Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.9.15

Hanssens Artisanaal Oude Gueuze 2014

Hanssens Artisanaal Oude Gueuze 2014
  • Valmistaja: Hanssens Artisanaal BVBA
  • Tyyppi: Olut, Lambic, Gueuze
  • Maa: Belgia
  • Alue: Flanderi, Flanderin Brabant, Beersel, Dworp
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 3,79e (Huhtikuu 2015, Firmabier)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)



    Jotkut teistä saattavat muistaa, kuinka hiljattain kerroin blogissani Moriaun Geuzen arvostelussa lambicinsekoittajista – kuinka ennen vanhaan lambiceja eivät valmistaneet pelkästään lambic-panimot, vaan myös lambic-sekoittajat, jotka ostivat muilta panimoilta oluita ja sekoittivat niistä oman "talon tyylin" mukaisesti täysin uniikkeja lopputuotteita. Näiden sekoittajien määrä on kutistunut melkoisesti lambicin suosion pikku hiljaa laskettua; kun panimot yksi toisensa jälkeen iskevät hanskat tiskiin, joutuvat myös sekoittajat lopettamaan raaka-aineiden loppuessa.

    Tämänkertaisen arvostelun oluen on tuottanut Hanssens Artisanaal, ylivoimaisesti maailman vanhin ja yksi vain muutamasta viimeisestä edelleen itsenäisesti toimivasta lambic-sekoittaja. Hanssens Artisanaal sai alkunsa, kun vuonna 1888 Bartholomé Hanssens (myös Dworpin kaupungin pormestari vuosina 1914-1927) sai serkultaan panimon johdettavaksi yhdeksäksi vuodeksi. Kun sopimuksen loputtua Bartholomé ei ahneuksissaan halunnut palauttaa menestyväksi yhtiöksi kasvanutta panimoa serkkunsa lasten johdettavaksi, sai hän potkut vuonna 1896. Hän päätti perustaa oman kilpailevan panimon, mutta ryhtyikin tuottamaan alueelle epätyypillisesti ruskeaa alea, waalschen bruynenia. Panimo kuitenkin koki merkittävän kolauksen ensimmäisessä maailmansodassa, kun Belgiaa miehittäneet saksalaiset takavarikoivat kaikki panimon oluenvalmistuslaitteistot. Hanssens ei kuitenkaan tästä hätkähtänyt, vaan ryhtyi alueelle perinteiseen tapaan ostamaan oluita lähialueiden panimoilta ja sekoittamaan niistä omia lambicejaan.

    Alun perin Hanssens Artisanaalin oluet olivat hyvin erilaisia, sillä alueella sijaitsi runsaasti pieniä panimoja, joilta yhtiö osti oluita omia sekoitteitaan varten; vuosien myötä panimot yksi toisensa jälkeen lopettivat toimintansa lambicien suosion laskiessa ja Hanssens joutui yhä useammin vaihtamaan panimoita toisiin, mikä toki on aikojen saatossa muuttanut oluiden tyyliä. Alun perin panimo käytti oluita Van Haelenilta (lopettanut 1957), Van Haelen-Cochelta (lopettanut 1968), La Fleur d'Orilta (lopettanut 1969), Timmermansilta ja Winderickxiltä (lopettanut 1969). Nykyisin panimon pohjaoluita tuottavat harvat pystyssä olevat lambic-panimot Timmermansin ohella, eli Lindemans, Girardin ja Boon.

    Alun perin sekoittamo oli lopettaa toimintansa vuonna 1997, kun Jean Hanssens päätti siirtyä eläkkeelle. Jeanin tytär Sidy ja hänen miehensä John kuitenkin päättivät jatkaa panimon toimintaa ja Hanssens Artisanaal siirtyi 4. oluensekoittajasukupolvelle. Sekoittamo on kuitenkin varsin pieni – vuosituotanto on vain 40,000 litraa vuodessa – joten oluttoiminta ei ole omistajilleen pääasiallinen tulonlähde. Sekä Sidy että John ovat töissä muissa hommissa ja pyörittävät Hanssens Artisanaalia päivätöittensä ohessa. Mainittakoon tässä myös vertailun vuoksi, että Sinebrychoffin päivätuotanto oli vuonna 2013 hieman yli miljoona litraa.

    Olut on väriltään syvän, lähes kirkkaan pähkinäpuun ruskea. Lasiin muodostuu melko ohut, höttöinen ja lyhytkestoinen vaahto.

    Hanssensin Gueuzen tuoksupuoli edustaa selkeästi sitä lambicosaston funkahtavinta päätä: nahkaa, rusehtavaa omenaa, kuivakkaa maamaisuutta, kevyttä huussia, hentoa hevosta ja etäistä marjaisuutta.

    Olut on suussa melko täyteläinen, mutta myös samalla varsin kuiva ja kirpeä. Makumaailmassa tuntuu nuoren lambicin makeuden tuomaa kypsää marjahilloisuutta, mutta myös varsin funkahtavia piirteitä, kuten kevyttä lantaisuutta, hentoa nahkaisuutta, aavistus laastarimaista brettaa ja aavistus nahistunutta persikkaa. Yleisilmeestä löytyy siis melko mukavasti kaikenlaista jännää menoa. Hiilihappo on energistä muttei liioiteltua.

    Happamankirpakka jälkimaku on keskimakua vielä jännempi ja kestoltaan hyvin pitkä. Suuhun jää viipyilemään nahkaisia, sitruunaisen kirpeitä, kevyen lantaisia, hennon limettisiä, aavistuksen rusehtavan omenaisia ja kevyen karvaita sävyjä. Oluella on kompleksinen, hyvin vivahteikas ja aromimaailmaltaan jännä ja kiehtova jälkivaikutelma.

    Olen melko vakuuttunut, että aidot lambicpanimot ja -sekoittajat eivät tee kehnoa gueuzet. Jotkut voivat tehdä tylsää tai yllätyksetöntä tavaraa, mutta yleisesti nämä pullotteet ovat kyllä sitä parhainta tavaraa. Siksi tuntuukin välillä hieman pöljältä arvioida gueuzeja, sillä melkeinpä ne kaikki tuntuvat hipelöivän meikäläisen mielihyväkeskuksen nappuloita niin hyvin, että tekisi mieli päättää melko jokainen arvio loppukaneettiin "parasta". Koska koetan pykriä silti jonkinlaiseen objektiivisuuteen, pyrin parhaani mukaan tekemään myös jonkinlaisia eroja näiden oluiden välille – mikä on kyllä aika ajoin hankalaa, sillä monista gueuzeista on helpompi löytää yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia.

    Hanssens Artisanaalin tyyli kuitenkin eroaa muista, mikä on mielestäni aina kiva asia – se osoittaa, että oluessa on ainakin persoonaa. Tämä olut ei tunnu olevan niitä "kovimpia" eli rutikuivimpia ja etikkaisimpia tyylilajinsa edustajia (katson nyt suuntaasi, Cantillon), vaan seasta löytyy hieman makeutta, joka vihjaa niin marjaisuuden kuin hedelmäisyyden suuntaan. Eniten kuitenkin minua miellyttää myös oluen hyvin runsaan rustiikkiset ja funkahtavat sävyt, jota myös löytyy – kyllähän melkein jokaisesta gueuzesta niitä voi bongailla, mutta tässä ne tuntuvat olevan vielä poikkeuksellisen kivasti esillä. Pitäisi kyllä pitää joskus gueuze-rinnakkainmaistelu, että voisi sanoa onko asia myös todellisuudessa näin, vai onko kyse vain mielikuvistani.

    Joka tapauksessa, Hannsens Artisanaal Oude Gueuze on kyllä kaikin puolin mainio gueuze. Suosittelen hommaaman tuottajan puteleita aina tilaisuuden salliessa, sillä talon laatu on kivenkovaa ja höpöoluiden ystävillä on suorastaan moraalinen velvollisuus tukea näin pientä käsityöläismeininkiä. Olut kannattaa myös testata sen takia, että jos tämän sekoittajat eivät löydä jatkajaa toiminnalleen, voi olla, että tulevaisuudessa myös Hanssens Artisanaal siirtyy kuolleiden gueuzentuottajien listalle.

    Lyhyesti: Ihastuttavasti funkahtavan vivahteikas, kirpakka, eloisa ja mitä hennoimmin myös makea gueuze mikroskooppisen tuotannon lambicsekoittajalta.

    Arvio: Erinomainen – tämä on sitä ihastuttavinta Belgiaa. Olisi rikos olutmaailmaa kohtaan, jos tulevaisuudessa menettäisimme tällaisen ainutlaatuisuuden.

    Hinnan (3,79e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti