Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

30.7.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1421 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.2.16

Remizières Hermitage Cuvée Emilie Blanc 2004

Domaine des Remizières Hermitage Cuvée Emilie Blanc 2004
  • Valmistaja: Domaine des Remizières
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Hermitage
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Pohjois-Rhône, Hermitage
  • Rypäleet: Marsanne (97%), Roussanne (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~55,00e (Lokakuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Ranskan etelärannikon tuntumassa sijaitsevat Pohjois- ja Etelä-Rhône ovat kuin yö ja päivä; ei pelkästään alueiden viinityylien eroina, vaan myös tuotantomäärissä: Etelä-Rhône tuottaa n. 95% alueen viinituotannosta ja kriitikoiden lempilapsi, Pohjois-Rhône, alle 5%. Piskuisen Pohjois-Rhônen arvostetuimpia viinialueita on Tain l'Hermitagen kylän ympäröimän Hermitage-kukkulan muodostama 140 hehtaarin viinialue, joka on kuuluisa vaikuttavista Syrah-punaviineistään. Melko harva kuluttaja on kuitenkin tietoinen siitä, että tällä valmiiksi mikroskooppisella punaviinialueella valmistetaan myös hyvin pieniä määriä valkoviiniä, joista parhaimmat voivat kestää kellarissa kauemmin kuin punaiset vastineensa.

Tämän viinin tuottanut Domaine des Remizières on verrattain tuore tulokas Pohjois-Rhônen viinikentällä: tämä Alphonse Desmeures'n perustama viinitalo aloitti vuonna 1973 myymällä rypäleitään paikalliselle osuuskunnalle ja kun Alphonsen poika Philippe siirtyi talon johtoon vuonna 1977, alettiin myös tuottamaan viinejä oman nimen alla. Nykyisin tätä kolmannen sukupolven viinitaloa pyörittävät Philippe, sekä hänen tyttärensä Emilie ja poikansa Christophe. Viinitalon viljelykset käsittävät nykyisin n. 30 ha Hermitagen, Crozes-Hermitagen ja St. Josephin viinialueilla.

Tämä Philippen tyttäreltä nimensä saava Cuvée Emilie on valmistettu lähinnä Marsannesta, jota tavataan Pohjois-Rhônessa erityisesti Hermitagen, Crozes-Hermitagen ja St. Josephin alueilla. Tämä lajike on hyvin tarkka kasvuympäristöstään: liian lämpimässä se kypsyy nopeasti ylikypsäksi, tuottaen läskejä ja vähähappoisia viinejä, kun taas liian viileässä se ei kykene saavuttamaan riittävää kypsyyttä, tuottaen vaatimattomia, neutraaleja viinejä. Marsannen viljelijöiden haaste onkin ajoittaa rypäleen sadonkorjuu juuri oikeaan saumaan. Tämä 50-60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu valkoviini on aluksi käynyt ja sitten kypsynyt vuoden ajan 228-litraisissa pièce-tynnyreissä, joista 50% on uusia ja 50% kerran käytettyjä.

Viini tarjoiltiin meikäläiselle sokkona viime syksynä, joten seuraavat muistiinpanot heijastelevat tätä.

Viinillä on kehittyneen kullankeltainen väri (mikä on ihan ymmärrettävää 11 vuoden jälkeen). Viini lienee myös suodattamaton, koska ulkonäkö on etäisesti utuinen – tämä viittaisi viinin keränneen myös hieman sakkaa, joka on kaadon yhteydessä lähtenyt liikkeelle.

Tuoksun kehittyneisyys vahvistaa ulkonäön kehittyneisyyden: hunajaa, kuivattuja keltaisia hedelmiä, kevyesti vihertävää yrttisyyttä – tai jopa aavistuksen vegetaalinen häivähdys – ja vastaleikattua hunajamelonia. Tammitynnyrikypsytys tuntuu kevyenä kermaisuutena ja hennon paahteisena häivähdyksenä.

Suussa viinillä on erittäin muhkea ja suuntäyttävän täyteläinen habitus. Runsaassa makumaailmassa hunajaisuus on pääosassa, mutta sen rinnalla tuntuu mm. kypsää aprikoosia, mausteisuutta, hieman nahistunutta eksoottista hedelmää ja aavistus mehukkaan makeita kuivattuja keltaisia hedelmiä, kuten ananasta, keltaluumua ja persikkaa. Tammi erottuu ujosti ja se on integroitunut lähes saumattomaksi osaksi hienosti kehittynyttä makumaailmaa. Viinin happoisuus on korkeintaan keskihapokasta, mutta runsaan ja kehittyneen hedelmän rinnalla kokonaisuus tuntuu enemmän matalahappoiselta ja raskaalta. Viinin tekstuuri on erittäin runsas ja pehmeä, minkä lisäksi suutuntuma tuntuu jopa kevyen öljyiseltä.

Viini jättää kielelle kehittyneen, hieman vahamaisen ja iän myötä kasaan kuivahtamalla konsentroituneen maun, jossa tuntuu aprikoosia ja kuivattua persikkaa, aasialaisia mausteita ja kevyesti paahdettua kurkumaa, hentoa bitterisyyttä ja aavistus appelsiinista lokumia, eli semmoista marmeladimaista makeista.

Sokkona olisin voinut arvata viinin olevan runsaan hedelmän ja kevyesti erottuvan tammisuuden osalta eteläisemmän Burgundin valkoinen, mutta heitin kuitenkin ensimmäiseksi veikkaukseksi Rhônea, joka meni ykkösellä oikein. Samoin seuraava veikkaus, joka oli Pohjois-Rhône. Vasta kolmas veikkaus meni väärin, sillä veikkasin hieman ikää saanutta Condrieuta viinin persikkaisten ja kevyen tammisten piirteiden perusteella, mutta kuulemma minun olisi pitänyt tietää, ettei viinin tuonut henkilö koskaan toisi Condrieuta, koska hän inhoaa Viognieria! Noh, tätä kun en tiennyt, meni ensimmäinen arvaus metsään, mutta pian viini kuitenkin tarkentui Hermitage-kukkulalle – ja samalla hieman olettamaani vanhempaan vuosikertaan!

Remizières'n yli 10-vuotias valkoinen Hermitage on tällä hetkellä varsin hurmaavassa tikissä ja osoittaa hyvin Marsannen kypsyttelypotentiaalin: nuorena viini on varmasti ollut selkeästi tammisempi tapaus, mutta nyt kokonaisuus on suorastaan ihastuttavan harmoninen ja kompleksinen. Marsanne kykenee tuottamaan melko hapokkaitakin viinejä, mutta tämän viinin tapauksessa pääosassa on hyvin runsas hedelmäisyys ja body, ei niinkään raikkaus – minkä lisäksi ikä on saattanut syödä osansa viinin happorakenteesta.

Tässä kunnossa viini on oikein upea fiilistelyviini sellaisenaan nautittavaksi, mutta siitä on myös oivaksi ruokaviiniksi sellaisille aterioille, jotka kaipaavat enemmän runsautta ja massaa kuin happosektorin ryhtiä ja purevuutta. Kellarissa viini pitää kutinsa varmasti ainakin 15-vuotiaaksi asti, mutta viini on todennäköisesti saavuttanut jo huippunsa, joten lisäkypsyttely tuskin tekee enää kummempia viinille. Sen sijaan jos nuorempia valkoisia Hermitageja sattuu löytymään kellarista, toivottavasti tämä päivitys kannustaa antamaan niille hieman lisää ikää!

Lyhyesti: Hienosti kehittynyt, mehevä, eksoottisen hedelmäinen ja suuntäyttävän täyteläinen valkoviini piskuiselta Hermitage-kukkulalta.

Arvio: Erinomainen – mallikas esimerkki siitä, miten Pohjois-Rhône kykenee tuottamaan vaikuttavien punaviinien lisäksi myös pitkäänkellaroitavia valkoviinejä!

Hinnan (~55,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti