Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

25.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1416 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


24.3.16

3 Fonteinen Oude Geuze 2014

3 Fonteinen Oude Geuze 2014
  • Valmistaja: 3 Fonteinen
  • Tyyppi: Olut, Lambic, Gueuze
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Flanderin Brabant, Beersel
  • Maltaat: Ohra- (60%), mallastamaton vehnä (40%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 6,69e (Lokakuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Disclaimer: viime vuoden lopulla järjestin pienen hapanolutmaistelun, jossa pistettiin aluksi rinnakkain gueuzeista kovimmat: Girardinin Black Label, Oud Beersel, 3 Fonteinen, Hanssens Artisanaal, Boon ja Tilquin – sekä villinä korttina Mikkellerin HUES (ikävä kyllä Cantillonia ei ollut tuolloin saatavissa Firmabierissä, joten tämä kenties kaikkein legendaarinen gueuze jäi skaban ulkopuolelle.

Belgian Beerselissä sijaitseva 3 Fonteinen (Drie Fonteinen, "kolme lähdettä") on yksi harvoista lambicinsekoittajista ja samalla yksi arvostetuimmista lambicintuottajista. Tämä nykyisin myös panimona toimiva yhtyiö sai alkunsa jo vuonna 1883 kun Jacobus Vanderlinden ja Joanna Brillens perustivat sen kahvilaksi ja lambicinsekoittamoksi. Nimensä kahvila sai kolmesta lambic-hanastaan. Kahvila kuitenkin pisti vuonna 1953 lapun luukulle, sillä sen toiminnalle ei löytynyt jatkajaa. Hieman myöhemmin, vuonna 1961, kahvilan läheisyydessä pitkään toimineen lambicsekoittamon Gaston Debelder päätti ostaa vanhan kahvilan itselleen ja laajentaa toimintaansa sinne – 3 Fonteinen oli palannut henkiin.

1990-luvulle tultaessa valtaosa lambic-panimoista oli lopettanut toimintansa ja vain kolme panimoa – Boon, Girardin ja Lindemans – tuottivat olutta, jota 3 Fonteinen osti, kypsytti ja josta sekoitettiin talon arvostetut oluet. Panimoiden vähyydestä johtuen 3 Fonteinenin oluensekoittaja ja Gaston Debelderin poika, Armand, ryhtyi suunnittelemaan itse lambicin panemista parantaakseen raaka-aineensa saatavuutta. Vuonna 1999 Armand tuotti ensimmäiset oluet, joiden sekoituksessa oli osa hänen itse tekemäänsä olutta; vielä nykyisinkin 3 Fonteinenin oluet sekoitetaan Boonilta, Girardinilta ja Lindemansilta ostetuista oluista sekä Armandin itse tekemistä oluista.

Vuonna 2009 asiat kuitenkin muuttuivat: panimon lämmönsäätelyjärjestelmät pettivät, minkä seurauksena 80,000 pulloa lambicia tuhoutui yhdessä yössä. Tästä aiheutuneista taloudellisista tappioista johtuen 3 Fonteinenilla ei ollut enää varaa vuokrata panimolaitteistoaan, minkä vuoksi 3 Fonteinen siirtyi väliaikaisesti sekoittamaan lambiceja ainoastaan osto-oluista. Neljän vuoden hiljaiselon jälkeen myös panimopuoli palasi eloon ja loppuvuodesta 2013 eteenpäin 3 Fonteinenin oluiden sekoituksessa on taas ollut osa Armandin itse panemaa lambicia.

3 Fonteinen Geuze on talon perusolut ja tuotannon selkäranka, jota on tuotettu pulloissa todistettavasti ainakin vuodesta 1959 asti. Nykyisin oluen sekoitus on tyypillisesti Boonin, Girardinin, Lindemansin ja 3 Fonteinenin olutta. Olut valmistetaan tyypillisellä "oude geuze / gueuze vieille " -sekoituksella, jossa sekoitetaan eri-ikäisiä, tammitynnyreissä kypsytettyjä oluita. 3-vuotias olut tuo oluen kirpeimmät hapot ja vivahteikkaimman makumaailman, 2-vuotias olut runkoa ja syvyyttä ja 1-vuotias olut käymiskelpoisia sokereita, jotta olut saa pullossa käydessään hiilihapot. Euroopassa oluella on vihreä etiketti, kun taas Atlantin toiselle puolelle viedyssä oluessa on keltainen etiketti – oluet ovat kuitenkin täysin identtisiä, erilaisista etiketeistään huolimatta.

Väriltään olut hailakan vaaleanruskea ja kevyesti utuinen. Vaahtolakki on runsas ja väriltään vitivalkoinen.

Moniin maistelun muihin lambiceihin verrattuna tällä oluella on selvästi voimakkaampi, kuivakampi ja pistävämpi tuoksu. Tiukahkonpuoleisessa ja selkeästi happamuutta vihjaavassa tuoksussa tuntuu viheromenaisuutta, vanhan puisevaa mausteisuutta, kevyttä savuisuutta ja ujoa oksidatiivista rusehtavuutta.

Suussa olut on korkeintaan keskitäyteläinen ja, kiitos runsaiden happojen, erittäin kirpeä. Makumaailmasta löytyy viheromenaa, sitruunaa, kevyttä savuisuutta, hentoa makeampaa sitrushedelmää ja viiltävää happoa. Vaikka kokonaisuus on erittäin kirpakka, on makumaailmassa miellyttävää eleganssia ja karaktääriä, mitä oluen pehmeä ja jopa hieman hento hiilihappo korostaa. Kokonaisuutta hallitsee vihersävyinen ja happovoittoinen hedelmäisyys, ei monien muiden lambicien likaisempi ja brettaisempi rustiikkisuus.

Kestoltaan pitkässä ja kireän vihersävyisessä jälkimaussa tuntuu tuoreita, bitterisiä yrttejä, sitruunaisuutta, omenankuorta ja hentoa maanläheisyyttä. Jälkivaikutelmassa häilyy myös aavistus humalan katkeroiden puraisua.

3 Fonteinen oli selkeästi maistelun tiukimmasta päästä hyvin rapsakalla hapokkuudellaan, mutta samalla silti varsin hienostunut ja tasapainoinen esitys. Vasta-alkajille näin rapsakka esitys voi olla turhankin jyrkkää tavaraa, mutta kunnon lambicleeveille 3 Fonteinen Geuze on oikein mallikas esitys, jossa palaset ovat hienosti paikallaan ja kokonaisuudessa on tiukkuuden lisäksi miellyttävää syvyyttä. Jos jotain kriittistä oluesta pitäisi kirjoittaa, niin olisin kaivannut hieman enemmän villihiivojen tömäkämpiä ja nahkaisempia piirteitä – niitä kyllä löytyi oluesta, mutta melko ujolla otteella. Lisäksi olut on verrattain melko hinnakas keskimääräiseen Firmabierin gueuzen hintatasoon verrattuna – joskin edelleen varsin kohtuullisen hintainen oluen laatuun nähden.

Lyhyesti: Arvostetun klassikkoblendaajan tyylikäs, vivahteikas, julmetun kirpeä ja hillityn vihersävyinen gueuze.

Arvio: Tyylikäs – hienoa, tasapainoista ja kaikin puolin klassista tavaraa. Esimerkillinen tapaus niille, jotka haluavat tietää, kuinka kirpeäksi oluen voi saada.

Hinnan (6,69e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti