Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.7.16

Bedel Vin Cent Bulle 2011

Françoise Bedel Vin Cent Bulle 2011
  • Valmistaja: Champagne Françoise Bedel & Fils
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Coteaux Champenois
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne, La Vallée de la Marne
  • Rypäleet: Pinot Meunier (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 27,50e (Tammikuu 2016, Vins Étonnants)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimisasa)


Jos Champagne on tunnettu jostain, niin Chardonnaysta ja Pinot Noirista valmistetuista, valkoisista kuohuviineistään. Jos Champagne ei ole jostain tunnettu, niin Pinot Noirista valmistetuista Coteaux Champenois -punaviineistään ja Rosé des Riceys -roséeviineistään. Niitäkin siis kyllä valmistetaan, mutta niin pienissä määrin, että hädin tuskin kukaan on koskaan kuullutkaan niistä.

Tähän faktaan nähden tämä viini on todellinen anomalia: kyseessä on siis Coteaux Champenois -valkoviini – kyseinen appellaatio kyllä sallii tällaisten viinien valmistamisen, mutta kukaan ei todellisuudessa tee koskaan mitään muuta kuin punaviiniä, sillä sitä yleensä käytetään värjäämään valkoiset shamppanjat roséeshamppiksiksi; valkoisesta Chardonnaysta saa varmasti paremmat rahat pistämällä siitä puristetun viinin kuplimaan. Mutta aha! Vaikka tämä on valkoviini, tämä ei olekaan valmistettu valkoisesta Chardonnaysta, vaan punaisesta Pinot Meunierista, tuosta Champagnen kolmesta merkittävästä rypälelajikkeesta siitä vähiten merkittävästä! Viini on siis valkoviini käytännössä pelkästään punaviiniä tuottavalta appellaatiolta, mutta valmistettu kuitenkin punaisesta rypäleestä. Mainitsinko jo, että viini on myös (tottakai) terroir-vetoinen luomu/biodyny/natural-tuottaja?

Talon ovat perustaneet Fernard ja Marie-Louise Bedel La Vallée de la Marnen alueelle – tuolle Champagnen läntisimmälle alueelle, joka on kuuluisa erityisesti Pinot Meunier -vetoisista viineistään. Taloa on luotsannut vuodesta 1979 Fernardin ja Marie-Louisen tytär, Françoise, ja vuodesta 2003 eteenpäin Françoisen apuna on ollut hänen poikansa, Vincent. Talon omistuksessa on 8,4 ha viinitarhoja Marnen laaksossa, levittäytyneenä hajanaisille tarhoille neljän eri kylän alueella. Alueelle tyypillisesti tarhoilla viljellään lähinnä (78%) Pinot Meunieria, pienten osuuksien kasvaessa myös Chardonnayta (13%) ja Pinot Noiria (9%). Talo alko siirtymään luonnonmukaisempaan tuotantoon vuonna 1997, vuonna 1998 alettiin kokeilla biodynaamista viljelyä 2 ha alueella ja vuodesta 1999 alkaen kaikkia talon tarhoja on viljelty biodynaamisesti.

Kaikki talon rypäleet poimitaan käsin ja kaikki talon tarhat ja rypälelajikkeet viiniytetään erikseen. Bedel käyttää ja kypsyttää osaa viineistään tammitynnyreissä, minkä lisäksi talon parhaimpien viinien pullokypsytys ei tapahdu tyypilliseen tapaan kruunukorkein suljetuissa pulloissa, vaan pullot suljetaan historialliseen tyyliin luonnonkorkilla.

Vin Cent Bulle on Françoisen pojan, Vincentin, oma viini, jonka nimi on (erityisesti ranskaa taitavalle) monitulkintainen: Vin Cent viittaa selvästi Vincentiin, mutta nimen voi myöskin tulkita muodossa "Sadan kuplan viini" (vin = "viini", cent = "sata", bulle = "kupla") – joskin Bulle on yksikössä, joka vihjaa nimen kolmanteen tulkintaan. Viinin nimi nimittäin lausutaan samalla tavalla kuin lause vin sans bulle, eli "viini ilman kuplaa". Ai että!

Tämä blanc de noirs Pinot Meunier, eli ilman minkäänlaista värjäävää kuorikontaktia punaisista rypäleistä puristettu valkoinen viini on kypsynyt peräti 22kk hiivasakan kanssa terästankeissa (80%) ja vanhoissa tonneaux-tynnyreissä (20%). Koska viiniä on tuotettu vain 940 pulloa (700 litraa), voin olettaa, että tynnyreissä kypsytettyä viiniä on käytetty myös muihinkin viineihin, sillä yksi tonneau on vetoisuudeltaan 500 litraa. Koska kyseessä ei ole kuohuviini, viini ei ole kypsynyt pullossa hiivasakan kanssa, vaan se on pullotettu suoraan tynnyreistä ja tankeista ja lyhyen asettumisajan jälkeen laskettu markkinoille.

Viinillä on hailakka, vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on kirpeä sekoitus shamppanjamaista hiivaisuutta ja etäistä lambicmaisuutta – tosin ilman jälkimmäisten brettaisen likaista rustiikkisuutta. Kirpeän viheromenaisuuden, melko voimakkaan hiivaisuuden ja kevyen suolaisuuden rinnalta löytyy myös hentoa kermaisuutta ja vaniljaleivosta. Valkoviiniksi viinillä on kyllä yllättävän shamppanjainen nokka.

Suussa viini on hyvin kepeä, raikas ja rapsakka – aluksi jopa tuntui mitä hennoimmin hiilidioksidin nipistelyä, mitkä saattoivat olla ne nimen vihjaavat sata kuplaa. Makumaailmassa tuntuu valkoherukkaa, tuoretta omenaa ja greippilihaa, sekä kermaisuutta, joka taittuu loppua kohti jopa kohtalaisen runsaaksi ja selväpiirteiseksi voisuudeksi. Happoja on hyvän shamppanjan henkeen todella reippaasti, jopa siihen malliin, että viinillä tuntuu olevan enemmän rakennetta kuin hedelmää.

Jälkimakua hallitsee hillitty, mutta melko selväpiirteinen maustamattoman jugurtin maitotuotemainen maku, jota siivittää viheromenan ja jopa omenankuoren maut, kalkkinen ja kevyen suolainen mineraalisuus sekä hennon kermaiset ja etäisen hiivaleipäiset piirteet.

Pähkinänkuoressa Vin Cent Bulle on kyllä todella, todella rapsakkaa kamaa. Ehkä viini on yleisilmeeltään hieman simppeli ja turhan lineaarinen, muistuttaen paikoitellen enemmän kuplansa hukannutta shamppista kuin valkoviiniä, eikä siksi se tunnu ihan olevan hintansa väärti – joskin ymmärrän, että Champagnessa viinien hinnat ovat mm. viljelymaan tolkuttomien korkeiden hintojen myötä aina korkeat. Viini on silti yllättävän korkealla kulautettavuudella varustettua kuriositeettikamaa – erityisesti jos sattuu olemaan tuntuvien happojen perään, sillä niitä kyllä viinistä löytyy!

Viini päätyi kumppaniksi feta- ja halloumijuustolla ryyditetyn kasvispadan kylkeen, mikä oli kyllä varsin näppärä ratkaisu: tämä ruoka nimittäin vaatii viiniltä joko runsaita happoja (valkoviinit) tai vielä runsaampaa hedelmää (punaviinit), että se kestää mm. tomaattiliemen, etikan ja kasvisten tuoman särmän. Vin Cent Bulle ei kavahtanut padan asettamaa haastetta lainkaan, vaan leikkasi vaivatta ruoan läpi raikastaen kokonaisuutta ja antaen silti samalla tilaa ruoan omille nyansseille. Suurta makujen harmoniaa ei kuitenkaan päässyt syntymään, sillä aromaattisesti viini ja ruoka olivat hieman eri taajuuksilla – jos tätä äärimmäisen harvinaista viiniä jotenkin onnistuu päätymään käsiisi, suosittelen kohtelemaan sitä enemmän shamppanjana kuin valkoviininä!

Lyhyesti: Punaisista rypäleistä valmistettu, rapean hapokas ja tuntuvan hiivaleipäinen biodynaaminen valkoviini Champagnesta. Kuin shamppis ilman kuplia.

Arvio: Miellyttävä – mutta vain jos tykkää hapoista ja shamppiksista. Muuten mennee sinne OK-akselille.

Hinnan (27,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti