Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.4.16

Zumot St. George Cabernet Sauvignon Pinot Noir 2009

Zumot Saint George Cabernet Sauvignon Pinot Noir 2009
  • Valmistaja: Zumot
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Jordania
  • Alue: Madaba
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Pinot Noir
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~14,00e (Maaliskuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vaikka Ranska on monelle se ainoa oikea viinin kotimaa, on viinin valmistaminen alun perin lähtenyt liikkeelle Georgia-Armenian alueelta n. 8000 vuotta sitten. Sieltä se on kulkeutunut Turkin kautta Välimeren maihin; aluksi Kreikkaan, Kyprokselle, Libanoniin, Egyptiin ja lopulta kauemmas, Balkanin maita pitkin Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan.

On mielenkiintoista, miten muissa vanhoissa viinimaissa, kuten Kreikassa, Turkissa ja Libanonissa, viininvalmistamisen historia ei ole katkennut sen jälkeen, kun viiniköynnökset ovat niihin saapuneet, mutta Israelin ja Jordanian alueelta viininviljely ja -valmistus katosi täysin – vaikka näissä maissa valmistettiin vielä ajanlaskun alkuvuosina varsin runsaasti viiniä. Israeliin viininvalmistus palasi 1800-luvun lopulla, mutta itänaapuri Jordaniaan vasta niinkin myöhään kuin 1980-luvulla.

Jordanialaisten viinien taso oli alkuaikoinaan varsin matalaa, mutta se on noussut tasaisesti vuosi toisensa jälkeen ja nykyisin maassa tuotetaan myös paljon varsin uskottavaa laatuviiniä. Koko maan vuosituotanto on n. 500,000 litraa, mikä vastaa yhden keskikokoisen viinitalon tuotantoa – esimerkiksi Champagnen viinijättiläinen Moët & Chandon tuottaa vuodessa n. 30,000,000 litraa viiniä. Jordanian kenties merkittävin viinitalo on Omar Zumotin luotsaama, vuonna 1996 perustettu Zumot, joka on toiminut Jordanian laatuviinituotannon pioneerina. Talo tuottaa kuivassa ja kuumassa Jordaniassa luomuviinejä (mikä on helpompaa kuin viileissä ja kosteissa olosuhteissa, joissa köynnöstaudit leviävät innokkaammin); köynnösten hoidosta vastaavat lampaat, jotka toimivat sekä luonnollisina ruohonleikkureina köynnösten välissä että lannoittavat riittävästi maaperää. Viinitalon vuosituotanto on n. 70,000 litraa.

Talon peruslinjasto kulkee nimellä Classic ja sieltä löytyi tämä nyt arvioitava Cabernet Sauvignon - Pinot Noir (joka meikäläisen korviin ei kyllä kuulosta kovinkaan klassiselta rypälesekoitukselta!) – punaviini talon 700 metrin korkeudessa sijaitsevilta, Madaban alueen viinitarhoilta. Viini käytetään luonnonhiivoilla ja se kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Lähes täysin läpinäkymättömältä väriltään viini on tumman luumunpunainen.

Viinin tummanpuhuva tuoksu on muheva ja sen runsaat, kypsän tumman marjaiset piirteet kielivät varsin lämpimistä olosuhteista. Tumman ja makean marjaisuuden rinnalta erottuu myös tammitynnyrikypsytyksen tuomaa suklaisuutta, lakritsaa, kevyttä santelipuuta ja hentoa herukkahilloisuutta.

Muhkea tuoksu antaa odottaa tuhtia ja täyteläistä makumaailmaa, mutta tässä viini yllättää täysin: maku on kuiva, kova, kylmä ja mauton. Musteisesta makumaailmasta löytyy hädin tuskin lainkaan hedelmää, ja se mitä siitä erottuu, on tuoretta, vastapoimittua tummaa metsämarjaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hapot ovat matalat, mutta tanniineja on taas äärimmäisen paljon – kokonaisuus tuntuu suorastaan kömpelön tanniiniselta.

Hyvin lyhyt jälkimaku on mausteinen ja runsaista tanniineista karvas ja karhea. Viinistä jää suuhun kova, tylppä ja mauton jälkivaikutelma.

Pakko myöntää, että viini ainakin pääsi yllättämään: en olisi mitenkään voinut odottaa kuumasta Jordaniasta näin kuivaa, kepeää ja tiukkaa viiniä! Totta puhuen, viini on todennäköisesti kärsinyt jossain vaiheessa kellarihistoriaansa: viiniä on esimerkiksi saatettu säilyttää liian lämpimässä, jolloin viinin hedelmäaromit ovat kuolleet. Vaikea nimittäin olisi kuvitella tämäntasoisten viinien saavan samanlaisia kehuja mitä Zumotin viinit tällä hetkellä keräävät. Toki voi olla mahdollista, että viini on tarkoitettu juotavaksi vain parin vuoden ikäisenä ja reilun viiden vuoden iässä viini on jo täysin kuollut – tämä kuitenkin epäilyttää, sillä kyllä näin tuhdin oloisen viinin pitäisi nyt edes viisi vuotta kestää.

Kokonaisuutena viini muistutti muutamia huonompien vuosikertojen Bordeaux'n viinejä, jotka ovat jo saaneet reilummin ikää (15–20 vuotta): viinistä hedelmä on kuollut täysin, mutta tanniinit eivät ole häipyneet mihinkään, jolloin jäljelle jää pelkka kova, ontto kuori. Näissä on kuitenkin se ero, että nuo Bordeaux'n viinit ovat saaneet reilusti ikää, siinä missä tämän pitäisi olla nuori. Oli tilanne mikä hyvänsä – viini joko kuollut pystyyn vanhuuttaan tai vain kärsinyt huonosta säilytyksestä – ei se onnistunut hirveästi vakuuttamaan. Vaikka makupuolesta ei hirveästi selvää saanut, ei tuoksu tai rakenne lupailleet hyvää: viinin happosektori vaikutti turhan matalalta, kun taas tuoksu vihjaili liberaalimpaa uuden tammen käyttöä. Perstuntumalta veikkaisin, että vaikka viini olisikin ollut ihan juomakelpoisessa tikissä, ei se olisi ollut omaan makuuni.

Eniten itseäni ihmetyttää se, miksi nämä kuumien alueiden tuottajat tahtovat aina väkisin istuttaa parhaiten viileähkössä tai suorastaan viileässä viihtyviä lajikkeita (kuten tästä viinistä löytynyttä Pinot Noiria)? Mikseivät he voi viljellä oikeasti kuumiin olosuhteisiin sopeutuneita lajikkeita, kuten Garnachaa, Carignania, Negroamaroa, Touriga Nacionalia tai Muscat of Alexandriaa? Voisin pistää pääni pantiksi siitä, että lopputulokset olisivat paljon vakuuttavampia.

Lyhyesti: Pystyyn kuollut punaviini Jordaniasta; vaikka tuoksu on täysin kunnossa, on mausta hedelmä kaikonnut jättäen jäljelle vain massiiviset tanniinit.

Arvio: Viallinen – en kehtaa antaa viinille pisteitä, sillä todennäköisesti sen ei kuuluisi olla tämän kaltainen; tosin en usko, että viini olisi nappikunnossakaan ansainnut kovinkaan suuria pisteitä. Olisi kyllä mielenkiintoista tutustua enemmän Jordanian viineihin, jotta voisi saada paremmin käsitystä mikä siellä mahtaa olla viinien yleinen taso.

Hinnan (14,00e) ja laadun suhde: –

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti