Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


1.2.16

Carrobiolo Coffee-Brett Imperial Stout

Carrobiolo Coffee-Brett Imperial Stout



Vielä pari vuotta sitten italialaiset pienpanimo-oluet olivat meikäläiselle täysi kysymysmerkki. Tiesin, että siellä tehdään paikallista Karjalakoffin Kultaa, eli Peronia, sekä sen Karhu IV:tä vastaavaa versiota, Nastro Azzurroa. Lisäksi Arkadian Alkossa oli pyörähtänyt Brewfistin IPA, joka oli ihan perushyvä olut, mutta kuva, jonka se antoi italo-oluista, oli luokkaa "okei".

Sitten ystäväni (ja mm. Uploud Audion parissa häärivä) Tuukka piipahti Italiassa, kiikutti kasan paikallisia pienpanimo-oluita ja päätti järjestää parille tutulleen (mm. minulle) maltaisen kulttuuriteon pitämällä näillä oluilla italialaisten craft beerien maistelun. Seasta löytyi sekä täysin yhdentekevää huttua että varsin vakuuttavaa kamaa, mutta ylivoimaisesti illan parhaaksi olueksi paljastui tämä Piccolo Opificio Brassicolo del Carrobiolo ("Carrobiolon pikkuinen oluttehdas") Fermentumin tekemä, runsaalla Arabica-kahvilisäyksellä tuunattu ja brettanomyces-hiivan avulla käytetty imperial stout. Tämän oluen kyllä pystyi veikkaamaan voittajaksi jo maistamattakin sen perusteella, että yleensä sekä brettaiset oluet että imperial stoutit ovat hyvin lähellä sydäntäni, mutta oli mukava todeta oluen myös lunastavan odotukset!

Väriltään olut on mustanruskea ja hennon läpinäkyvä – siis piirun verran kepeämpi kuin imperial stoutit noin yleensä. Lisäksi oluella on maltilliseksi jäävä ja väriltään kevyesti likaisen oranssinruskea vaahto.

Tuoksu on hurmaavan kompleksinen, muttei mitenkään niin tömäkkä kuin imperial stouteilla yleensä, vaan hieman pidättelevämpi. Siitä löytyy brettaista kakkaisuutta, tummaa ja kärtsäistä kahvia, nahkaa, kevyttä maltaiden paahdetta ja aavistus jännittävää savuisuutta. Lähinnä tumma paahtomaltaisuus on tuttu, tyypillinen imperial stoutien aromi, kun taas muut vivahteet tekevät kokonaisuudesta hyvin poikkeuksellisen ja kiehtovan.

Vaikka tuoksu on hieman pidätteleväinen, on olue maku sitäkin runsaampi. Täyteläisenä tuntuvaa makumaailmaa hallitsee tumman siirappinen makeus, mutta bretta tuntuu tuoneen kokonaisuuteen semmoista kevyesti kirpeähköä happamuutta (ei sentään lambic-tason maitohappoisuutta), joka estää hienosti olutta maistumasta liian makeana tai tahmeana. Muuten makumaailmasta löytyy kevyttä nahkaisuutta, tummapaahtoista kahvia, aavistuksen verran poltettua sokeria, ja hentoa savuisuutta; runsas alkoholi (10,5%) ei sen sijaan maistu kokonaisuudessa lainkaan. Hiilihappoisuus on varsin kevyttä, muttei täysin olematonta.

Suuhun jäävä, erittäin pitkä ja persoonallinen jälkimaku on siirappisen makea, paahtuneen maltainen ja maltillisen kärtsäinen, kevyen karvas ja ennen kaikkea persoonallisen brettainen: olut jättää suuhun jännittävän savuisen, nahkaisen ja rustiikkisen likaisen jälkivaikutelman.

POBC Fermentumin brettastout on kokonaisuudessaan tosi, tosi, tosi jepa; vaikka kokemukseni italialaisista pienpanimo-oluista ovat tässä viimeisen parin vuoden aikana kasvaneet hurjasti, pitää tämä kyseinen olut edelleen ykkössijaa Italian parhaasta ja mielenkiintoisimmasta oluesta! Kokonaisuus on niin jännittävä, persoonallinen ja tasapainoinen, ettei siitä yksinkertaisesti löydy moitteen sijaa. Lienee pakko metsästää jossain sopivassa välissä tätä tavaraa lisää ja katsoa, miten se kehittyy kellaroinnin myötä! Luottoa meikäläiseltä oluen kypsyttelypotentiaaliin on kyllä melkoisesti.

Olut oli todellinen löytö kaveriltani Tuukalta; tämä puteli valoi allekirjoittaneeseen enemmän uskoa italialaisten oluiden potentiaaliin kuin mikään muu aikaisemmin maistamani esitys ja samalla sai meikäläisen kiinnostumaan enemmänkin Italian vilkkaana kuplivasta pienpanimokentästä.

Lyhyesti: Äärimmäisen persoonallinen ja ainutlaatuinen, tuhti ja makea, mutta samalla hennosti happamankirpeä, kahvilla höystetty bretta-stout.

Arvio: Täydellinen – tämä ei ole mikään perustason imperial stout, joita tulisi vastaan harva se päivä, vaan hyvin persoonallinen tapaus ns. boksin ulkopuolelta. Hyvin röyhkeän, muttei siltikään hyökkäävän brettainen superstout, jossa hento happamuus tuo sekä mukavaa persoonallisuutta, että tasapainottavaa raikkautta kokonaisuuteen. Ai jummi kun toimii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti