Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.8.15

Riffault Sancerre Les Quarterons 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/938887/
Riffault Sancerre Les Quarterons 2012
  • Valmistaja: Sébastien Riffault
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Sancerre
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Sancerre
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 28,00e (Kesäkuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 28,00e (Elokuu 2015, Alko, tilausvalikoima)


Kuten monet muutkin viinikirjoittajat ja -ammattilaiset, myös meikäläinen on jo pidempään kärsinyt totaalisesta Sauvignon Blanc -kyllästyneisyydestä. Toisilla tämä tuntuu menneen jo kategorisen SB-vihan puolelle, mutta itse olen lähinnä kyllästynyt siihen, kuinka Sauvignon Blanc tuntuu olevan lähinnä yhden tempun rypäle: se tuottaa yleensä kepeitä, eloisia ja raikkaan hapokkaita viinejä, mikä sopii suuhuni enemmän kuin hyvin, mutta toisaalta viineissä on lähes poikkeuksetta aina ne samat, hallitsevat, pistävät mustaherukanlehden, nokkosen ja karviaisen aromit – ei muuta. Muista rypäleistä tulee vaikka minkälaisia viinejä, mutta Sauvignon Blanc tuntuu tekevän täysin samanlaista viiniä melkeinpä missä vain. En kyllä ole täysin tuominnut Sauvignon Blancia toivottomaksi tapaukseksi, sillä kuitenkin aina silloin tällöin tulee vastaan hienoja Sauvignon Blanceja, jotka antavan kaiken sen pahan, mitä tästä rypäleestä, anteeksi. Sellaisia ovat mm. hyvät Pouilly-Fumét, muutamat taidolla tehdyt Friulilaiset, monet SB-vetoiset jälkiruokaviinit ja luonteikkaat, keltaoranssit skin-contact-viinit. Sekä tietenkin Riffaultin viinit.

Sébastien Riffault siirtyi isänsä Etiennen jalanjäljissä tuottamaan viiniä pieneen perheviinitaloon vuonna 2004. Sébastienin johdolla viinitalo siirtyi aluksi luomutuotantoon ja myöhemmin täysin biodynaamiseen viljelyyn. Hän ryhtyi palauttamaan vuosikymmeniä vanhoille tarhoille biodiversiteettiä istuttamalla köynnösten väleihin muita kasveja ja samalla lakkasi käyttämästä minkäänlaisia torjunta-aineita tai lannoitteita – ainoastaan rikkiä tai kuparia käytetään haitallisten sienien torjuntaan ja silloinkin vain kun on äärimmäinen pakko. Tarhoja ei hoideta mekaanisesti, minkä lisäksi viinejä ei myöskään käsitellä käytännössä lainkaan valmistusvaiheessa.

Sancerren suosion räjähdettyä 1990-luvulla, alkoi viinialue laajentua merkittävästi ja monet tuottajat ryhtyivät tuottamaan suosittuja, moderneja, kepeän raikkaita ja kliinisen hedelmäisiä viinejä; Riffault puolestaan tuottaa sellaisia viinejä, joita alueella on tuotettu "ennen vanhaan". Tämä talon perus-Sancerre Les Quarterons on tyylillisesti lähimpänä modernia Sancerrea, sillä se käytetään ja kypsytetään terästankeissa, minkä lisäksi siihen lisätään minimaalisesti sulfiitteja (20 mg/l) pullotuksen yhteydessä, jotta pullo säilyisi kunnossa huoneenlämpöisissä viinimyymälöissä – kyseessä on kuitenkin talon "kaupallisin" viini. Moderneista, kirpeistä ja herukkaisista Sancerreista ollaan kuitenkin kaukana: Les Quarterons käytetään täysin omilla luonnonhiivoilla, eikä viinin käymiseen puututa millään tavalla – sitä ei suodateta, happoja tai sokeria ei lisätä viiniin ja se saa esimerkiksi käydä läpi happoja pehmentävän, spontaanin malolaktisen käymisen, joka normaalisti estetään moderneissa Sauvignon Blanc -viineissä.

Viinillä on keskisyvä, kohtalaisesti keltaiseen taittuva vihertävä väri.

Tuoksu on hyvin kypsänmakea ja runsas, jopa kevyesti jälkiruokaviinimäisyyteen taittuva – liekö seassa pieni määrä jalohometta, vai ovatkohan rypäleet reippaasti kypsempiä mitä moderneihin Sauvignon Blanceihin tottunut nokka ymmärtää? Nenäpuolella tuntuu siis hunajaa, aprikoosia, kuivattua ananasta ja tuorepuristettua omenamehua. Nyt ollaan siis kaukana modernin Sancerren herukanlehdestä, ruudista ja ruohosta.

Malolaktisesta käymisestään huolimatta viini tuntuu olevan aluksi jopa pistelevän hapokas, mutta laantuu avautuessaan "vain" tuntuvan hapokkaaksi. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen, mutta konsentraatiota on melko runsaasti. Makumaailmaltaan Les Quarterons on hyvin kypsänmakean sitruksinen, aavistuksen hunajainen, hillityn viheromenainen ja hennon yrttinen, minkä lisäksi taustalla häilyy vivahde Jura-henkistä, pähkinäistä oksidaatiota. Kokonaisuutta sävyttää reipas tujaus kivistä mineraalisuutta. Viinin rakenne kantaa varsin mallikkaasti, sillä vaikka yleisilme on melko mehevänmakea ja suurikokoinen, raikkautta tai purevuutta kokonaisuudesta ei puutu.

Jälkimaussa tuntuu hunajaa, kuivattua persikkaa, appelsiinimarmeladia, Sauvignon Blancille tyypillistä ruohoisuutta, kevyttä mantelimaisuutta, eloisaa hapokkuutta ja tuntuvaa, teräksistä mineraalia.

Les Quarterons on kokonaisuutena suorastaan äärimmäisen fantastinen Sauvignon Blanc, jonka kepeä, luontevan raikas yleisolemus ja tuntuvan mineraalinen on hämmentävässä, suorastaan pervessissä ristiriidassa viinin konsentroituneen, lähes ylikypsän, makeutta ja jalohometta vihjaavan makumaailman kanssa. Vaikka tämän viinin sanotaan olevan Riffaultin viineistä lähimpänä tyypillisiä moderneja Sancerreja, ollaan niistä peninkulmien päässä. Diggailen, täysillä.

Muutaman kerran olen nähnyt netissä kiertävän anekdootteja, kuinka vanhat Loiren laakson patut ovat Riffaultin viinejä maistettuaan todenneet ihastuneina, että "tältähän meidän viinit ennen maistuivatkin!" Tiedä häntä, onko tarinalla totuuspohjaa, mutta ihmetellessä Riffaultin hyvin perinteistä, modernin viininvalmistustekniikan täysin omaan arvoonsa jättänyttä lähestymistapaa viineihin, en lainkaan ihmettelisi, jos asia todella olisikin näin. Nykyaikaisten – ja monesti turhankin homogeenisten – viinien keskellä tällainen outolintu on todella piristävä, kaivattu tuulahdus menneestä. Viinille väkerrettiin kotopuolessa kumppaniksi vuohenjuustosalaatti – perinteinen kumppani loirelaiselle Sauvignon Blancille – ja Les Quarterons selvisi siitä yhtä vaivatta kuin mikä tahansa muukin Sauvignon Blanc. Tosin uskon, että Les Quarterons kyllä toimisi parina monelle sellaisellekin rualle, jonka edessä tavan SB olisi tutisemassa.

Lyhyesti: Äärimmäisen luonteikas natural-Sancerre, jossa eloisa hapokkuus ja pureva mineraalisuus saavat vastaan runsaan, konsentroituneen ja hunajaisen hedelmän.

Arvio: Erinomainen – pohdin, että ansaitsisiko tämä viini "täydellisen" arvosanan, koska tämä on niin upea Sauvignon Blancin ilmentymä, mutta totesin, että on kyllä vastaani tullut muutama vielä parempi Sauvignon Blanc (useampi näistä on myös Riffaultin viinejä), joten jätettäköön arvosana niille.

Hinnan (28,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti