Laherte Les 7 Extra Brut

Laherte Les 7 Extra Brut

• Valmistaja: Champagne Laherte Frères
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne, Les Coteaux Sud d'Epernay
• Rypäleet: Chardonnay (18%), Pinot Meunier (18%), Pinot Blanc (17%), Petit Meslier (15%), Pinot Noir (14%), Pinot Gris (10%), Arbane (8%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 69,90e (Tammikuu 2015, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 70,70e (Huhtikuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Useat viinejä yhtään enempää harrastaneet osaavat heittää kysymykseen "Champagnen rypälelajikkeet" -kysymykseen kuin apteekin hyllyltä klassisen kolmikon Chardonnay-Pinot Meunier-Pinot Noir. Kun sen jälkeen lähtee tenttaamaan niitä loppuja rypälelajikkeita, menee helposti monella sormi suuhun: "Mitä muita lajikkeita? Noista kolmestahan ne aina tehdään." Yllättävän harva on perillä siitä, että Champagnessa on todellisuudessa sallittua viljellä peräti yhdeksää rypälelajiketta!

Champagnen kolme suurinta ja kauneinta – Chardonnay, Pinot Meunier, Pinot Noir – tosiaan hallitsevat suvereenisti aluetta ja vain murto-osassa alueen viineistä käytetään muita lajikkeita. Nämä muut ovat Arbane, Blanc Vrai, Fromenteau, Gamay, Petit Meslier ja Pinot Teinturier. Näistä Gamay ja Pinot Teinturier ovat jo käytännössä kadonneet alueelta täysin; niitä saatetaan tavata joillain historiallisilla tarhoilla yksittäisiä köynnöksiä, mutta niiden rypäleet eivät oikeastaan koskaan päädy viineihin. Loppuja rypäleitä tavataan lähinnä Côte de Barin alueella, joka sijaitsee hyvin erillään Champagnen ydinalueesta, joskin näitä köynnöksiä sisältäviä tarhoja löytyy yksittäisiä myös Champagnen ydinalueelta. Näistä Blanc Vrai (eli Pinot Blanc) ja Fromenteau (eli Pinot Gris) ovat harvinaisia Champagnen alueella – yksikään tuottaja ei viljele Fromenteauta niin paljoa, että saisi siitä valmistettuakaupallisia määriä lajikeviiniä – mutta muualla Ranskassa ja maailmassa nämä ovat varsin tuttuja lajikkeita. Sen sijaan Arbane ja Petit Meslier ovat äärimmäisen harvinaisia, sillä niitä viljellään käytännössä ainoastaan Champagnen alueella ja hyvin pienessä mittakaavassa (Petit Meslierin viljelyala 4 ha, Arbanen mitätön 1 ha) – silti muutamat tuottajat valmistavat näistä lajikkeista myös yhden rypälelajikkeen lajikeviinejä.

Jean-Baptiste Laherten vuonna 1889 perustama ja tätä nykyä veljesten Christian ja Thierry sekä Thierryn pojan Aurélienin luotsaama viinitalo Laherte (nykyisin Laherte Frères) on outolintu shamppanjatalojen joukossa: talo sijaitsee aivan Champagnen ydinalueella – Côte de Blancsin ja Vallée de la Marnen välissä – mutta he ovat yksi harvoista tämän alueen viinitaloista, jotka ovat istuttaneet Pinot Noirin, Pinot Meunierin ja Chardonnayn lisäksi muita alueella sallittuja rypälelajikkeita. Viinitarhoja talolla on yhteensä n. 10 ha edestä ja niitä viljellään biodynaamisesti. Viinit valmistetaan käyttäen vanhanaikaista, alueelle tyypillistä ruuviprässiä ja ne käytetään vain rypäleiden omilla luonnonhiivoilla.

Laherte Les 7 on talon varsinainen erikoisuus: siihen tarkoitetut rypäleet saadaan Thierry Laherten vuonna 2003 Chavot'n kylään istuttamalta Les Clos -tarhalta. Thierry istutti tälle tarhalle sekaisin seitsemää eri rypälelajiketta, joiden pistokkaat hän keräsi talon vanhimmilta, historiallisilta tarhoilta. Kun tarhan köynnökset alkoivat vuonna 2005 tuottamaan hedelmää, keräsi Thierry seitsemän erittäin vanhaa, bourgognelaista 228 litran pièce-tammitynnyriä täyteen viinejä reserve-viineiksi ja pullotti lopun viinin Les Clos -tarhaviininä.

Nykyisin tämä Les Clos -viini tunnetaan nimellä Les 7 – viinin nimi juontaa niin viiniin käytetyistä seitsemästä rypälelajikkeesta kuin sen valmistuksessa käytetyistä seitsemästä tynnyristä – ja sen viiniytys- ja sekoitusprosessi on varsin ainutlaatuinen: sadonkorjuun aikaan kaikki tarhan lajikkeet korjataan yhtä aikaa ja viiniytetään yhdessä. Kun murskatuista rypäleistä saatu mehu on käynyt viiniksi ja kypsynyt terästankeissa vähintään 6 kk ajan, otetaan ensiksi pullotettavaa viiniä varten kaikista seitsemästä vanhasta tynnyristä aluksi jonkin verran vanhaa reserve-viiniä tankkiin, minkä jälkeen nämä tynnyrit täytetään taas täyteen tuoreimmalla vuosikerralla. Kaikki se viini, joka jää tynnyreiden täytön jälkeen yli, lisätään pullotettavan reserve-viinin sekaan tankkiin. Tämä viinin lopullinen sekoite, joka normaalisti sisältää n. 40% reserve-viiniä ja 60% tuoreinta vuosikertaa, pullotetaan ja jätetään kypsymään hiivasakan kanssa n. 18 kk ajaksi. Samalla tynnyreiden sisältämä viinisekoitus saa jälleen täydennyksen tuoreesta vuosikerrasta, mikä pitää huolen siitä, ettei niiden sisältämä viini pääse hapettumaan pilalle.

Laherte kutsuu tätä sekoitusmenetelmäänsä solera-menetelmäksi, mutta todellisuudessahan kyseessä ei ole varsinainen solera (jossa vain viimeisestä tynnyristä otetaan viiniä, minkä jälkeen se täytetään toiseksi vanhimman tynnyrin viinillä, jne. ja lopulta tuorein tynnyri täytetään uusimmalla vuosikerralla), vaan Champagnessa harvakseltaan käytetty, vanhanaikainen kypsytysmenetelmä, cuvée perpétuelle.

Tämä nyt testattu pullote pohjautuu ymmärrykseni mukaan 2012-vuosikertaan, joten viinistä n. 60% on vuosikertaa 2012 ja 40% reserve-viiniä, joka on sekoitus vuosikertoja 2005–2011. Viinin korkinvaihto on suoritettu joulukuussa 2013 ja sen dosage (eli jäännössokeri) on mukavan rapeat 2 g/l.

Viinillä on nuorekas, vaaleanvihertävä väri.

Tuoksu on melko hillitty ja jopa yllättävän vaisuhko, mutta se, mitä tuoksu tarjoilee on varsin mielenkiintoinen: paahdettua pähkinää, kuivakkaa toffeeta, ujoa rusehtavaa omenaa ja limettiä. Kokonaisuutta kannattelee tumman siirappinen alavire.

Suussa viini on melko täyteläinen ja isokokoinen, mutta ristiriitaisesti myös hyvin kaukana mehevästä ja runsaasta shamppanjasta. Rutikuivaa ja hyvin vivahteikasta makumaailmaa sävyttävät pähkinäiset, jopa hennon oksidatiiviset sekä hieman kypsään keltaiseen hedelmään taittuvat sävyt, mutta yleisolemus on silti kirpeä, viheromenainen, sitruunavetoisen sitruksinen ja teräksinen, jopa tiukka. Mousse on todella pientä ja samettista, mutta samalla mukavan särmikästä ja ennen kaikkea pitkäkestoista.

Viinin reserve-viinien kehittyneet tai jopa ujon oksidatiiviset piirteet tuntuvat loistavan poissolollaan jälkimaussa, jossa tuntuu lähinnä raa'ahkoa viheromenaisuutta, limettistä sitruksisuutta ja teräksistä mineraalia. Viini jättää suuhun äärimmäisen intensiivisen, kirpakan, viileän ja jopa hennosti suutakuivattavan jälkivaikutelman.

Laherten Les 7 on persoonallinen viini, joka ei missään nimessä sorru kosiskeluun; vaikka kokonaisuudessa on syvyyttä ja kompleksisuutta, ei viini ole rutikuivalla, happovetoisella ja tiukan teräksisellä olemuksellaan mikään maailman helpostilähestyttävin shamppis. Viini ei kuitenkaan myöskään ole sellainen liiallisen karu ja äärikirpeä tapaus, millaisia monet Extra Brutit, Brut Naturet ja Ultra Brutit voivat helposti olla: erittäin reilu perpétuelle-kypsytetyn reserve-viinin osuus ja runsaampaa hedelmäisyyttä tuovat harvinaisemmat lajikkeet (mm. valkoiset Pinot't) antavat viiniin sellaista vivahteikkuutta ja mielenkiintoa, joka pitää balanssin hienosti kohdillaan – viinissä on siis kepeyden, teräksisyyden ja happojen vastapainona myös runsautta, kompleksisuutta ja eleganssia.

Les 7 on varsin mainio viini jaettavaksi parille kolmelle hengelle, erityisesti ruoan kanssa: viinissä on lukemattomasti nyansseja, joita aluksi ihmetellä, mutta viinin tiukka ja armoton rakenne pistää kaipaamaan nopeasti jotain purtavaa kylkeensä. Rakenteensa puolesta viini kestää kellarointia varmasti pitkänkin aikaa, mutta on vaikea sanoa viinin teräksisestä ilmaisusta, että haipuuko se pois ennen kuin se ehtii kehittyä oikeasti joksikin mielenkiintoiseksi. Suosittelen siis viiniä lämpimästi, mutta ensisijaisesti nyt korkattavaksi – kellarointiin vain varauksella.

Lyhyesti: Tiukkarakenteinen, moniulotteinen ja erityisesti ainutlaatuinen, cuvée perpétuelle -kypsytystä ja seitsemää eri rypälelajiketta yhdistelevä viljelijäshamppis.

Arvio: Tyylikäs – hurmaava ja persoonallinen Champagnen kuohuviini luonteikkaista mutta myös teräksisistä ja happovetoisista viineistä pitäville. Viinin rypälesekoitus ja valmistusmenetelmät voivat olla erikoisia, mutta kokonaisuutena viini on hyvin klassinen.

Hinnan (69,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.