Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

23.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 12 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.2.15

Malmgård Barley Wine

http://www.alko.fi/tuotteet/784746/
Malmgård Barley Wine
  • Valmistaja: Malmgård
  • Tyyppi: Olut, Barley Wine
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Loviisa
  • Rypäleet: Dark-, karamelli-, pilsner-, suklaa-
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 6,17e (Helmikuu 2015, Alko)
  • Hinta nyt: 6,17e (Helmikuu 2015, Alko)

Tälle oluelle on tullut ladattua melkoisesti odotuksia. Siinä missä Malmgårdin Huvila-sarjan oluet ovat usein jättäneet meikäläisen hieman kylmäksi, eivät panimon omalla nimellään julkaisemat oluet ole koskaan pettäneet. Lisäksi näistä Alkon pienpanimo-oluista mallia 2015 luettuani ennakkoarvioita, oli Malmgårdin Barley Wine melkeinpä ainoa, joka jaksettiin nostaa melkeinpä jokaisessa jutussa muiden yläpuolelle. Yksi on tuuripeliä, kaksi lupailee jo laatua, mutta sitä useampi on jo varma nakki.

Malmgård on aikaisemminkin puskenut pihalle barley winea Häijy Markku -nimen alla, mutta sitä en ole koskaan päässyt maistamaan, ja ymmärtääkseni tämä on eri reseptiikalla väsätty kötöstys. Volttien kerryttämiseksi – niitä löytyy peräti 10,4% – olut on pantu runsaan mallaspohjan lisäksi sokerilla. Humaloinnista tietoa ei löytynyt, mutta humalakasvia on jossain muodossaan käytetty melko reippaasti keittovaiheessa, sillä Alkon sivujen analyyttisista arvoista löytyy varsin jyhkeä 76 EBU:a – määrä, joka helposti jättää monet runsaista katkeroista tunnetut IPA:t varjoonsa.

Väriltään "Malminkartanon" ohraviini on hennon samea ja kevyesti punertavaan taittuva mahonginruskea. Aluksi kuohkea, parin sentin paksuinen kermanvärinen vaahto tiivistyy vajaan sentin paksuiseksi tiiviimmäksi, kohtalaisen kestäväksi patjaksi oluen päälle.

Makeahko tuoksu on upean aromikas ja moniulotteinen: luumua ja viikunahilloa, marjamarmeladia, ruusunmarjaa, makeaa mausteisuutta, kuivakkaa rusinaisuutta, kevyttä puisevuutta, hillittyä karamellia, aavistus pähkinää ja hentoa, taustalla värjöttelevää hapahkoa eläimellisyyttä.

Robustilta maultaan olut on runsas, intensiivinen, tuntuvasti greippisellä otteella katkerohumaloitu ja melko raskastekoinen. Makumaailma on melko makean mausteinen, limppuisen maltainen ja kevyen pähkinäinen, mutta pureva humalointi siistii oluen makeutta selvästi – reilujen bittereiden (76 EBU!) ansiosta oluella on selkeästä makeudestaan huolimatta hieman kuivakka yleisolemus. Kielen kärjessä tuntuu voimakkaammin makeampaa siirappia, taatelia, tummaa marjamarmeladia, kevyttä herukkahilloa ja karamellia, kun taas kielen takaosiin jää vain ruohoisuutta, greippiä ja paahdettua mausteisuutta. Suutuntumaltaan olut on hyvin täyteläinen, suorastaan öljyinen, ja tahmeahko. Hiilihappoisuus on niin pientä ja kevyesti nipistelevää, että se on jo käytännössä olematonta. Tanakka alkoholi (10,4%) pysyy keskimaussa hämmentävän hyvin piilossa, vaikka sitä erityisesti yrittäisikin etsiä.

Jälkimaku on varsin tuntuvan bitterinen, lämmin, maustepippurinen, kevyen maltainen ja hennon maamainen. Makupuoli loppuu melko lyhyeen, mutta melko selvästi suutalämmittävä ja tuntuvan karvas jälkivaikutelma jatkuu pitkään.

¡Dios mío! Malmgård onnistui tällä barley winellaan pudottamaan sellaisen pommin pienpanimokentälle, että oksat pois. Barley wine on kyllä semmoinen varsinainen hit-or-miss-tyylilaji, että on aina tämmöisissä kattauksissa aina vähän haasteellista lähteä sellaisella liikkeelle: kehno barley wine kun on melko mieltäalentava tapaus – lähinnä siirappista rusinakeittoa liiallisella alkoholilla terästettynä. Hyvin tehtynä sen sijaan barley wine on kyllä todella vakuuttavaa tavaraa, jota on paha mennä ohittamaan. Malmgård on näköjään uskaltanut luottaa osaamiseensa, mikä on selvästi kannattanut: tämä kun on parhaita suomalaisia barley winejä pitkään aikaan ja menee helposti tämänvuotisen pienpanimokatselmuksen kärkisijoille!

Oluen habitus tuntuu muuttuvan lämpötilan mukaan: itse otin oluen vajaa puoli tuntia etukäteen jääkaapista lämpiämään ja aluksi, hieman viileänä olut oli selkeästi raikkaampi ja tietyllä tavalla tasapainoisempi, mutta lämmetessään oluen aromimaailma muuttui runsaammaksi, syvemmäksi ja moniulotteisemmaksi – joskin myös raskaammaksi ja aavistuksen alkoholisemman oloiseksi.

Olut on selkeästi tämänvuotisten pienpanimo-oluiden kalleimpia, mutta puolen litran pullo laskee litrahintaa melkoisesti, mikä tuo oluen suhteellisen hinnan varsin kohtuulliselle tasolle. Kokonaisuutena olut on erittäin mallikas, runsaasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta varsin tasapainoinen ja kaikin puolin herkullinen. Melkeinpä ainoana heikkona kohtana voisi pitää oluen turhan suurta formaattia: yksin juotavaksi näin tuhdissa oluessa on jo turhan paljon työnsarkaa. Toisaalta olut on kyllä niin tuhti tapaus, ettei sitä suorastaan kykene juomaan yhdeltä istumalta, vaan useamman tunnin aikavälillä.

Lyhyesti: Todella erinomainen, moniulotteinen ja herkullinen barley wine, jossa yhdistyy upealla tavalla oluttyylille tyypillinen makeus ja täyteläisyys upeasti tasapainottavaan, tuntuvan bitteriseen katkerohumalaan. Nappisuoritus Malmgårdilta.

Arvio: Erinomainen – omissa silmissäni tämä upea, viinillinen olut haastaa StaPan ABW:n ja Hiisi-Kosoolan Jättiläisen paikan Suomen parhaasta oluesta. Ehdottomasti olut, joka pitäisi saada saataville päivittäiseen valikoimaan!

Hinnan (6,17e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

ps. Tämän arvion myötä blogissani olutarvioiden määrä on suurempi kuin 10% viiniarvioista!

3 kommenttia:

  1. Anonyymi2/8/15 02:21

    Puolen vuoden kypsyttely on tehnyt tälle oluelle vain hyvää ja tuntuu vasta näin kesäkylmällä pääsevän täydempään kukoistukseensa. Kuulopuheiden mukaan olut olisi toiveita myötäillen tulossa jonkin sortin vakiotuotantoon - kysyntää ainakin olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi, sen verran vakuuttava tapaus oli! Hyvä kuitenkin tietää, että olut kestää kellarointia - itsellä kun on pari lestiä vielä kaapin perällä.

      Poista
  2. Juuri tuossa ollut lasissa reilut puoli vuotta kypsynyt tapaus, ja nyt maut alkavat jo olla silloin helmikuussa tuoreempana maistettua täyteläisemmät. Vielä on 2 pulloa jemmassa, ajattelin kypsytellä yhden tuonne lähemmäs parasta ennen-päiväystä. Todella upea olut jälleen, tämä panimo osaa asiansa!

    VastaaPoista