Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.8.15

Marqués de Riscal Rueda 2014

http://www.alko.fi/tuotteet/502334/
Marqués de Riscal Rueda 2014
  • Valmistaja: Marqués de Riscal
  • Tyyppi: Valkoviini, DO Rueda
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Rueda
  • Rypäleet: Verdejo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 5,80e (Toukokuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 5,80e (Elokuu 2015, Alko)

Castilla y Leónissa, pohjoisessa Keski-Espanjassa sijaitsevaa Ruedaa pidetään tällä hetkellä yhtenä Espanjan parhaimmista ja menestyneimmistä valkoviinialueista. Harva kuitenkin tietää, että vain 40-50 vuotta sitten Rueda oli täysin unohdettu alue, jolla ei monen mielestä ollut mitään tarjottavaa viinimaailmalle.

Alun perin – nyt puhutaan siis vähintään sata, mieluiten useampikin vuosisata sitten – Rueda oli kyllä varsin arvostettua viinialuetta. Ruedan köynnösten alla oleva alue oli paljon suurempi kuin nykyisin ja alueella viljeltiin ainoastaan paikallista, valkoista Verdejoa. 1800-luvun loppuvuosina viinikirva kuitenkin pyyhkäisi alueen yli tehden selvää alueen viinituotannosta, ja kun viininviljelijät vihdoin oppivat taistelemaan viinikirvaa vastaan, Ruedaan uudelleenistutettiin lähinnä runsassatoisia tusinaviinejä tuottavia lajikkeita (Palomino, Viura), sillä rypäleistä maksettiin määrän, ei laadun mukaan. Verdejoa jäi alueelle pieniä palstoja, josta muutamat tuottajat saattoivat tehdä raikasta valkoviiniä, mutta pääasiassa Ruedan tuotanto keskittyi raskaisiin, rustiikkisiin ja oksidatiivisiin, oloroso-Sherryn kaltaisiin massaviineihin.

1970-asiat muuttuivat merkittävästi. Francisco Hurtado de Amézaga, joka luotsasi Marqués de Riscalia, Riojan yhtä vanhimmista ja arvostetuimmista viinitaloista, halusi viinitalon katalogiin valkoviinin. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut Riojan oma valkoinen rypäle, Viura, josta tyypillisesti tehtiin raskaita ja tammisia valkoviinejä, vaan tähtäimessä oli kepeä ja raikas valkoviini; hän ryhtyi katselemaan alueita Riojan rajojen ulkopuolelta. Parin vuoden etsintöjen jälkeen Francisco lopulta päätyi Ruedaan vakuututtuaan Verdejossa piilevästä potentiaalista – heidän täytyisi vain maksaa viljelijöille enemmän, jotta he keskittyisivät laatuun määrän sijaan. Ranskalainen viinintekijä Émile Peynaud ei kuitenkaan luottanut Verdejon potentiaaliin, vaan kannusti Franciscoa istuttamaan ranskalaista Sauvignon Blancia myös alueelle. Lopulta asiassa kävi niin, että kansainvälisesti tunnettu Sauvignon Blanc veti kuluttajien huomion Marqués de Riscalin valkoviineihin, mutta talon Verdejot lopulta vakuuttivat massat. Riscalin viinien vanavedessä moni muukin viljelijä alkoi panostaa laadukkaisiin, raikkaisiin Verdejoihin ja lyhyessä ajassa tämä unohdettu, hiljaa sukupuuttoa lähestynyt rypäle oltiin saatu pelastettua ja nostettua parrasvaloihin.

Marqués de Riscal omistaa 205 ha viljelyksiä Ruedassa, joista valtaosa (135 ha) on Verdejoa, minkä lisäksi rypäleitä ostetaan myös sopimusviljelijöiltä ja vuokratuilta tarhoilta 250 ha edestä. Tämä talon Verdejo on tyypillinen, moderni Verdejo, joka aluksi käy viileässä lämpötilassa terästankeissa lyhyen kuorikontaktin kanssa, minkä jälkeen viinin annetaan kypsyä muutamia kuukausia terästankeissa ennen keväällä tapahtuvaa pullotusta.

Viinin väri on nuorekas vihertävä.

Tuoksu on hyvin runsas, tuntuvan kypsänmakea ja täynnä erittäin nuoren valkoviinin trooppisia primääriaromeja: persikkaa, kevyttä banaanisuutta ja hentoa päärynää.

Makean mehevä tuoksu antaa odottaa samankaltaista makua, mutta suussa viini onkin varsin kepeä, kuiva ja tuntuvan hapokas. Verdejot yleensä käyvät nopeasti kuorten kanssa, mikä tyypillisesti antaa viineille runsaampaa, öljyistä suutuntumaa, mutta tämä viini on suutuntumaltaan erittäin kepeä ja eloisa; sen sijaan kuorikontakti tuntuu kyllä antaneen Verdejoille tyypillistä kevyttä bitterisyyttä. Kielellä pyörii sitrushedelmäisyyttä ja jopa happojen korostamaa, kirpeää sitruunaisuutta, hentoa ruohoisuutta ja vain aavistuksen verran tuoksusta tuttua trooppista hedelmää. Maku on varsin intensiivinen ja suutuntuma korkeintaan keskitäyteläinen.

Rapsakan raikas jälkimaku on eloisan sitruksinen, kypsän viheromenainen, ruohoinen ja omenankuorisen bitterinen. Suuhun jää viinistä kestoltaan keskipitkä, kirpakan raikas ja vettä kielelle nostattava jälkivaikutelma.

Onhan se tällaisen viinin maistamisen jälkeen melko selvää, miksi Ruedasta tuli iso juttu Espanjan valkoviinikentällä. Viitisenkymmentä vuotta sitten Espanja oli lähinnä punaviinimaa – valkoistakin tehtiin, mutta melkein kaikissa paikoissa ainoastaan hyvin tammisina ja/tai oksidatiivisina versioina. Kun yhtäkkiä sellaisten viinien keskeltä ponnahtaa historiallisesti valmistettu, raikas, kepeä ja rapsakka valkoviini, ei ole ihme, jos päitä rupeaa kääntyilemään.

Verdejoksi Marqués de Riscalin pullote ei ole mitenkään maailmojamullistava tapaus, mutta kaikin puolin mallikas ja laadukas tapaus, joka ilmentää mainiosti Verdejolle tyypillisiä ruohoisia ja bitterisiä piirteitä sekä rapsakkaa hapokkuutta. Nokkapuoli on vielä äärimmäisen primäärinen, johtuen todennäköisesti viinin hyvin nuoresta iästä, joten voin kuvitella sen tasaantuvan ja rauhoittuvan enemmän lajiketyypilliseksi muutamien kuukausien kuluessa.

Viini tuli kesäksi 2015 pikkupullossa Alkon valikoimaan, joten jos haluat testata palan Espanjan valkoviinihistoriaa, suosittelen nappaamaan pullon talteen vielä kun niitä löytyy! Pienestä koostaan johtuen taloudellinen panostus ei ole suuri ja vastineeksi sille saa varsin mainion, kepeän ja rapsakan valkoviinin, joka sopii varsin mainiosti elokuun kuumimpiin päiviin. Toivottavasti tästä viinistä tulisi tulevaisuudessa pysyvämpi osa Alkon vielä vaatimattoman kokoista laadukkaampien puolikkaiden pullojen valikoimaa.

Lyhyesti: Todella nuori, rapsakan hapokas, kepeä ja eloisa Verdejo tuottajalta, joka nosti kyseisen lajikkeen tuntemattomuudesta.

Arvio: Hyvä – freesi, maukas ja eloisa perus-Verdejo. Ei yllätyksiä eikä temppuja, mutta tällainen viini ei sellaisia osaa kaivatakaan.

Hinnan (5,80e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti