: Olut, Stout
  • Maa: Tanska (Belgia)
  • Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Flanderi, Itä-Flanderi, Lochristi)
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 7,80e (Lokakuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



Ei ole mitenkään harvinaista, että Mikkeller tekee yhteistyötä eri panimojen ja muiden vastaavien toimijoiden kanssa. Tämä olut on kuitenkin tehty yhteistyössä tatuointistudion kanssa, joten ihan tyypillinen kollaboraatio-olut tämä ei ole.

Alun perin Crooked Moon Tattoo oli Helsingborgissa toimivalle kahden veljeksen tatuointistudiolle tehty DIPA, mutta kun toinen veljeksistä muutti Tukholmaan ja perusti sinne seuraavan Crooked Moon -tatuointistudion, piti sillekin tehdä oma olut. Mikkeller kehitteli viikunoiden kanssa kypsytellyn stoutin, kun taas studiota pyörittävä Johan Ankarfyr taiteili sille etiketin.

Oluella on äärimmäisen musta ja läpinäkymätön väri sekä hyvin runsas, hiekanruskea, kohtalaisen kestävä ja paksua pitsiä lasin reunoille jättävä vaahtokakku.

Lasista kohoaa varsin tömäkkä, paahteinen tuoksu, jonka keskeltä tunkeutuu Mikkellerin monille oluille tyypillinen, hento aromihumalan juonne. Nokkapuolelta erottuu paahteista mallasta, siirappia, maitokahvia, mud cakea, kevyesti viikunavoittoisen kypsänmakeaa tummaa hedelmäisyyttä, hentoa pippurisuutta ja aavistuksen verran humalaista sitrusta.

Suussa oluella on melko täyteläinen, muttei mitenkään erityisen superpaksu tai muutenkaan supermassiivinen suutuntuma. Makumaailmassa on paahteisuutta, tummaa taloussuklaata, tummapaahteista kahvia ja hentoa lakritsia, joille asettuu vastapainoksi hento, sitruunahedelmäinen aromihumalan vivahde. Taustalla värjöttelee hillittyä viikunaisuutta ja taatelisuutta, ujoa kaakaota sekä aavistus vaniljaisuutta. Katkero on kaikin puolin varsin hillittyä kohtalaisen runsaan rungon alla. Hiilihappoisuus on hyvin pientä ja lähes olematonta. Koska olut ei ole mitenkään imperiaalisen massiivinen, on se yllättävän kepeä ja tietyllä tavalla hillitty, mutta samalla silti erittäin moniulotteinen kokonaisuus, jossa osat pelaavat oikein hyvin yhteen.

Jälkimaussa tuntuu kohtalaista katkeroa, paahteista mallasta, kevyttä ruisleipää, hillittyä savua, ujoa mehukasta sitrushedelmää, hentoa palanutta sokeria ja aavistuksen verran luumuista tai viikunaista hedelmää. Jälkivaikutelma on melko pitkä ja muiden piirteiden häivyttyä jää kielelle erittäin pitkäkestoinen, kärtsäisen bitterinen karvaus.

Monen Mikkellerin järkyttävän järeän superstoutin jälkeen oli mukavaa vaihtelua päästä testaamaan panimolta selkeästi maltillisemmaksi tehtyä stoutia, joka ei kuitenkaan jäänyt missään vaiheessa tuhdimpien imperiaalien varjoon! CMTS:ssä on hieno balanssi makeamman hedelmäisten piirteiden ja tasapainottavan, maltillisen katkeron kanssa; tuoksu- ja makumaailmassa on todella hurmaavaa ja vaikuttavaa moniulotteisuutta; ja vaikka oluessa on "vain" 7% alkoholia, on täyteläisyyttä mukavan runsaasti ja kokonaisuus tuntuu erittäin tasapainoiselta (tuntuukin, että porttereissa ja stouteissa tuo 7% on joku maaginen raja, jonka alle ei voi mennä tekemättä oluesta liian ohutta). Plussaa myös siitä, ettei olutta oltu hukutettu hallitsevaan aromihumalaan, vaan sitruksiset ja trooppisen hedelmäiset piirteet pysyivat hyvin aisoissa ja lähinnä taustalla komppiryhmässä.

Oluen saatavuus taitaa olla tällä hetkellä vähän kehno, sillä olut katosi melko ketterästi Arkadian Alkon hyllyiltä, kun taas Mikkellerin sivujen mukaan olut on "loppu". Tiedä häntä, mahtaako olut olla vain yhden kerran pantu erikoiserä, vai valmistetaankohan sitä vielä tulevaisuudessa uudelleen. Oli tilanne mikä tahansa, suosittelen tilaisuuden sattuessan nappaamaan testiin tämän mukavan maukkaan ja moniulotteisen stoutin, jossa maustamisessa käytetyn viikunaisuuden voi jopa oikeasti erottaa tuoksusta ja mausta!

Lyhyesti: Mikkellerin suurimpia superstouteja maltillisempi, erittäin tasapainoinen, moniulotteinen ja maukas viikunoilla maustettu perus-stout.

Arvio: Tyylikäs – vakuuttavaa tavaraa, minkä lisäksi on aina ilahduttavaa, kun maustamisessa käytetyt hedelmät erottuvat oluesta (erityisesti, jos kyseessä on tuhti stout, joka helposti jyrää liian varovaisesti käytetyt mausteet alleen). Tuntuu siltä, että Mikkellerin IPA:t rupeavat jo hieman tulemaan korvista ulos, mutta nämä stoutit kelpaavat edelleen mainiosti!

Hinnan (7,80e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

1 kommentti:

  1. Harmittelin loppusyksystä, kun tämä tosiaan mennä humahti Arkadian hyllystä, ei itsellä sattunut reissua Helsinkiin ns. oikeaan aikaan. Vaan eilenillalla oli ihmisellä karkkipäivä: tätä on Ølhus Københavnissa Helsingissä saatavilla! No sehän piti tottakai ottaa nautiskeluun. Minulla oli vähän vaikeuksia löytää viikunaa mausta, ehkä oluen lämmettyä lasissa se sieltä häivähti, mutta tuoksussa se on hyvin esillä. Järjettömän hieno olut taas Mikkelleriltä, tosin viime lokakuussa Porissa maistamani George oli aika ylittämätön imperial stout.

    VastaaPoista