Vicaris Tripel/Gueuze
- Valmistaja: Brouwerij Dilewyns
- Tyyppi: Olut, belgi, tripel / sour ale / gueuze
- Maa: Belgia
- Alue: Flanderi, Itä-Flanderi, Denderstreek, Dendermonde
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 2,99e (Lokakuu 2015, Firmabier)
- Hinta nyt: – (Ei Alkon valikoimissa)
Belgian Itä-Flanderissa sijaitsevaa Dilewynsiä on yksi Belgian tuoreimpia ja nopeimmin kasvavia pienpanimoja. Tämä panimo sai alkunsa, kun hammaslääkäri Vincent Dilewyns voitti oluillaan paikallisen kotiolutkilpailun ja päätti tämän seurauksena sijoittaa perheensä omaisuuden omaan panimoon, joka avattiin vuonna 2011. Nykyisin panimon toiminnasta vastaa Vencentin lisäksi kaksi hänen neljästä tyttärestään. Toinen heistä, vajaa kolmekymppinen Anne-Catherine, toimii panimon panimomestarina ja on samalla Belgian nuorin panimomestari.
Vicaris Tripel/Gueuze on – kuten nimestä voi päätellä – on sekoitus tripeliä ja gueuzea. Tripel on Dilewynsin omaa tekoa panimolta, kun taas gueuze ostetaan läheiseltä Girardinin panimolta. Tämä suodattamaton ja pastöroimaton olut sekoitetaan ja kypsytetään Dilewynsin panimolla ennen myyntiinlaskua. Oluella on vahvuutta 7% ja nyt testissä olevalla pullolla on parasta ennen -päiväystä aina päivämäärään 31/03/2018 asti.
Oluen kirkas väri on kevyesti kupariin taittuva vaaleanruskea ja olut kohottaa kaadon myötä ylleen melko runsaan, höttöisen, valkoisen ja nopeasti haihtuvan vaahtolakin.
Tuoksu on ensisijaisesti melko lambic-henkinen: siinä tuntuu klassista gueuzen kirpakkuutta, kevyen virtsaista meininkiä, hapahkoa omenaisuutta ja ujoa sitruunaa. Tripel-puoli näyttäytyy lähinnä kevyenä viljaisuutena ja hentona belgihiivan hedelmäesterisyytenä.
Makumaailmassa tripel saa enemmän jalansijaa, sillä sitä hallitsee hunajaisuus, persikkaisuus ja yleinen belgihiivainen hedelmäisyys. Seasta löytyy myös gueuzen tuomaa huussia, kevyttä viheromenaa ja ei överiä, mutta silti melko tuntuvaa kirpeää happamuutta, jota kuitenkin runsas ja makea tripel-puoli pyrkii parhaansa mukaan naamioimaan alleen. Kohtalaisen happamuuden vuoksi olut ei kuitenkaan ole niin tuhti ja raskas kuin tripelit yleensä, vaan ennemminkin kepeän raikas ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen.
Jälkimaku on taas selkeästi gueuzempi: se on ensisijaisesti keskimakua kirpeämpi, freesin sitruunainen ja kevyesti likaisen funkinen. Tripeliset piirteet, kuten hillitty viljaisuus, kevyt persikkaisuus ja hento hunajaisuus, erottuvat, mutta jäävät hieman happovetoisempien piirteiden peittoon. Suuhun jää lopuksi pitkähkö ja ujosti humalankatkera jälkivaikutelma.
Vicaris Tripel/Gueuze on hauska ja maukas olut, mutta ennen kaikkea juuri sitä, mitä etiketti lupaa! Se on rehellisesti sekä tripel että gueuze, välillä enemmän yhtä ja välillä enemmän toista, mutta molemmat onnistuvat olemaan hienosti esillä kokonaisuudessa; oluesta jää varsin positiivinen, miellyttävä yleisvaikutelma. Jos tasapainoa pitäisi ruveta tarkemmin analysoimaan, olisi olut ehkä piirun verran enemmän tripel kuin gueuze keskimaussa, mutta taas tuoksussa ja jälkimaussa enemmän gueuze.
Ei tämä ollut ensimmäinen vastaani tullut tripelin ja gueuzen sekoitus, eikä myöskään edes paras sellainen, mutta koska vastaani ei ole vielä kertaakaan tullut ainuttakaan huonoa – tai edes keskinkertaista – tripel-gueuze-blendiä, voinee turvallisesti todeta näiden kahden oluen toimivan hienosti yhdessä! On jännittävää nähdä, tuleeko tästä oluttyylistä suositumpikin juttu pienpanimobuumin jyllätessä; voisiko tämä oluttyyli kenties jopa saada oman nimen?
Lyhyesti: Maukas ja tasapainoinen tripel-gueuze-blend, jossa molemmat oluttyylit sekä erottuvat tyylikkäästi että komppaavat toisiaan mallikkaasti.
Arvio: Miellyttävä – hauska ja maukas tapaus, joka tuo mukavaa vaihtelua ja persoonaa lambicien maailmaan häivyttämällä raja-aitoja belgialaisten hapanoluiden ja "tavanomaisempien" belgien väliltä. Jään odottamaan mielenkiinnolla sitä, jos joku uskaltaisi seuraavaksi tehdä lambic-quadrupel-blendin!
Hinnan (2,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti