Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

13.5.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1415 viiniä, 275 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


2.6.16

Torrevento Vigna Pedale Riserva 2009

Torrevento Vigna Pedale Castel del Monte Riserva 2009
  • Valmistaja: Torrevento
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Castel del Monte Rosso Riserva
  • Maa: Italia
  • Alue: Puglia, Barletta-Andria-Trani, Castel del Monte
  • Rypäleet: Nero di Troia (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 119 SEK (~12,93e; Joulukuu 2015, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Puglian niemimaa, eli Italian "saappaan" kantapää, ei ole kehnojen viinien alue, mutta heikkolaatuiset viinit ovat onnistuneet tehokkaasti vesittämään alueen viinien maineen. Pugliassa on useita hienoja viinejä ja monia kovatasoisia viinialueita, mutta koska Etelä-Italia on luonut maineen edullisia bulkkiviinejä tuottavana alueena, sellaisia kansainväliset ostajat sieltä hakevat. Tästä syystä markkinoillamme näkyvät Puglian viinit ovat lähinnä punaviinejä, joissa yhdistyy yleensä kaksi pahinta modernin viinimaailman kirousta: liiallinen alkoholi ja viinit imelän hilloiseksi tekevä jäännössokeri. Silloin tällöin viinit kärsivät myös siitä kolmannesta vitsauksesta, eli ylitammituksesta, mutta koska Etelä-Italia on köyhää aluetta ja uudet tammitynnyrit ovat kaikkea muuta kuin ilmaisia, eivät alueen viinit usein ole liian tammisia. Joka tapauksessa, nämä edukkaat, makeat ja alkoholiset punaviinit pääasiassa ovat ihmisten mielessä, kun he miettivät Puglian punaviinejä.

Yksi Puglian arvostetuimpia viinialueita on Castel del Monte, joka saa nimensä samannimisestä, kahdeksankulmaisesta linnoituksesta, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteita. Tällä alueella erityistä arvostusta ovat keränneet Nero (tai Uva) di Troia -vetoiset sekoitepunaviinit ja lajikeviinit, joista parhaimmat voivat olla hyvinkin tuhteja, rakenteikkaita ja tanniinisia.

Itse bongasin tämän meikäläiselle jo entuudestaan tutun ja laadukkaaksi tunnustamani viinin vuodenvaihteessa Systembolagetin tilausvalikoimasta. Kun vuosikertana oli vielä lähes koko Italiassa erinomainen 2006, ei tarvinnut kahdesti miettiä viinin hankkimista. Kuitenkin kun sain viinin lopulta kätösiini, olikin se vuosikertaa 2009 – yksi Italian (ja koko Euroopan) kuumimmista vuosikerroista. Kyllä siinä ärräpää tai pari taisi karata. Kiitti Systembolaget. Noh, eipähän ollut pelkoa jättää viiniä kellariin kypsymään.

Tämä kokonaan Nero di Troiasta valmistettu Castel del Monten Riserva-tasoinen viini on aluksi käynyt ja maseroitunut pitkään terästankeissa, minkä jälkeen viini on siirretty kypsymään. Kypsyminen on kestänyt aluksi 8 kk teräksessä ja sitten 12 kk suurissa botti-tammisammioissa.

Viinin väri on tumma, lähes läpinäkymätön kirsikanpunainen.

Tuoksusta löytyy tummaa, hyvin kypsää kirsikkaa, aromikasta boysenmarjaa, pitkään hautunutta mustaa teetä, kevyttä maamaisuutta ja hyvin maltillista, taustalla värjöttelevää tummanpuhuvaa puuta. Tuoksu on makeampi ja merkittävästi vähemmän rustiikkinen kuin aikaisemmat kokemukseni viinistä, mutta muuten ihan hyvät fiilikset.

Suussa viini on melko täyteläinen, suht muhkean luumuinen, tumman kirsikkainen, mehukkaan marjainen ja hennosti hapahkon variksenmarjainen. Pääasiassa kypsänmakeille ja tummanpuhuville vivahteille antaa vastapainoa kohtalaisen bitterisenä tuntuva mausteisuus ja kevyesti kivinen mineraalisuus. Viinillä on suhteellisen maltilliset hapot, jotka antavat viinille pehmeän ja helpostilähestyttävän, mutta hieman laimean ja lässähtäneen yleisilmeen. Jauhoiset tanniinit ovat kypsiä, eivätkä kovinkaan runsaita, joten ne tarraavat suun limakalvoihin varsin kiltisti ja hitaasti.

Jälkimaku on keskimaun kaltainen: karhunvatukkaisen tumman marjainen, hillityn hapankirsikkainen, hieman bitterinen, kevyesti tarraavan tanniininen, ujosti puiseva ja aavistuksen kivinen. Kielelle jäävän maun pituus on keskipitkä, minkä jälkeen muuten piilossa ollut alkoholi (13%) häivähtää hennosti esiin.

Kokonaisuutena Vigna Pedale 2009 on hieman kiltti ja lempeä Castel del Monte: aikaisempiin, enemmän maalaiselta vaikuttaviin vuosikertoihin nähden tämä kuumemman vuosikerran viini on helpostilähestyttävä, tasapainoinen eteläitalialainen, jota ei olla pilattu liialla alkoholilla, tammella tai jäännössokerilla, mutta joka kuitenkin kaipaisi vähän enemmän särmää ja tiukempaa rakennetta. Onneksi kiva, bitterinen rujous ja kivisenä erottuva mineraalisuus tuvat kokonaisuuteen sentään pientä rosoa, ettei tämä viini ole pelkkää kypsää hedelmää ja marjaa.

Vaikka Vigna Pedale 2009 sai nyt hieman laimean vastaanoton, voin suositella lämpimästi viinin muita vuosikertoja, tai muita Castel del Monten alueen maalaisen charmantteja viinejä. Alkosta ei Vigna pedalea saa, mutta alueelta löytyy pari muuta, varsin näppärää viiniä: perusvalikoiman Cefalicchio ja tilausvalikoiman Rivera Il Falcone Riserva (joista jälkimmäinen näyttää harmillisesti myöskin olevan tätä samaa, kirottua vuosikertaa...)

Lyhyesti: Tasapainoinen, mehukkaan hedelmäinen ja alkoholiltaan maltillinen Puglian punaviini, joka hieman kärsii kuuman vuosikerran tuomasta särmättömyydestä.

Arvio: Hyvä – viini ei tällä kertaa yllä aikaisempien vuosikertojen tasolle, mutta kuumasta (heikosta) vuosikerrasta huolimatta kokonaisuus on silti varsin miellyttävä tapaus, niin sellaisenaan kuin ruoan kyljessä.

Hinnan (~12,93e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti